Anni Mikkelssonin taiteellista työtä leimaa kiinnostus ihmiseen ja ihmisten väliseen toimintaan. Kuva: Minna Hyvönen
Tämänkertainen kulttuuripersoonamme on Anni Mikkelsson, Kajaanin kaupunginteatterin johtaja, teatteriohjaaja sekä näytelmäkirjailija. Mikkelsonin päivät täyttyvät kaupunginteatterin arjen asioiden pyörityksestä, mutta johtajan työtehtävien lisäksi hän valmistelee syksyllä ensi-iltansa saavaa Keräilijät-esitystä yhdessä näytelmäkirjailija Elli Salon kanssa.
Lisäksi Kajaanissakin valmistaudutaan kulttuuripääkaupunkivuoteen Taidetta, ei tervaa! -hankkeen myötä. Sen tavoitteena on luoda nuorille teatterintekijöille tilaa ajatella itseään kasvukeskusten ulkopuolella toimivina taiteilijoina ja sen tiimoilta tutkitaan esittävän taiteen roolia kestävämmän yhteiskunnan ekologisena jälleenrakentajana. Se tuo mukanaan Oulu2026-alueella kiertävän Tervan tie –esityksen.
“Kulttuurilla ja taiteella voi olla rooli siinä, että miten me voimme elää kestävämmin tällä planeetalla, voimme siirtyä kulutuskulttuurista yhdessäoloon ja yhdessä tekemiseen sekä aineettomasta kulttuurista nauttimiseen.”
Mitä kulttuuri merkitsee sinulle?
Kulttuuri on kaikkea ihmisten välistä toimintaa. Olen itse taiteilija ja työskentelen taiteen parissa, mutta työtäni on aina leimannut kiinnostus ihmiseen kulttuurisena olentona. Teoksissani olen haastatellut paljon ihmisiä, Turun saaristossa kalastajia ja vanhoja merimiehiä, Kainuussa laukkukauppiaita, Keräilijät-esitystä varten ihmisiä itärajan maisemissa. Taiteellista työtäni leimaa kiinnostus ihmiseen ja ihmisten väliseen toimintaan. Yhteiskunnassa pitäisi käsittää laajemmin, että kulttuuri ja taide ovat ihmisten elinkeinoja ja ihmisiä yhdessä pitäviä voimia. Teatteri taidemuotona on valikoitunut omaksi, koska ihmisten yhteen tuleminen on minulle tärkeää.
Millaisia ovat kulttuuriin liittyvät haaveesi?
Henkilökohtaisesti haluaisin itse aloittaa laulutunnit ja käydä enemmän tanssitunneilla. Taiteentekijänä haluaisin tehdä hyviä esityksiä. On ihanaa olla Kajaanissa töissä, täällä on kaupungin kokoon nähden laaja taide- ja kulttuurikenttä. Toivoisin, että ihmisillä olisi enemmän mahdollisuuksia kohdata taiteen ja kulttuurin äärellä. Yhteiskunnallisella tasolla toivoisin todella paljon sitä, että ymmärrettäisiin systemaattisella kulttuurien tukien purkamisella olevan synkkiä ja kauaskantoisia seurauksia.
Mitä kulttuuri-ilmastonmuutos merkitsee sinulle?
Meidän pitää ymmärtää elävämme ekologisen kriisin keskellä ja väistämättä keskellä aikaa, jossa siirrytään kohti rakenteellisia muutoksia ja se millaisia muutoksia ne ovat, riippuu siitä millaisia poliittisia valintoja tehdään. Yhteiskunnallisessa murroskohdassa taiteella on iso merkitys siinä, miten käsittelemme siitä herääviä tunteita. Se ei tarkoita sitä, että pitäisi tehdä esityksiä vain pelkästä ilmastonmuutoksesta, vaan kaikesta minkä kanssa elämme nyt. Meidän pitää luopua totutusta, mutta voimme löytää iloa ja riemua uusista asioista.
Mitä ajattelet Oulu2026-alueesta tällä hetkellä?
On hienoa, että on niin iso alue ja sen vaikutus ylettyy laajalle. Jo vuosisatoja ihmiset ovat kulkeneet täällä. Pidän ajatuksesta, että alue on iso, koska mielestäni kaupungit eivät ole kaupunkeja yksin, vaan kytkeytyneitä laajempiin alueisiin. Mikään kaupunki ei pärjää ilman kaikkea sen ympärillä. Kajaanin näkökulmasta, taide nähdään keskeisenä osana elinvoimapolitiikkaa. Taiteen tekijöiden yhteisö on Kajaanissa mieletön, kaupunginteatteri on omalakinen ja taiteellisesti kunnianhimoinen, on Seminaarin Taidekampus, jossa toimii vapaan kentän taiteilijoita ja Hyrynsalmella toimii Mustarinda-seura. Täällä tehdään paljon yhdessä ja yhteistyötä. Varsinkin kun taidetta ja kulttuuria uhkaavat leikkaukset, niin Kajaanin kaupunki satsaa taiteeseen. Kajaanin teatteri on lisäksi alueteatteri, meidän toiminta-alue ulottuu Ouluun saakka, itärajan vaaroilta Perämeren aalloille asti, joten tämä alue on meille mitä luontevin.
Miten toivot kulttuuripääkaupunkivuoden vaikuttavan pohjoiseen Suomeen?
Toivoisin sitä, että meidän hanke tuottaisi tietoa siitä minkälaisia mahdollisuuksia ekologisella siirtymällä on alueeseen, kulttuurin ja taiteeseen. Oppilaitosyhteistyön myötä toivoisin nuorten taiteilijoiden näkevän syrjemmälläkin työskentelyn järkevänä. Toivoisin tämän lisäävän vuoropuhelua omasta paikalliskulttuurista ja päättäjien ymmärrystä siitä, että taide on kuin uusi terva ja meidän pitää ajatella kohti tulevaa.
Miten Suomessa voisi parantaa kulttuurin tuottajien ja käyttäjien asemaa?
Toivoisin, että löydettäisiin entistä enemmän rahoitusmalleja joilla voitaisiin tukea pieniä ammattilaiskulttuuritoimijoita alueella. Jos joku tekee jotakin kiinnostavaa jossakin, niin siihen olisi mahdollista saada riittävästi tukea, erityisesti nuorille ammattitaiteilijoille. Näen oleellisena sen, että taiteen rahoituksessa säilyy ja vahvistuu ymmärrys alueellisuudesta, että ihmisille kuuluu laadukas kulttuuri ja taide kasvukeskusten ulkopuolella.
