Mia Kivinen ja Anna Björklund toimivat kuraattoreina Suomen valotaiteen seura FLASH ryn hankkeessa ”Suomalainen valotaide kansallisille ja kansainvälisille markkinoille”. Kivinen on valosuunnittelija ja valotaiteeseen erikoistunut kuraattori, jolle parasta valossa on sen henkeäsalpaavuus. Kuvataiteilijana ja museokuraattorina toiminut Björklund on valotaiteessa kiinnostunut muun muassa sen paikkasidonnaisuudesta.
Valotaidenäyttelyn tai -tapahtuman toteutukseen tarvitaan valotaidekuraattori. Kuraattorin tehtävät ovat monipuoliset, vaikka toisinaan virheellisesti ajatellaan kuraattorin ainoastaan valitsevan teokset. Teosvalinta on yksi kuratoinnin ensimmäisistä askelista, mutta sen jälkeen tanssitaan monta askelkuviota yksin sekä yhdessä työryhmän muiden jäsenten kanssa ennen kuin tapahtuma on valmis yleisölle.
Suomen valotaiteen seuran kuraattorit Anna Björklund ja Mia Kivinen valaisevat kuraattorin tehtäviä ja merkitystä sekä sitä, kuinka kuraattoriksi pääsee.
Mia: Valotaiteen kuratointihan ei sinänsä poikkea muusta taidekuratoinnista, se vain keskittyy teoksiin, joissa valo on määrittävässä osassa.
Anna: Valotaiteessa tulee kuitenkin ottaa huomioon sen erityispiirteet. Taidekuraattori suunnittelee näyttelyitä luomalla perusidean eli teeman tai konseptin ja valitsemalla teoksia, jotka istuvat siihen tai luovat yhdessä uusia merkityksiä. Kuratointi voi myös olla teoslähtöistä, jolloin kuraattori kokoaa näyttelyn ilman erityistä konseptia. Teoslähtöistä kuratointia näkee valotaiteen kentällä enemmän kuin muualla, sillä teoksia valitaan usein sopimaan tiettyihin lokaatioihin.
Mia: Etenkin festivaaleilla ja muissa ulkotiloissa pidetyissä näyttelyissä teemoitus on harvinaisempaa ja jos sitä on, se on usein aika väljää. Sisänäyttelyissä näkökulma voi olla tiukemmin kohdennettu. Tekniikka nostetaan usein esiin valotaiteen erityispiirteenä, mutta kuraattorin ei tarvitse tuntea sitä läpikotaisin.
Anna: Valotekniikan perusasiat on kuitenkin hyvä tuntea. Auttaa, kun tietää hieman eri valonlähteistä, eivätkä esimerkiksi watti, voltti ja lumen ole aivan vieraita käsitteitä. Jos ja kun työskentelee ulkona, on hyvä tietää IP-luokituksista. Tekniikan perusasioita voi opetella itse tai kysyä apua tekniikan asiantuntijoilta – teknisen puolen ei pidä antaa pelotella pois valotaiteen luota.
Mia: Ei todellakaan! Monet valoa käyttävät taiteilijat hallitsevat oman tekniikkansa hyvin itsekin, eikä kuraattori muillakaan taiteen aloilla ole tekninen tai turvallisuusvastaava. Tai siis ei pitäisi olla. Valotaiteen tekijöiden mahdollisimman laaja tuntemus ja valo- ja muun mediataiteen historian vähän vähemmän laaja tuntemus on hyödyksi valotaiteen kuraattorin työssä. Näin voi avittaa taiteilijaa olemaan keksimättä pyörää uudestaan ja johdattaa hänet muiden samaa aihetta käsitelleiden tekijöiden näkökulmiin. Tämähän toki on ihan tavallista kuraattorin asiantuntemusta, mutta painottuu erityisesti valoon.
Anna: Kuraattorina hyötyä on myös viestintätaidoista, sillä tekstiä tuotetaan paljon. Usein kuraattori kirjoittaa lehdistötiedotteita ja toteuttaa markkinointia. Sen lisäksi on hyvä tietää, että kuraattorin työ on sosiaalista työtä, jossa hyvistä ihmissuhdetaidoista on paljonkin apua. Välillä liikutaan hyvin arkojen aiheiden parissa, sillä teoksen tai näyttelyn teema voi olla taiteilijalle hyvin henkilökohtainen.
Mia: Ehdottomasti! Yleensä valotaiteilijat ovat hyviä yhteistyökumppaneita. Varsinkin valosuunnittelijataustaiset taiteilijat ovat tottuneet yhteistyöhön ja tuotannonhallintaan, mikä helpottaa koko näyttelytyöryhmän työtä.
Anna: Toimin itse aikaisemmin kuraattorina Suomen valokuvataiteen museon kuraattorina ja kohtasin työn kautta valokuvataiteilijoita ja valokuvaajia. En koe, että eri medioiden taiteilijoissa olisi eroja. Taiteilijoina yleisesti toimii kaikenlaisia ihmisiä, toiset ovat sosiaalisia ja puheliaita, toiset puolestaan viihtyvät yksin työhuoneellaan ja antavat mieluusti kuraattorin sanallistaa työskentelyään.
Mia: Sosiaalisuudessa on eroja, mutta onhan valotaiteilijat nyt ihan poikkeuksellisen kivoja! Tämä tosin tuntuu koskevan kaikkia valoihmisiä. Olen taustaltani valosuunnittelija, joten tunnen alan enkä ole yhtään puolueellinen.
Anna: Oliko valosuunnittelijuus syysi ryhtyä valotaiteen kuraattoriksi?
Mia: Osittain kyllä. Taustalla on toki kuvataidelukio (Tossu forever!) ja muu harrastuneisuus. Opiskelin valosuunnittelijaksi Teatterikorkeakoulussa ja päädyin järjestämään erilaisia projekteja, joissa valosuunnittelijat vierailivat kuvataiteen puolella. Sitten huomasin hakuilmoituksen Kuvataideakatemian Praxis-ohjelmaan ja tajusin, että tekemäni homma on oikeastaan kuratointia, ja sitä olisi hienoa oppia lisää. Pääsin ohjelmaan ja erityisalakseni valikoitui melko luontevasti valotaide. Entäs sinä?
Anna: Kuvataide on lähes aina ollut läsnä elämässäni. Teini-iässä löysin paljon lohtua sen sisällöistä ja päätin hakea kuvataidelukioon. Opinpolkuni kulki lukion jälkeen kuvataiteilijan ammattiopintoihin. Valmistuin kuvataiteilijaksi ja harjoitin ammattia muutaman vuoden, kunnes koin tarvetta kouluttautua pidemmälle. Sattuma tai kohtalon oikku johdatti minut Aalto-yliopiston nykytaiteen ViCCa-linjalla kuratoinnin pariin. Valintaan on voinut vaikuttaa se, että koen kuratoinnin olevan luovaa hoivatyötä, joka puolestaan sopii empatiaan taipuvaiselle luonteelleni.
Mia: Aivan, kuratointia joskus pidetään julmana vallankäyttönä, vaikka se on pikemminkin taiteen ja taiteilijan auttamista. Ja yleisön. Yleisö on tärkeää kaikelle taiteelle, mutta valotaiteessa yleisösuhde on erityisen merkittävä aihe. Valo on universaalia. Kaikki ymmärtävät valoa. Lisäksi valo on – yleensä – esteettisesti miellyttävää. Valotaiteella onkin perinne suurten massojen taiteena, ja siltä myös odotetaan tiettyä näyttävyyttä. Kauneus voi toki olla painolastikin, jos valon käsittely jää siihen. Tasapainottelu viihteen ja taiteen välillä on valotaidetapahtumien kuraattorien vakiotehtävä.
Anna: Valotaiteessa minua kiinnostaa sen saavutettavuus, sillä valotaide sijoittuu usein ulos julkisiin tiloihin, joihin lähes kaikilla on pääsy. Tämä vaikuttaa kuratointiin, on otettava huomioon hyvin monipuolinen yleisö. Niin sanottujen trigger-warning –ilmoitusten esittäminen ennen teosta ei ole julkisessa tilassa toimivaa, joten sisältö ei voi olla kovin raflaavaa.
Mia: Myös teossijoitteluun pitää kiinnittää huomiota vielä enemmän kuin taiteessa yleensä: valo leviää niin kauas kuin tilaa riittää ja vaikuttaa myös viereiseen teokseen. Pimentäminen ja teosten eristäminen toisistaan nousee siis tärkeäksi kysymykseksi, vaikka sekin on harhaa, että kaikki valotaideteokset tarvitsisivat ehdotonta pimeyttä.
Anna: Valotaiteen kuratoinnin yksi erityispiirteistä onkin juuri esityspaikan merkittävyys, sillä valon heijastuessa ja kimpoillessa ympäristöstä tulee vääjäämättä osa teosta. Tämän syksyn ensimmäinen valotaidetapahtuma, jossa vierailin, oli Billnäsin ruukissa järjestetty Metronom. Jo reitti sinne pitkin pimeää ja kiemurtelevaa maantietä pohjusti jännittävän kokemuksen, joka imaisi irti arjesta. Valotaidetapahtumissa hienoa on se, miten erinäisissä paikoissa niitä järjestetään!
Mia: Esityspaikkaan liittyy myös sää. Ulkotiloissa se asettaa omat haasteensa niin teoksille kuin tapahtumien rakentajille. Esimerkiksi Lux Helsingin aikaan on perinteisesti ydintalvi. Siellä onneksi kuraattori voi juoda kuumaa kahvia lämmitetyssä kontissa. Pienemmissä tapahtumissa kuraattori taas voi löytää itsensä yksin taistelemassa valopöydän kanssa keskiyöllä kivityrmässä. Yleensä valotaiteen kuratointi kyllä on ihan parasta!
Anna: Ja ihan parasta on se, että pääsee tuottamaan iloa niin monelle. Valotaidetapahtumat vetävät puoleensa valtavia määriä yleisöä. Yleisön kiinnostus on aivan ymmärrettävää, kaiken pimeyden keskellä valotaide on tärkeä henkireikä.
Valotaiteen kuraattorikoulu 24.11.
Suomen valotaiteen seura järjestää valotaiteesta ja sen kuratoinnista kiinnostuneille seminaarin osana Lumo-festivaalin ohjelmaa Oulussa 24.11.2024. Seminaari sisältää tietoa valotaiteesta, keskustelua, kysymyksiä, vastauksia ja kierroksen Lumo-festivaalilla. Seminaari pidetään Valveen Paljetti-kahvilassa alkaen klo 14. Tarkempi ohjelma ja ilmoittautumiset: https://valotaiteenseura.fi/valotaiteen-kuraattorikoulu/
Marraskuu on Valon kuukausi Oulu2026-alueella. Vuoden pimeintä aikaa ja arkea valaistaan yhdessä muun muassa monipuolisilla tapahtumilla. Valon kuukausi on osa Oulun matkaa Euroopan kulttuuripääkaupungiksi 2026. Valon kuukauteen voi osallistua valaisemalla vapaamuotoisesti vaikkapa kotia tai työpaikkaa sekä jakamalla valoaiheisia kuvia ja elämyksiä somessa. Osallistua voi myös kommentoimalla Valon kuukausi -sivulla julkaistavia artikkeleita tai muita Valon kuukauden somejulkaisuja Facebookissa tai Instagramissa. Arvomme joka viikko Oulu2026-tuotteita osallistuneiden kesken. Arvonnan säännöt löydät täältä. Lue lisää Valon kuukausi -sivulta!
