marras 30, 2023
Artikkelikuvassa Flowers of Life -taiteilijaryhmän teos ‘Pinnan alla’, joka tuotettiin yhdessä Vantaan, Oulun ja Hämeenlinnan kaupunkien kanssa ja jota oli maalaamassa yli 300 lasta ja nuorta.
Vietämme Oulu2026-alueella Valon kuukautta marraskuun ajan. Tässä juttusarjassa heijastamme valon vaikutuksia ja merkitystä arjessamme eri näkökulmista. Tämän artikkelin ovat kirjoittaneet Anna Björklund ja Mia Kivinen. He työskentelevät Suomen valotaiteen seura FLASH:n hallinnoimassa NextGenerationEU -hankkeessa Suomalainen valotaide kansallisille ja kansainvälisille markkinoille.
Moni suomalainen tuntee kansallisen taiteen kultakauden julkkikset, kuten Akseli Gallen-Kallelan, Helene Schjerfbeckin ja Hugo Simbergin, sekä heidän hittiteoksensa. Kultakauden tekijät ja teokset tulevat vastaan jopa Aku Ankassa. Syystäkin, kultakautta pidetään merkittävänä tekijänä kansallisen ilmeen luomisessa.
1900-luvun taiteen käänteet ja kehitys ovat jääneet monella katveeseen, ellei erityistä mielenkiintoa taiteen historiaan löydy. Harppaus Sammon puolustuksesta käsitteelliseen nykytaiteeseen on suuri, ja filmin katkeaminen taiteen historian kelassa saattaa aiheuttaa turhautumista taiteen tämänhetkiseen tilaan. Tämä kirjoitus pyrkii valaisemaan joitain tuon kauden tapahtumia, tarkemmin ottaen sen yhtä muodostumaa: valotaidetta. Pikakurssin valotaiteeseen tarjoaa Suomen valotaiteen seura FLASH.
Mitä on valotaide?
Valotaide on visuaalisen taiteen muoto, jossa valo on määrittävässä osassa, joko välineenä tai teemana. Kaikki kaunis valo ei toki ole valotaidetta, se voi olla valaistusta, valosuunnittelua, valoarkkitehtuuria, koristelua tai vaikka vaikuttava luonnonvalon ilmiö. Valotaide luetaan mediataiteisiin, johon kuuluvat myös äänitaide, videotaide ja verkkotaide, muun muassa.
Valotaide voi olla kantaaottavaa, henkilökohtaista, yksinkertaista, näyttävää tai yhdentekevää, aivan kuten muutkin taiteen lajit. Perinteinen valotaiteen jako on ollut festivaali- ja galleriataide, jossa festivaalitaidetta edustaa suurikokoinen ja näyttävä ja galleriataidetta pienimuotoisempi, haastavampikin taide. Tämä raja on tosin alkanut vuotaa hyvää vauhtia.
Raja video- ja valotaiteen välillä on myös joustava, ja usein valotapahtumissa nähdäänkin myös videoteoksia. Festivaaliklassikon asemaan ovat nousseet rakennusten julkisivuihin projisoitavat projection mapping –teokset, joissa rakennuksen pinta järkkyy hyvinkin aidon näköisesti. Janne Aholan taidokkaasti toteutettu teos Näkymä Oulun tuomiokirkon julkisivuun olikin Lumo valofestivaalin näyttävimpiä teoksia tänä vuonna.
Valotaiteen synty
Taiteella on tapana heijastella yhteiskunnallisia tapahtumia, kehitystä, ilmapiiriä ja keskustelua. Valotaiteen synnyn voi yhdistää 1900-luvun teknologiseen kehitykseen. Sähkövalojen saatavuuden myötä alkoi keinovalon hyödyntäminen taiteen materiaalina. Se tarjosi taiteilijoille niin uuden teknisen välineen kuin sisällönkin. Valotaiteen vakaita ensi askeleita otettiin kineettisen, eli liikkuvan, taiteen suuntauksen varjossa. Taiteen sähköistyminen kineettisen taiteen myötä toi luonnostaan mukanaan sähkövalon.
Kineettisen taiteen perintö näkyy valotaiteessa edelleen; usein joko teokset tai niiden sisältämä valo liikkuvat. Liike voi olla myös animaation muoto, kuten juoksuun säntäävä hahmo sedemminutin For Peace –teoksessa, joka nähtiin tänä vuonna Oulussa Linnasaaren rannalla. Myös Lumon kattaukseen kuulunut Those Guys Lighting -ryhmän Ne Plus Ultra vilkkuu menemään kerrassaan vietävästi, vaikka mikään osa ei liiku.
Valotaiteilijat
Valoa käyttävät taiteilijat tulevat hyvin erilaisista taustoista: kuvataiteen ja valosuunnittelun lisäksi tekijöillä voi olla esimerkiksi VJ:n, arkkitehdin, muotoilijan tai tekstiilitaiteilijan tausta. Myös valotaiteen teokset putoavat useaan eri luokkaan. Esineen tai tilateoksen lisäksi valotaidetta voi olla esimerkiksi performanssi. Tai immersiivinen esitys, kuten niin ikään Lumossa nähty Flow Productionsin Nighttown.
Valotaiteilijoiden erilaiset taustat ovat alaa kehittävä vahvuus, mutta myös haaste. Tämä on yksi Suomen valotaiteen seura FLASH:n perustamisen syy: tuoda taiteilijat samalle leikkikentälle, jotta tiedot, taidot ja näkemykset pääsevät sekoittumaan.
Miksi valo?
Materiaalina valo saattaa inspiroida taiteilijoita sen hieman arvaamattoman mutta lumoavan ja voimakkaan luonteensa johdosta. Dramaattinen ja maaginen ovatkin usein valotaidetta kuvailevia adjektiiveja. Valon avulla voi luoda voimakkaita tunnelmia ja sen muutoksin kuljettaa katsojan läpi koko tunteen skaalan. Valo vetää meidät puoleensa – onhan se yksi elämän ehdoista.
Mia Kivinen, kuraattori (Teatteritaiteen maisteri, Kuvataiteen maisteri)
Anna Björklund, kuraattori & kuvataiteilija (TaM, Kuvataiteilija AMK)
Mia Kivinen ja Anna Björklund
Valon kuukausi päättyy tänään
Marraskuun ajan Oulu2026-alueella on sonnustauduttu valojen ja värien loistoon erilaisten tapahtumien ja yhteisötaideteosten avulla. Valon kuukauteen on voinut osallistua valaisemalla vapaamuotoisesti vaikkapa kotia tai työpaikkaa sekä jakamalla valoaiheisia kuvia ja elämyksiä somessa. Tänään on viimeinen päivä osallistua arvontaan jakamalla kuvia tai kommentoimalla artikkeleita somessa. Lue lisää Valon kuukausi -sivulta!
marras 29, 2023
Roope Siiroinen
Vietämme Oulu2026-alueella Valon kuukautta marraskuun ajan. Tässä juttusarjassa heijastamme valon vaikutuksia ja merkitystä arjessamme eri näkökulmista. Tämän artikkelin on kirjoittanut Roope Siiroinen, valoarkkitehtuurin suunnitteluun erikoistuneen VALOAn perustaja ja johtava suunnittelija.
Pimeys tulee aina. Sitä ei tarvitse ennustaa, se on kalenterin ja kellon tarkkaa. Silti se yllättää, kuten liukkaat ajokelit. Voimme päivitellä, niin kuin ennustamatonta säätä, että joko nyt on näin pimeää tai että mikä nyt niin väsyttää, tai juhannuksena, että kohta se alkaa taas pimenemään. Pimeys on fakta, joka tulee joka vuosi ja samaan aikaan.
Kunnat ja kaupungit kipuilevat keskustatilojen veto-, pito- ja elinvoimaisuuden puutetta aina pääkaupunkimme pormestarin lausuntoja myöten. Katuja täytetään kesäterasseilla, toreja kesätapahtumilla ja juuri tähän vuoden aikaan ihmetellään miksei niitä käytä kukaan. Kaupunkia suunnitellaan vain kesälle ja jos palaamme kalenteriin, niin huomaamme, että valoisaa kesää, jossa arkkitehtuurimallinuksissa kävellään shortsit jalassa kukkaketojen reunustamalla väylällä, onkin vain vaivaiset pari kuukautta. Pitäisikö pimeän ajan kaupunkia suunnitella?
Nykyinen, olemassa oleva kaupunkivalaistus on syntynyt yli 100-vuotta sitten, kun Helsingin Espalle sytytettiin kaasuvalojen järjestelmä. Lähtökohtana oli ainoastaan näkemisen tarpeet. Jos kaupunkivalaistusta vertaisi yli 100-vuotiaaseen taloon, niin voisi sanoa, että nurkkiin on kertynyt kaikenlaista. Ennen kuin lisätään uutta, voisi olla hyvä siivota vanhaa. Jokaisen roinan on joku joskus hankkinut eikä siitä voi ketään syyttää – aika aikaansa kutakin. Kuka päättää mitä heitetään pois ja mitä säilytetään, ja mitä uusitaan ja miten? Minkälainen remppa pitäisi tehdä, että päästään nykyaikaan?
Pimeällä valo määrittää kaupungin imagon, kaupunkikuvan ja -tilan, elämisen laadun. Nykyaikainen valaistus tarjoaa mahdollisuuden pimeän visuaaliselle suunnittelulle, valoarkkitehtuurille. Pimeys ja valo ovat mahdollisuus hallita kaupungin visuaalista ilmettä, nostaa esiin hienoja paikkoja, korostaa arkkitehtuuria, häivyttää rumuutta tai muokata sitä kauniiksi, luoda elämyksiä ja tunnelmia. Valaistus auttaa liikkumaan paikasta toiseen ei vain turvallisesti vaan kaupunkia ja sen ilmapiiriä ihaillen. Valoa tarvitaan näkemisen lisäksi näkymiseen ja nähtäväksi.
Oulujoen suiston sillat. Vesipeilillä ja kerrostuvalla jäällä leikkivä valaistus piirtää kehyksen, joka antaa tilaa vuodenajoille ja luonnon maisemalle. Lighting Design Awards 2017, Highly Commended. Kuva: Henri Luoma
Valoa tarvitaan näkemiseen, näkymiseen ja nähtäväksi
Hyvän valaistuksen kriteerit ovat moninaiset. Valo vaikuttaa kaikkeen. Ennen kaikkea ja loppujen lopuksi ihmiseen, joka tarvitsee valoa, mutta ei pelkästään näkemiseen. Valoa tarvitaan myös hyvinvointiin, viihtyvyyteen, kaamoksen voittamiseen, elämyksiin, laadukkaaseen elämään, kauniiden asioiden kokemiseen ja tunnelmointiin. Liike-elämä tarvitsee valoa näkymiseen, ei kirkkaimman mainoksen osalta vaan imagon ja mielikuvan synnyttämiseen halutulla ja houkuttelevalla tavalla. Näyttävä rakennus on iso investointi, jota ei kannata sysätä unholaan silloin kun on pimeää. Historiallinen rakennus ja sen yksityiskohdat ansaitsevat tulla nähdyksi. Jossakin valo voi ottaa roolia ja olla sinällään elämyksellinen katsomisen kohde – valoa nähtäväksi.
Tämä ei ole kutsu lisätä valaistusta vaan vähentää ja paikoin poistaa kokonaan. Sen sijaan, että lisätään valotehoa tai määriä, olisi kestävyyden, perustamis- ja käyttökustannusten, hiilijalanjäljen vähentämisen nimissä osattava vähentää enemmän kuin lisätä. Eli siivota huono pois paikoin kokonaan ja paikoin vaihtaa toiseksi. On osattava ja uskallettava arvostaa myös pimeää, jättää tilaa tähtitaivaalle, lepakoille, hyönteisille, varjolle ja hämyisille kujille.
Kaupunkivalaistus on kokonaisuus, josta vastaavat kaupungin lisäksi kiinteistöt, yritykset, rakentajat ja arkkitehdit kaavoituksesta suunnitteluun. Valaistusta voi kehittää vain yhteistyöllä yli virkamieskuntien ja omistusrajojen, sillä valo ei tunne tontinrajoja. Kuka päättää minkälainen kaupunkivalaistus halutaan?
Kaupungin vetovoimaisuuden kehittämiseen ei tarvita maailman suurinta lipputankoa, pilvenpiirtäjää tai ”Shanghain valoja”. Tarvitaan hallittua, suunnitelmallista, mutta myös iloista ja näyttävää pimeän vuoden ajan kaupunkikehittämistä – valoarkkitehtuuria. Pimeys on osa kaupunkia ja niin on valaistuskin. On aika ajatella se uudelleen.
Roope Siiroinen
Valaistussuunnittelija Tem, CEO
VALOA design
Osallistu Valon kuukauteen
Oulu2026-alueella sonnustaudutaan marraskuussa valojen ja värien loistoon erilaisten tapahtumien ja yhteisötaideteosten avulla. Valon kuukauteen voi osallistua valaisemalla vapaamuotoisesti vaikkapa kotia tai työpaikkaa sekä jakamalla valoaiheisia kuvia ja elämyksiä somessa. Arvomme joka viikko Oulu2026-tuotteita kuvia jakaneiden kesken. Lue lisää Valon kuukausi -sivulta!
marras 22, 2023
Virve Leikola
Vietämme Oulu2026-alueella Valon kuukautta marraskuun ajan. Tässä juttusarjassa heijastamme valon vaikutuksia ja merkitystä arjessamme eri näkökulmista. Tämän artikkelin on kirjoittanut Virve Leikola, Suomen valotaiteen seura FLASH ry:n toiminnan johtaja ja taiteen maisteri.
Maan kiertorata on kallellaan juuri sen verran, että me 60–70 leveyspiirien suomalaiset saamme nauttia ja kärsiä valonmäärän äärimmäisistä vaihteluista.
Auringonvalo lankeaa maahan kulmassa, joka kurittaa ja rakastaa pohjoisia leveysasteita aivan erityisellä intohimolla. Yksikään päivä vuodessa ei ole samanlainen. Pohjoinen valo on aivan omanlaisensa; villi, kesytön ja dramaattinen. Pimeinä päivinä valo tuntuu yltävän tuskin maan pinnalle asti. Kesällä aurinko paahtaa ja ulvoo yötä päivää, eikä silloin levähdä kukaan. Ei ihminen eikä luonto. Pohjoisen yötön yö on niin erityinen, että linnutkin ylittävät lukuisia leveyspiirejä lentäessään pesimään ja saattamaan poikasensa elämän alkuun auringon alle, joka ei laske. Suomi on lintujen paras kesäkohde, sananmukaisesti lintukoto.
Kesä on kiihkeä ja onnettoman lyhyt. Sen jälkeen pimeä vuodenaika tuntuu kohtuuttoman pitkältä. Pohjoisessa vuosittainen 4000 tuntia pimeyttä painottuu talvikaudelle ja päivien aktiivisille tunneille.
Valon voitto pimeästä
143 vuotta sitten Thomas Alva Edison sai patentin hehkulampulleen. Jo 2 vuotta myöhemmin Tampereella sytytettiin (Suomen) silloisen Venäjän valtakunnan ja Pohjoismaiden ensimmäinen hehkulamppu Finlaysonin Plevna kutomosaliin. Suomi oli välähdyksenomaisen hetken aivan kehityksen kärjessä.
Siitä lähtien olemme pystyneet tasoittamaan toimintakykyämme yöttömän yön ja kaamoksen, keskipäivän ja keskiyön välisinä aikoina. Pystymme keinovalon avulla toteuttamaan monimutkaisia tiloja, joihin päivänvalolla ei ole mitään asiaa. Pystymme louhimaan käytäviä maan alle ja kallioiden läpi, tekemään lääketieteellisiä ihmeitä kirkkaissa leikkaussaleissa, painamaan pitkää päivää toimistoissa, kännykällä, tietokoneilla, tuottamaan uskomattomia esityksiä teattereissa, elokuvissa, televisiossa, konserteissa, oopperoissa, rokkikeikoilla, festareilla, avaamaan päiväkodit, koulut, yliopistot, kaupat, marketit, kauneushoitolat, museot, galleriat, kuntosalit, urheiluhallit, harjoitustilat ja tallentamaan historiaamme valokuvaamalla sen kaiken. Vertaamme elämää ja kuolemaa valoon ja pimeyteen, sytytämme rituaalinomaisesti kynttilöitä ja puhumme elämän liekistä niissä vertauksissamme joihin tiede ei yllä. Unohdinko jotain? Varmasti. Valo on läsnä kaikkialla ihmisen elämässä.
Keinovalojen kaupunki
Valo on yhtä aikaa elämän arkisin ja erikoisin asia. Jokainen voi kotiseiniensä sisäpuolella valaista elinympäristönsä, kuinka haluaa. Mutta kun astumme julkiseen kaupunkitilaan, asia ei olekaan enää aivan yhdentekevää. Pimeä, öinen kaupunki on kaikkien päällekkäin sytytettyjen valojen summa. Katuvalot, mainosvalot, teollisuuden valot, julkisivuvalaistukset, näyteikkunoiden valot, kausivalot, liikennevalot, mainosnäytöt ja autojen ajovalot sekoittuvat iloisesti ja surutta. Sekavaa ja suunnittelematonta tulosta voidaan harvoin kuvata ”eläväksi kaupunkivalaistukseksi”. Kuinka ja minkälaista yhteistä elintilaa osaamme rakentaa välineellä, joka ei kumartele karttaan piirrettyjä rajoja, etenee valonnopeudella, kimpoilee ja siroaa itsepäisesti, ja saattaa pysytellä näkymättömissä pitkiäkin matkoja, kunnes törmätessään matkallaan mihin tahansa pintaan tulee jälleen näkyväksi?
Kuinka kauas ja mihin suuntaan keinovalo heijastuu? Mitä kaikkea tulemmekaan valaisseeksi?
Parhaimmillaan kaupungin pimeän tarina voisi kertoa sen arkkitehtuurista, kirkoista, silloista, aukioista, puistoista, rannoista, patsaista, tehtaista tai kulkuväylistä. Valolla voidaan nostaa pimeästä kaupunkikuvan Tuhkimoita, – päivänvalossa mitäänsanomattomia kohteita- jotka pimeässä valaistuna nousevat koko kaupungin tunnuskuviksi, ihmisten suuresti rakastamiksi kohteiksi.
Pimeys täydentää valoa
Valaistus luo kaupungin uudelleen pimeässä. Koko kaupungin muoto, hahmo, tarina ja tunnelma hahmottuvat valon ja pimeän ansiosta. Kun pimeässä kaupungissa on jotain katseltavaa, näkymistä tulee taulu, johon katsoja mieli rakentaa tarinaa ja kiinnittää siihen muistoja.
Sykähdyttävät valotaiteen ja valoarkkitehtuurin kohteet toistuvat erinomaisesti valokuvissa, ja ovat erittäin näkyviä ja laajalle leviäviä somesisältöjä. Valotaide ja valoarkkitehtuuri leviävät paikkamerkittynä kuvina somessa ennennäkemättömällä voimalla, ja rakentavat näin perinteistä viestintää ja markkinointia monin verroin voimakkaammin kaupungin imagoa. Joten miltä kaupunki näyttää pimeällä, ei ole ollenkaan yhdentekevää. Kaikkialla kiinnostaa kaupunki, joka on hieno, elämyksellinen ja jonka näemme korostavan omia parhaita puoliaan.
Valaistussuunnittelu on kestävää kaupunkikehitystä. On tärkeää nostaa ja korostaa sitä mitä jo on. Tunnelma on kaiken kiinnostavuuden ja sitoutumisen a ja o.
Onneksi nykyinen valaistustekniikka mahdollistaa pitkälti kaupunkivalaistuksen säätämisen. Pelkkä säätömahdollisuus ei kuitenkaan riitä. Todellinen ratkaisu on valaistussuunnittelun lisääminen. Mitä päätämme valaista ja minkälaisella valolla? Puhumme suomalaisesta valokulttuurista, joka kaipaa perusteellista tomutusta ja sitä ohjaavien periaatteiden päivittämistä. Valaistussuunnittelulla muotoillaan kestävää, esteettistä ja elinvoimaista pimeän ajan kaupunkiympäristöä jokaiseen pimeään päivään ja yöhön.
Virve Leikola
Toiminnanjohtaja, taiteen maisteri
Suomen valotaiteen seura FLASH ry
virve.leikola@valotaiteenseura.fi
www.valotaiteenseura.fi
www.blaf.fi
Osallistu Valon kuukauteen
Oulu2026-alueella sonnustaudutaan marraskuussa valojen ja värien loistoon erilaisten tapahtumien ja yhteisötaideteosten avulla. Valon kuukauteen voi osallistua valaisemalla vapaamuotoisesti vaikkapa kotia tai työpaikkaa sekä jakamalla valoaiheisia kuvia ja elämyksiä somessa. Arvomme joka viikko Oulu2026-tuotteita kuvia jakaneiden kesken. Lue lisää Valon kuukausi -sivulta!
marras 8, 2023
Virve Saaranen. Kuva: Martu Väisänen
Vietämme Oulu2026-alueella Valon kuukautta marraskuun ajan. Tässä juttusarjassa heijastamme valon vaikutuksia ja merkitystä arjessamme eri näkökulmista. Tämän artikkelin on kirjoittanut Virve Saaranen, Hyvän mielen talon luovuusluotsi ja hyvinvoinnin asiantuntija.
Taide ja kulttuuri voivat tuoda elämään värejä ja valoa, sillä voi olla merkittäviä vaikutuksia mielen hyvinvointiin. Tutkimuksissa on havaittu, että taidetoiminta voi muun muassa edistää positiivista mielenterveyttä ja parantaa mielialaa sekä tukea selviytymistä ja arjen haasteiden kanssa toimeen tulemista. Minua elämässäni on kannatellut erityisesti musiikki ja tanssiminen, joskus hyvä kirja tai elokuva ja nuorempana sain paljon positiivisia kokemuksia yhteisistä teatteriprojekteista. Kirjoittaminen, valokuvaaminen ja maalaaminen ovat myös oivia keinoja käsitellä omia tuntemuksia. Esitykset, konsertit ja näyttelyt ovat tilanteita, joissa voi pysähtyä taiteen äärelle ja rentoutua.
Taiteen ja kulttuurin vaikutukset hyvinvointiin tunnistetaan yhä paremmin osana terveyden ja hyvinvoinnin edistämistä ja tästä ilmiöstä on vakiintunut käyttöön käsite kulttuurihyvinvointi. Mielenterveyttä ja arjen haasteista selviämistä voidaan tukea monin tavoin taiteen ja kulttuurin keinoin.
Usein mielenterveystoipujan elämän voi täyttää vahvasti sairaus tai sairastuminen. Taidetoimintaan osallistuminen voi auttaa rakentamaan positiivista identiteettiä, joka ei ole sairauden tai diagnoosin määrittämä. Toiminnan kautta voi omaksua uudenlaisia rooleja. Taide voi tarjota mahdollisuuksia saada korjaavia ja vahvistavia kokemuksia sekä muuttaa itseen liittyviä negatiivisia tai toimintaa rajoittavia käsityksiä. Tutkimukset osoittavat, että taidetoimintaan osallistuminen voi esimerkiksi rakentaa itsetuntoa, itsensä hyväksymistä ja itseluottamusta. Taideprojektien on myös havaittu voivan tehdä näkyväksi ja auttaa purkamaan mielenterveystoipujiin liittyviä ennakkoluuloja ja stereotypioita.
Hyvän mielen talo ry:n hankkeessa, Lautta – luova lähtö hyvään mieleen, tuetaan mielen hyvinvointia luovien harjoitusten ja kokemusten kautta. Toiminta on suunnattu psyykkisesti merkittävästi kuormittuneille oululaisille. Hanke tarjoaa yksilöllistä sekä ryhmämuotoista tukea. Osallistujat voivat varata kahdenkeskisen tapaamisen luovuusluotsin kanssa tai osallistua ryhmiin, työpajoihin ja tapahtumiin. Palautteiden mukaan toiminta on muun muassa lieventänyt yksinäisyyden tunnetta, lisännyt merkityksellisyyden ja osallisuuden kokemuksia sekä lisännyt välineitä tunteiden ilmaisuun.
Toiset löytävät tiensä luovan toiminnan pariin itsenäisesti harrastuksen kautta, osa ihmisistä tarvitsee tukea löytääkseen oman väylänsä. Yhdessä voidaan kokeilla vaikkapa taidemaalausta tai valokuvausta tai mennä katsomaan näyttelyä tai tanssiesitystä. Yhdessä tekeminen luo yhteisöllisyyttä ja synnyttää usein tunteen kuulumisesta ja merkityksellisyydestä.
Lautta-hankkeessa on muun muassa tehty yhdessä taidevierailuja ja -kokeiluja, järjestetty taideryhmä jännitystä kokeville sekä liikuttu yhdessä luovan tanssin ryhmässä, jonka lopputuloksena syntyi myös kokemuksellinen tanssivideo. Yhdessä tekeminen, merkityksellisyyden ja osallisuuden kokemukset nousevat esiin palautteista ja se, että on saanut olla mukana omana itsenään omine rajoitteineen juuri sellaisena, kuin on. Jokainen voi ja osaa tehdä taidetta.
Lautta-hankkeessa on tehty yhteisötaideteosta yhteistyössä Kulttuurivoimalan osallistujien kanssa. Pehmentämö – Softness Lounge tuo esiin mielenterveystoipujien ajatuksia mielen hyvinvoinnista ja on kaikkien koettavissa ja esillä Lumo valofestivaalilla. Lue lisää Pehmentämöstä täällä.
Virve Saaranen
Hyvän mielen talo ry:n luovuusluotsi, Medianomi YAMK, kulttuurihyvinvoinnin asiantuntija
Osallistu Valon kuukauteen
Oulu2026-alueella sonnustaudutaan marraskuussa valojen ja värien loistoon erilaisten tapahtumien ja yhteisötaideteosten avulla. Valon kuukauteen voi osallistua valaisemalla vapaamuotoisesti vaikkapa kotia tai työpaikkaa sekä jakamalla valoaiheisia kuvia ja elämyksiä somessa. Arvomme joka viikko Oulu2026-tuotteita kuvia jakaneiden kesken. Lue lisää Valon kuukausi -sivulta!
Lähteet:
Lehikoinen, K. & Vanhanen, E. (toim.) (2017). Taide ja hyvinvointi. Katsauksia kansainväliseen tutkimukseen. ArtsEqual. Kokos-julkaisusarja 1/2017. Helsinki: Taideyliopisto. Viitattu 1.11.2023. https://taju.uniarts.fi/bitstream/handle/10024/7104/Kokos_1_2017.pdf?sequence=1&isAllowed=y
Fancourt, D. & Finn, S. 2019. What is the evidence on the role of the arts in improving health and well-being? A scoping review. Copenhagen: WHO Regional Office for Europe (Health Evidence Network (HEN) synthesis report 67). Viitattu 1.11.2023. https://iris.who.int/bitstream/handle/10665/329834/9789289054553-eng.pdf
marras 1, 2023
Vietämme Oulu2026-alueella Valon kuukautta marraskuun ajan. Tässä juttusarjassa heijastamme valon vaikutuksia ja merkitystä arjessamme eri näkökulmista. Juttusarjan aloittaa tuottaja Veikko Leinonen Kajaanista.
Perinteinen kekrinvietto aloitti vanhan suomalaisen ajanlaskun mukaan uuden kalenterivuoden. Siihen liittyi yleisesti maatalousyhteisön työvuoden päätös, sadonkorjuujuhla.
Kekrin yönä ja sitä seuraavina öinä kummittelivat levottomien vainajien henget, joita peläten liikuttiin soihtujen valossa, poltettiin kekritulia ja luettiin loitsuja. Tällä tapaa valo on aina liittynyt kekriin olennaisesti. Kekriin liittyi ajatus tämän ja tuonpuoleisen maailman rajan ohentumisesta. Pimeänä syksyisenä aikana pimeyden ajateltiin tuovat tuonpuoleisen maailman lähemmäs tätä maailmaa. Valon avulla maailmojen rajaa pystyttiin kuitenkin pitämään pystyssä.
Tätä nykyä sähkövalon myötä ihmiset syksyisin ympäröinyttä pimeyttä ei enää vanhassa mielessä ole samanlaisena kokemuksena olemassa. Silti pimeä vuodenaika kutsuu ihmisiä viime vuosina sytyttämään kynttilöitä kotona tai lähtemään ympäri maata viime vuosina yleistyneisiin valotapahtumiin. Pimeyden edessä valo on edelleen vapahtaja, jonka puoleen käännytään. Onhan pimeä vuodenaika samalla valonjuhla, se mikä tekee tulesta ja valotaiteesta mahdollista.
Kekri ehti juhlana unohtua jo monella tapaa Suomessa, mutta 2000-luvulla tätä ennen vanhaan vuoden merkittävintä tapahtumaa on jälleen alettu juhlia. Vanhoja perinteitä on alettu jatkamaan uusin menoin. Yksi nousseista perinteistä on kekripukin polttaminen. Useammassa paikassa ympäri Suomea on rakenneltu eri kokoisia, oljesta tai muista luonnonmateriaaleista rakenneltuja kekripukkeja, jotka on poltettu yhteisöllisessä juhlassa kekrin kunniaksi. Suurimmat pukit ovat olleet useamman metrin korkeita komistuksia, joita on rakenneltu paikallisyhteisön voimin.
Kekripukki odottaa polttoa Kajaanin linnan raunioiden edustalla.
Kekripukin polttaminen on jatkanut uudella tavalla vanhaa kekritulien perinnettä. Pukin palamisen myötä edellinen vuosi on jätetty taakse ja tuleva toivotettu tervetulleeksi. Samalla pukin polttaminen on hätistänyt levottomat henget rauhaansa ja tuonut täten turvaa ja onnea tulevalle vuodelle. Tiedä sitten, kuinka moni miettii näitä vanhoja uskomuksia, mutta jotain hyvin kiehtovaa kekripukin polttamisessa on myös nykyihmiselle.
Henkilökohtaisesti olen ollut mukana Kajaanin kekrijuhlassa useana vuonna. Kajaanissa perinne heräsi henkiin 2000-luvun alussa, ja siitä lähtien kajaanilaiset ovat kokoontuneet vuosittain Kajaanin rauniolinnan maisemiin ja Kajaaninjoen rannoille seuraamaan, kun joessa kelluva kekripukki leimahtaa ja kipinöi taivaalle. Tapahtumasta on kasvanut yksi merkittävimmistä kajaanilaisista kaikille avoimista kaupunkitapahtumista, joka kerää vuosittain tuhansia kajaanilaisia yhteen.
Kekrijuhlaan on aika ajoin yhdistetty myös valotaidetta. Komeimmin tämä tapahtui vuonna 2020, kun valotaiteilija Kari Kola valaisi Kajaanin rauniolinnan Operaatio linnan aaveen yhteydessä. Kyseisenä syksynä linnalla oli nimittäin palannut 1700-luvulla elänyt linnan komentajan vaimo Elisabeth Sofia Tavaststjerna, jonka kaupunkilaiset auttoivat muinaisten riimukivien ja kekritulien avulla eteenpäin linnalta jälleen vainajiensa luo.
Veikko Leinonen
Tuottaja/teatteriohjaaja/esiintyjä, Vaara-kollektiivi, Kajaani
Veikko Leinonen, tuottaja, teatteriohjaaja, esiintyjä.
Tänä vuonna kekriä vietetään Kajaanissa lauantaina 4.11. Kajaanin kekrijuhlan löydät Kajaanin Generaattorin nettisivuilta.
Vuoden 2020 Operaatio linnan aaveesta ja Kari Kolan teoksesta löydät videon täältä.
Kekripukki palaa.
Osallistu Valon kuukauteen
Oulu2026-alueella sonnustaudutaan marraskuussa valojen ja värien loistoon erilaisten tapahtumien ja yhteisötaideteosten avulla. Valon kuukauteen voi osallistua valaisemalla vapaamuotoisesti vaikkapa kotia tai työpaikkaa sekä jakamalla valoaiheisia kuvia ja elämyksiä somessa. Arvomme joka viikko Oulu2026-tuotteita kuvia jakaneiden kesken. Lue lisää Valon kuukausi -sivulta!
