marras 30, 2023
Artikkelikuvassa Flowers of Life -taiteilijaryhmän teos ‘Pinnan alla’, joka tuotettiin yhdessä Vantaan, Oulun ja Hämeenlinnan kaupunkien kanssa ja jota oli maalaamassa yli 300 lasta ja nuorta.
Vietämme Oulu2026-alueella Valon kuukautta marraskuun ajan. Tässä juttusarjassa heijastamme valon vaikutuksia ja merkitystä arjessamme eri näkökulmista. Tämän artikkelin ovat kirjoittaneet Anna Björklund ja Mia Kivinen. He työskentelevät Suomen valotaiteen seura FLASH:n hallinnoimassa NextGenerationEU -hankkeessa Suomalainen valotaide kansallisille ja kansainvälisille markkinoille.
Moni suomalainen tuntee kansallisen taiteen kultakauden julkkikset, kuten Akseli Gallen-Kallelan, Helene Schjerfbeckin ja Hugo Simbergin, sekä heidän hittiteoksensa. Kultakauden tekijät ja teokset tulevat vastaan jopa Aku Ankassa. Syystäkin, kultakautta pidetään merkittävänä tekijänä kansallisen ilmeen luomisessa.
1900-luvun taiteen käänteet ja kehitys ovat jääneet monella katveeseen, ellei erityistä mielenkiintoa taiteen historiaan löydy. Harppaus Sammon puolustuksesta käsitteelliseen nykytaiteeseen on suuri, ja filmin katkeaminen taiteen historian kelassa saattaa aiheuttaa turhautumista taiteen tämänhetkiseen tilaan. Tämä kirjoitus pyrkii valaisemaan joitain tuon kauden tapahtumia, tarkemmin ottaen sen yhtä muodostumaa: valotaidetta. Pikakurssin valotaiteeseen tarjoaa Suomen valotaiteen seura FLASH.
Mitä on valotaide?
Valotaide on visuaalisen taiteen muoto, jossa valo on määrittävässä osassa, joko välineenä tai teemana. Kaikki kaunis valo ei toki ole valotaidetta, se voi olla valaistusta, valosuunnittelua, valoarkkitehtuuria, koristelua tai vaikka vaikuttava luonnonvalon ilmiö. Valotaide luetaan mediataiteisiin, johon kuuluvat myös äänitaide, videotaide ja verkkotaide, muun muassa.
Valotaide voi olla kantaaottavaa, henkilökohtaista, yksinkertaista, näyttävää tai yhdentekevää, aivan kuten muutkin taiteen lajit. Perinteinen valotaiteen jako on ollut festivaali- ja galleriataide, jossa festivaalitaidetta edustaa suurikokoinen ja näyttävä ja galleriataidetta pienimuotoisempi, haastavampikin taide. Tämä raja on tosin alkanut vuotaa hyvää vauhtia.
Raja video- ja valotaiteen välillä on myös joustava, ja usein valotapahtumissa nähdäänkin myös videoteoksia. Festivaaliklassikon asemaan ovat nousseet rakennusten julkisivuihin projisoitavat projection mapping –teokset, joissa rakennuksen pinta järkkyy hyvinkin aidon näköisesti. Janne Aholan taidokkaasti toteutettu teos Näkymä Oulun tuomiokirkon julkisivuun olikin Lumo valofestivaalin näyttävimpiä teoksia tänä vuonna.
Valotaiteen synty
Taiteella on tapana heijastella yhteiskunnallisia tapahtumia, kehitystä, ilmapiiriä ja keskustelua. Valotaiteen synnyn voi yhdistää 1900-luvun teknologiseen kehitykseen. Sähkövalojen saatavuuden myötä alkoi keinovalon hyödyntäminen taiteen materiaalina. Se tarjosi taiteilijoille niin uuden teknisen välineen kuin sisällönkin. Valotaiteen vakaita ensi askeleita otettiin kineettisen, eli liikkuvan, taiteen suuntauksen varjossa. Taiteen sähköistyminen kineettisen taiteen myötä toi luonnostaan mukanaan sähkövalon.
Kineettisen taiteen perintö näkyy valotaiteessa edelleen; usein joko teokset tai niiden sisältämä valo liikkuvat. Liike voi olla myös animaation muoto, kuten juoksuun säntäävä hahmo sedemminutin For Peace –teoksessa, joka nähtiin tänä vuonna Oulussa Linnasaaren rannalla. Myös Lumon kattaukseen kuulunut Those Guys Lighting -ryhmän Ne Plus Ultra vilkkuu menemään kerrassaan vietävästi, vaikka mikään osa ei liiku.
Valotaiteilijat
Valoa käyttävät taiteilijat tulevat hyvin erilaisista taustoista: kuvataiteen ja valosuunnittelun lisäksi tekijöillä voi olla esimerkiksi VJ:n, arkkitehdin, muotoilijan tai tekstiilitaiteilijan tausta. Myös valotaiteen teokset putoavat useaan eri luokkaan. Esineen tai tilateoksen lisäksi valotaidetta voi olla esimerkiksi performanssi. Tai immersiivinen esitys, kuten niin ikään Lumossa nähty Flow Productionsin Nighttown.
Valotaiteilijoiden erilaiset taustat ovat alaa kehittävä vahvuus, mutta myös haaste. Tämä on yksi Suomen valotaiteen seura FLASH:n perustamisen syy: tuoda taiteilijat samalle leikkikentälle, jotta tiedot, taidot ja näkemykset pääsevät sekoittumaan.
Miksi valo?
Materiaalina valo saattaa inspiroida taiteilijoita sen hieman arvaamattoman mutta lumoavan ja voimakkaan luonteensa johdosta. Dramaattinen ja maaginen ovatkin usein valotaidetta kuvailevia adjektiiveja. Valon avulla voi luoda voimakkaita tunnelmia ja sen muutoksin kuljettaa katsojan läpi koko tunteen skaalan. Valo vetää meidät puoleensa – onhan se yksi elämän ehdoista.
Mia Kivinen, kuraattori (Teatteritaiteen maisteri, Kuvataiteen maisteri)
Anna Björklund, kuraattori & kuvataiteilija (TaM, Kuvataiteilija AMK)
Mia Kivinen ja Anna Björklund
Valon kuukausi päättyy tänään
Marraskuun ajan Oulu2026-alueella on sonnustauduttu valojen ja värien loistoon erilaisten tapahtumien ja yhteisötaideteosten avulla. Valon kuukauteen on voinut osallistua valaisemalla vapaamuotoisesti vaikkapa kotia tai työpaikkaa sekä jakamalla valoaiheisia kuvia ja elämyksiä somessa. Tänään on viimeinen päivä osallistua arvontaan jakamalla kuvia tai kommentoimalla artikkeleita somessa. Lue lisää Valon kuukausi -sivulta!
marras 29, 2023
Roope Siiroinen
Vietämme Oulu2026-alueella Valon kuukautta marraskuun ajan. Tässä juttusarjassa heijastamme valon vaikutuksia ja merkitystä arjessamme eri näkökulmista. Tämän artikkelin on kirjoittanut Roope Siiroinen, valoarkkitehtuurin suunnitteluun erikoistuneen VALOAn perustaja ja johtava suunnittelija.
Pimeys tulee aina. Sitä ei tarvitse ennustaa, se on kalenterin ja kellon tarkkaa. Silti se yllättää, kuten liukkaat ajokelit. Voimme päivitellä, niin kuin ennustamatonta säätä, että joko nyt on näin pimeää tai että mikä nyt niin väsyttää, tai juhannuksena, että kohta se alkaa taas pimenemään. Pimeys on fakta, joka tulee joka vuosi ja samaan aikaan.
Kunnat ja kaupungit kipuilevat keskustatilojen veto-, pito- ja elinvoimaisuuden puutetta aina pääkaupunkimme pormestarin lausuntoja myöten. Katuja täytetään kesäterasseilla, toreja kesätapahtumilla ja juuri tähän vuoden aikaan ihmetellään miksei niitä käytä kukaan. Kaupunkia suunnitellaan vain kesälle ja jos palaamme kalenteriin, niin huomaamme, että valoisaa kesää, jossa arkkitehtuurimallinuksissa kävellään shortsit jalassa kukkaketojen reunustamalla väylällä, onkin vain vaivaiset pari kuukautta. Pitäisikö pimeän ajan kaupunkia suunnitella?
Nykyinen, olemassa oleva kaupunkivalaistus on syntynyt yli 100-vuotta sitten, kun Helsingin Espalle sytytettiin kaasuvalojen järjestelmä. Lähtökohtana oli ainoastaan näkemisen tarpeet. Jos kaupunkivalaistusta vertaisi yli 100-vuotiaaseen taloon, niin voisi sanoa, että nurkkiin on kertynyt kaikenlaista. Ennen kuin lisätään uutta, voisi olla hyvä siivota vanhaa. Jokaisen roinan on joku joskus hankkinut eikä siitä voi ketään syyttää – aika aikaansa kutakin. Kuka päättää mitä heitetään pois ja mitä säilytetään, ja mitä uusitaan ja miten? Minkälainen remppa pitäisi tehdä, että päästään nykyaikaan?
Pimeällä valo määrittää kaupungin imagon, kaupunkikuvan ja -tilan, elämisen laadun. Nykyaikainen valaistus tarjoaa mahdollisuuden pimeän visuaaliselle suunnittelulle, valoarkkitehtuurille. Pimeys ja valo ovat mahdollisuus hallita kaupungin visuaalista ilmettä, nostaa esiin hienoja paikkoja, korostaa arkkitehtuuria, häivyttää rumuutta tai muokata sitä kauniiksi, luoda elämyksiä ja tunnelmia. Valaistus auttaa liikkumaan paikasta toiseen ei vain turvallisesti vaan kaupunkia ja sen ilmapiiriä ihaillen. Valoa tarvitaan näkemisen lisäksi näkymiseen ja nähtäväksi.
Oulujoen suiston sillat. Vesipeilillä ja kerrostuvalla jäällä leikkivä valaistus piirtää kehyksen, joka antaa tilaa vuodenajoille ja luonnon maisemalle. Lighting Design Awards 2017, Highly Commended. Kuva: Henri Luoma
Valoa tarvitaan näkemiseen, näkymiseen ja nähtäväksi
Hyvän valaistuksen kriteerit ovat moninaiset. Valo vaikuttaa kaikkeen. Ennen kaikkea ja loppujen lopuksi ihmiseen, joka tarvitsee valoa, mutta ei pelkästään näkemiseen. Valoa tarvitaan myös hyvinvointiin, viihtyvyyteen, kaamoksen voittamiseen, elämyksiin, laadukkaaseen elämään, kauniiden asioiden kokemiseen ja tunnelmointiin. Liike-elämä tarvitsee valoa näkymiseen, ei kirkkaimman mainoksen osalta vaan imagon ja mielikuvan synnyttämiseen halutulla ja houkuttelevalla tavalla. Näyttävä rakennus on iso investointi, jota ei kannata sysätä unholaan silloin kun on pimeää. Historiallinen rakennus ja sen yksityiskohdat ansaitsevat tulla nähdyksi. Jossakin valo voi ottaa roolia ja olla sinällään elämyksellinen katsomisen kohde – valoa nähtäväksi.
Tämä ei ole kutsu lisätä valaistusta vaan vähentää ja paikoin poistaa kokonaan. Sen sijaan, että lisätään valotehoa tai määriä, olisi kestävyyden, perustamis- ja käyttökustannusten, hiilijalanjäljen vähentämisen nimissä osattava vähentää enemmän kuin lisätä. Eli siivota huono pois paikoin kokonaan ja paikoin vaihtaa toiseksi. On osattava ja uskallettava arvostaa myös pimeää, jättää tilaa tähtitaivaalle, lepakoille, hyönteisille, varjolle ja hämyisille kujille.
Kaupunkivalaistus on kokonaisuus, josta vastaavat kaupungin lisäksi kiinteistöt, yritykset, rakentajat ja arkkitehdit kaavoituksesta suunnitteluun. Valaistusta voi kehittää vain yhteistyöllä yli virkamieskuntien ja omistusrajojen, sillä valo ei tunne tontinrajoja. Kuka päättää minkälainen kaupunkivalaistus halutaan?
Kaupungin vetovoimaisuuden kehittämiseen ei tarvita maailman suurinta lipputankoa, pilvenpiirtäjää tai ”Shanghain valoja”. Tarvitaan hallittua, suunnitelmallista, mutta myös iloista ja näyttävää pimeän vuoden ajan kaupunkikehittämistä – valoarkkitehtuuria. Pimeys on osa kaupunkia ja niin on valaistuskin. On aika ajatella se uudelleen.
Roope Siiroinen
Valaistussuunnittelija Tem, CEO
VALOA design
Osallistu Valon kuukauteen
Oulu2026-alueella sonnustaudutaan marraskuussa valojen ja värien loistoon erilaisten tapahtumien ja yhteisötaideteosten avulla. Valon kuukauteen voi osallistua valaisemalla vapaamuotoisesti vaikkapa kotia tai työpaikkaa sekä jakamalla valoaiheisia kuvia ja elämyksiä somessa. Arvomme joka viikko Oulu2026-tuotteita kuvia jakaneiden kesken. Lue lisää Valon kuukausi -sivulta!
marras 22, 2023
Virve Leikola
Vietämme Oulu2026-alueella Valon kuukautta marraskuun ajan. Tässä juttusarjassa heijastamme valon vaikutuksia ja merkitystä arjessamme eri näkökulmista. Tämän artikkelin on kirjoittanut Virve Leikola, Suomen valotaiteen seura FLASH ry:n toiminnan johtaja ja taiteen maisteri.
Maan kiertorata on kallellaan juuri sen verran, että me 60–70 leveyspiirien suomalaiset saamme nauttia ja kärsiä valonmäärän äärimmäisistä vaihteluista.
Auringonvalo lankeaa maahan kulmassa, joka kurittaa ja rakastaa pohjoisia leveysasteita aivan erityisellä intohimolla. Yksikään päivä vuodessa ei ole samanlainen. Pohjoinen valo on aivan omanlaisensa; villi, kesytön ja dramaattinen. Pimeinä päivinä valo tuntuu yltävän tuskin maan pinnalle asti. Kesällä aurinko paahtaa ja ulvoo yötä päivää, eikä silloin levähdä kukaan. Ei ihminen eikä luonto. Pohjoisen yötön yö on niin erityinen, että linnutkin ylittävät lukuisia leveyspiirejä lentäessään pesimään ja saattamaan poikasensa elämän alkuun auringon alle, joka ei laske. Suomi on lintujen paras kesäkohde, sananmukaisesti lintukoto.
Kesä on kiihkeä ja onnettoman lyhyt. Sen jälkeen pimeä vuodenaika tuntuu kohtuuttoman pitkältä. Pohjoisessa vuosittainen 4000 tuntia pimeyttä painottuu talvikaudelle ja päivien aktiivisille tunneille.
Valon voitto pimeästä
143 vuotta sitten Thomas Alva Edison sai patentin hehkulampulleen. Jo 2 vuotta myöhemmin Tampereella sytytettiin (Suomen) silloisen Venäjän valtakunnan ja Pohjoismaiden ensimmäinen hehkulamppu Finlaysonin Plevna kutomosaliin. Suomi oli välähdyksenomaisen hetken aivan kehityksen kärjessä.
Siitä lähtien olemme pystyneet tasoittamaan toimintakykyämme yöttömän yön ja kaamoksen, keskipäivän ja keskiyön välisinä aikoina. Pystymme keinovalon avulla toteuttamaan monimutkaisia tiloja, joihin päivänvalolla ei ole mitään asiaa. Pystymme louhimaan käytäviä maan alle ja kallioiden läpi, tekemään lääketieteellisiä ihmeitä kirkkaissa leikkaussaleissa, painamaan pitkää päivää toimistoissa, kännykällä, tietokoneilla, tuottamaan uskomattomia esityksiä teattereissa, elokuvissa, televisiossa, konserteissa, oopperoissa, rokkikeikoilla, festareilla, avaamaan päiväkodit, koulut, yliopistot, kaupat, marketit, kauneushoitolat, museot, galleriat, kuntosalit, urheiluhallit, harjoitustilat ja tallentamaan historiaamme valokuvaamalla sen kaiken. Vertaamme elämää ja kuolemaa valoon ja pimeyteen, sytytämme rituaalinomaisesti kynttilöitä ja puhumme elämän liekistä niissä vertauksissamme joihin tiede ei yllä. Unohdinko jotain? Varmasti. Valo on läsnä kaikkialla ihmisen elämässä.
Keinovalojen kaupunki
Valo on yhtä aikaa elämän arkisin ja erikoisin asia. Jokainen voi kotiseiniensä sisäpuolella valaista elinympäristönsä, kuinka haluaa. Mutta kun astumme julkiseen kaupunkitilaan, asia ei olekaan enää aivan yhdentekevää. Pimeä, öinen kaupunki on kaikkien päällekkäin sytytettyjen valojen summa. Katuvalot, mainosvalot, teollisuuden valot, julkisivuvalaistukset, näyteikkunoiden valot, kausivalot, liikennevalot, mainosnäytöt ja autojen ajovalot sekoittuvat iloisesti ja surutta. Sekavaa ja suunnittelematonta tulosta voidaan harvoin kuvata ”eläväksi kaupunkivalaistukseksi”. Kuinka ja minkälaista yhteistä elintilaa osaamme rakentaa välineellä, joka ei kumartele karttaan piirrettyjä rajoja, etenee valonnopeudella, kimpoilee ja siroaa itsepäisesti, ja saattaa pysytellä näkymättömissä pitkiäkin matkoja, kunnes törmätessään matkallaan mihin tahansa pintaan tulee jälleen näkyväksi?
Kuinka kauas ja mihin suuntaan keinovalo heijastuu? Mitä kaikkea tulemmekaan valaisseeksi?
Parhaimmillaan kaupungin pimeän tarina voisi kertoa sen arkkitehtuurista, kirkoista, silloista, aukioista, puistoista, rannoista, patsaista, tehtaista tai kulkuväylistä. Valolla voidaan nostaa pimeästä kaupunkikuvan Tuhkimoita, – päivänvalossa mitäänsanomattomia kohteita- jotka pimeässä valaistuna nousevat koko kaupungin tunnuskuviksi, ihmisten suuresti rakastamiksi kohteiksi.
Pimeys täydentää valoa
Valaistus luo kaupungin uudelleen pimeässä. Koko kaupungin muoto, hahmo, tarina ja tunnelma hahmottuvat valon ja pimeän ansiosta. Kun pimeässä kaupungissa on jotain katseltavaa, näkymistä tulee taulu, johon katsoja mieli rakentaa tarinaa ja kiinnittää siihen muistoja.
Sykähdyttävät valotaiteen ja valoarkkitehtuurin kohteet toistuvat erinomaisesti valokuvissa, ja ovat erittäin näkyviä ja laajalle leviäviä somesisältöjä. Valotaide ja valoarkkitehtuuri leviävät paikkamerkittynä kuvina somessa ennennäkemättömällä voimalla, ja rakentavat näin perinteistä viestintää ja markkinointia monin verroin voimakkaammin kaupungin imagoa. Joten miltä kaupunki näyttää pimeällä, ei ole ollenkaan yhdentekevää. Kaikkialla kiinnostaa kaupunki, joka on hieno, elämyksellinen ja jonka näemme korostavan omia parhaita puoliaan.
Valaistussuunnittelu on kestävää kaupunkikehitystä. On tärkeää nostaa ja korostaa sitä mitä jo on. Tunnelma on kaiken kiinnostavuuden ja sitoutumisen a ja o.
Onneksi nykyinen valaistustekniikka mahdollistaa pitkälti kaupunkivalaistuksen säätämisen. Pelkkä säätömahdollisuus ei kuitenkaan riitä. Todellinen ratkaisu on valaistussuunnittelun lisääminen. Mitä päätämme valaista ja minkälaisella valolla? Puhumme suomalaisesta valokulttuurista, joka kaipaa perusteellista tomutusta ja sitä ohjaavien periaatteiden päivittämistä. Valaistussuunnittelulla muotoillaan kestävää, esteettistä ja elinvoimaista pimeän ajan kaupunkiympäristöä jokaiseen pimeään päivään ja yöhön.
Virve Leikola
Toiminnanjohtaja, taiteen maisteri
Suomen valotaiteen seura FLASH ry
virve.leikola@valotaiteenseura.fi
www.valotaiteenseura.fi
www.blaf.fi
Osallistu Valon kuukauteen
Oulu2026-alueella sonnustaudutaan marraskuussa valojen ja värien loistoon erilaisten tapahtumien ja yhteisötaideteosten avulla. Valon kuukauteen voi osallistua valaisemalla vapaamuotoisesti vaikkapa kotia tai työpaikkaa sekä jakamalla valoaiheisia kuvia ja elämyksiä somessa. Arvomme joka viikko Oulu2026-tuotteita kuvia jakaneiden kesken. Lue lisää Valon kuukausi -sivulta!
marras 15, 2023
Henrika Pihlajaniemi. Kuva: Mikko Törmänen.
Vietämme Oulu2026-alueella Valon kuukautta marraskuun ajan. Tässä juttusarjassa heijastamme valon vaikutuksia ja merkitystä arjessamme eri näkökulmista. Tämän artikkelin on kirjoittanut Henrika Pihlajaniemi, oululainen arkkitehti ja tekniikan tohtori, joka johtaa Turvallinen ja kestävä pimeä -hanketta. Hän opettaa Oulun yliopistossa tuleville arkkitehdeille arkkitehtuuri- ja kaupunkivalaistuksen suunnittelua.
Marraskuu on hyvää aikaa tutkia pimeän, hämärän ja valon sävyjä, kun olemme siirtymässä mustasta syksystä valkoiseen talveen. Viihtyisässä kaupunkiympäristössä myös pimeällä on paikkansa ja se luo tilaa tunnelmalliselle, miedolle valaistukselle ja valotaiteelle. Lähde tutkimusretkelle pimeään kaupunkiin ja osallistu tutkimukseen!
Tutkimusryhmämme Oulun yliopiston Arkkitehtuurin yksikössä tutkii ja kehittää pimeän ja hämärän arvot tunnistavaa lähestymistapaa kaupunkiympäristöjen valaistuksen kehittämiseen. Vuosikymmenien ajan valaistuksen parantaminen on tarkoittanut valon määrän lisäämistä. Sen seurauksena kaupunkialueiden ylivalaisusta on muodostunut maailmanlaajuinen ongelma. Ylivalaisun todetut haittavaikutukset ihmisen ja luonnon hyvinvointiin sekä kasvava energiankulutus ovat kuitenkin kääntämässä tarkastelun kaupunkiympäristöjen suunnittelussa valon määrästä valon laatuun.
Vuoden alussa käynnistyneessä Turvallinen ja kestävä pimeä -hankkeessa tutkimme ja kehitämme keinoja luoda erilaisiin kaupunkiympäristöihin hyviä ja turvallisia pimeyden ja hämärän kokemuksia. Valon määrän kasvattamisen sijaan tavoitteena on optimoida matalien valaistusvoimakkuustasojen käyttöä vaikutuksiltaan tutkittujen suunnitteluratkaisujen sekä älykkään valonohjausteknologian avulla. Tutkimusryhmämme, jossa työskentelee lisäkseni Riikka Vuorenmaa ja Outi Parhankangas, on monitieteinen. Tämä tuo mielenkiintoisesti tutkimuksen toteutukseen mukaan arkkitehtuurin, valaistussuunnittelun, taiteen ja humanististen tieteiden näkökulmia ja keinoja. Nykyteknologia antaa monia mahdollisuuksia valaistuksen mittaamiseen ja säätelyyn, mutta sen lisäksi on tärkeää lisätä ymmärrystä siitä, miten ihmiset kokevat ja arvottavat eri valaistusolosuhteita kaupunkitilassa. Silloin valon määrää voidaan vähentää ja silti säilyttää positiivinen ja turvallinen kokemus ympäristöstä. Valaistustasoja säätämällä voidaan esimerkiksi luoda enemmän tilaa arkkitehtoniselle ja elämykselliselle valaistukselle, joiden on todettu tukevat kokemuksia turvallisesta ja viihtyisästä kaupungista.
Opiskelija Jonna Kaasalainen, tutkija Henrika Pihlajaniemi, opiskelija Anna-Juulia Alaruikka. Kuva: Mikko Törmänen.
Havaintokävelylle hämärään
Valaistus on asia, joka koskettaa kaikkia kaupunkilaisia. Siksi haluamme tutkimuksessamme osallistaa oululaisia eri tavoin. Näin saamme eri ikäisten asukkaiden piilevän tiedon käyttöömme pimeän ajan ympäristöjen kehittämiseksi. Marraskuun ajan on käynnissä karttakysely, johon osallistumalla eri puolilla kaupunkia asuvat oululaiset voivat kertoa kokemuksiaan Oulun kaupunkipimeästä (https://mpt.link/kerrokaupunkipimeasta). Kyselyssä pääsee näyttämään kartalta hyviä ja huonoja pimeän ajan paikkoja ja kertomaan mikä niistä tekee sellaisia. Samalla meille voi lähettää myös havainnollistavia valokuvia näistä paikoista.
Olemme järjestäneet myös havaintokävelyjä, joilla keskustellaan paikkojen erilaisista tunnelmista ja havainnoidaan pimeän ajan kaupunkiympäristöä eri aistein. Osallistujat ovat voineet halutessaan myös valokuvata huomioitaan. Tutkimuksessa halutaan myös jakaa tietoa, eli reitin varrella olemme kertoneet osallistujille kaupunkivalaistuksen nykytilasta ja lähitulevaisuuden mahdollisuuksista. Pitämiemme kävelyiden inspiroimana olemme laatineet myös nettikyselypohjaisen sovelluksen omatoimisia havaintokävelyitä varten. Tutkimukseen voi osallistua näin myös kävelemällä karttasovellukseen merkittyjä reittejä tai omavalintaisen reitin, kullekin parhaiten sopivaan aikaan ja vastaamalla sovelluksen avulla reittiin liittyvään karttakyselyyn. Vastaaminen ei edellytä sovelluksen lataamista omalle laitteelle, vaan siihen voi osallistua puhelimella verkkoselaimen kautta. Valmiit reitit ovat pituudeltaan 1–1,5 km mittaisia. Omatoiminen havaintokävely löytyy vuoden loppuun asti osoitteesta: https://mpt.link/pimeakavely.
Valon ja pimeyden lumossa
Tällä viikolla avautuu Lumo-valofestivaalille Hollihaan puiston parkour-alueelle valotaiteellinen teos, jota on suunniteltu yhteistyössä alueen asukkaiden kanssa erilaisissa työpajoissa. Hyssy – Tutkimusretki hämärän äärellä -teoksen suunnittelu- ja toteutusprosessin, sekä erilaisten tutkimusmenetelmien testaamisen myötä hankkeessa kehitetään osallistavia työskentelymenetelmiä, joiden avulla pimeiden paikkojen kehitystä viihtyisiksi kaupunkiympäristöiksi voidaan suunnitella, toteuttaa ja evaluoida. Tutkimustyössä on toimittu yhdessä sekä kaupunkilaisten että valaistuksen suunnittelusta ja toteutuksesta vastaavien Oulun kaupungin asiantuntijoiden kanssa. Kaupunkiorganisaation sisäisiä prosesseja on kartoitettu keväällä toteutettujen asiantuntijahaastatteluiden avulla.
Hyssy on valaistuskokeilujen kokonaisuus, jossa tutkitaan miellyttävän ja turvallisen hämärän kokemusta kaupunkiympäristössä. Puistot ovat täynnä elämää valoisina kesäkuukausina, mutta mitä puistoissa tapahtuu, kun syksyn hämärä laskeutuu? – Entä mitä niissä voisi tapahtua? Kokeellinen valoteos syttyy 17.11. ja esittelee valon eri sävyjen mahdollisuuksia 17.12. asti. Lumo-festivaalin aikaan järjestämme myös Hollihaan leikkipuistossa lapsille Leikki hämärässä -työpajoja, jotka tutustuttavat valoon, varjoon, hämärään ja pimeään. Työpajassa tutkitaan valon vuorovaikutusta ihmisten ja ympäristön kanssa sekä leikitellään ja tehdään luovia harjoituksia kannettavilla valonlähteillä. – Valolla ja väreillä lapset herättävät hämärässä uinuvan leikkipuiston!
Turvallinen ja kestävä pimeä on EAKR-hanke, jota rahoittavat Pohjois-Pohjanmaan liitto, Oulun yliopisto ja Oulun kaupunki. Lisätietoja Turvallinen ja kestävä pimeä -hankkeesta
Tutustu pimeään kaupunkiin ja osallistu tutkimukseen:
Kerro kokemuksiasi Oulun kaupunkipimeästä -karttakysely
Omatoiminen havaintokävely
Henrika Pihlajaniemi
Arkkitehti, yliopisto-opettaja ja tutkijatohtori, Oulun yliopisto
Osallistu Valon kuukauteen
Oulu2026-alueella sonnustaudutaan marraskuussa valojen ja värien loistoon erilaisten tapahtumien ja yhteisötaideteosten avulla. Valon kuukauteen voi osallistua valaisemalla vapaamuotoisesti vaikkapa kotia tai työpaikkaa sekä jakamalla valoaiheisia kuvia ja elämyksiä somessa. Arvomme joka viikko Oulu2026-tuotteita kuvia jakaneiden kesken. Lue lisää Valon kuukausi -sivulta!
loka 30, 2023
November belyses med olika evenemang och konstverk i 12 kommuner. Programmet för Ljusmånaden organiseras av kommuner och föreningar där vissa av evenemangen är bekanta medan andra ordnas för första gången. Koordineringen av Ljusmånaden utförs av Uleåborgs kulturstiftelse, Oulu2026.
Lumo Ljusfestival har visat hur mörker och ljus tillsammans får människor att röra sig och skapar upplevelser. Denna kraft av kontraster syftar nu till att speglas över en längre period samtidigt som man testar genomförandet av ett specifikt tema med olika innehåll över ett brett område på vägen mot Kulturhuvudstadsåret 2026.
Deltagande i den första Ljusmånaden inkluderar Ijo, Kajana, Kemi, Kempele, Limingo, Lumijoki, Muhos, Nivala, Uleåborg, Torneå, Tyrnävä och Ylivieska. Evenemangen är kostnadsfria, men vissa kräver förregistrering. I vissa kommuner har konstverket “Vesi, minun rakkaani” (Vatten, min älskling) skapats i workshops ledda av konstnären Pia Leppänen och ljusdesignern Indrek Virros.
Upplysa vardagen tillsammans
“Vi vill bredda kulturbegreppet och introducera Oulu2026-området för människorna. Årets mörkaste tid kan locka folk att stanna hemma, men vi uppmuntrar deltagande och delande av egna erfarenheter av den glädje som ljuset ger. Det finns talrika möjligheter över ett stort område,” säger Mirja Syrjälä, deltagandekoordinator för Oulu2026.
Syrjälä tillägger att man kan delta i Ljusmånaden på ett sätt som passar en själv. Man kan till exempel belysa trädgården eller arbetsplatsens fönster på ett nytt sätt. Ljus kan såklart också delas på sociala medier, och de som delar ljusbilder på sina kanaler med hashtaggar som #ValonKuukausi och #Oulu2026 har chansen att vinna Oulu2026-produkter, som t-shirts, bland dem som deltar varje vecka.
På Oulu2026:s webbplats publiceras expertartiklar om ljus från olika perspektiv. Några av dem som kommer att reflektera över ljuset är Producent Veikko Leinonen / Kajaanin Kekrijuhlat, forskare Henrika Pihlajaniemi / Uleåborgs universitet, kreativitetscoach Virve Saaranen / Hyvän mielen talo, VD Virve Leikola och kurator Anna Björklund / Suomen valotaiteen seura FLASH ry samt VD Roope Siiroinen från VALOA design.
Ljusmånaden inleds med NovemberEldarna
En del av helheten är NovemberEldarna, en upplevelserik och deltagande serie av ljusevenemang i Rantalakeus-kommunerna. Tyrnävä tar en liten försprång till Ljusmånaden; November Eldarna programmet är tillgängligt där från måndag den 30 oktober. Det kommer att finnas evenemang varje vecka under hela november, och till exempel deltar Kemi i Ljusmånaden med permanenta konstverk som kan besökas när som helst.
Kolla in Ljusmånadens evenemang: oulu2026.eu/valonkuukausi (FIN) (ENG)
marras 8, 2023
Virve Saaranen. Kuva: Martu Väisänen
Vietämme Oulu2026-alueella Valon kuukautta marraskuun ajan. Tässä juttusarjassa heijastamme valon vaikutuksia ja merkitystä arjessamme eri näkökulmista. Tämän artikkelin on kirjoittanut Virve Saaranen, Hyvän mielen talon luovuusluotsi ja hyvinvoinnin asiantuntija.
Taide ja kulttuuri voivat tuoda elämään värejä ja valoa, sillä voi olla merkittäviä vaikutuksia mielen hyvinvointiin. Tutkimuksissa on havaittu, että taidetoiminta voi muun muassa edistää positiivista mielenterveyttä ja parantaa mielialaa sekä tukea selviytymistä ja arjen haasteiden kanssa toimeen tulemista. Minua elämässäni on kannatellut erityisesti musiikki ja tanssiminen, joskus hyvä kirja tai elokuva ja nuorempana sain paljon positiivisia kokemuksia yhteisistä teatteriprojekteista. Kirjoittaminen, valokuvaaminen ja maalaaminen ovat myös oivia keinoja käsitellä omia tuntemuksia. Esitykset, konsertit ja näyttelyt ovat tilanteita, joissa voi pysähtyä taiteen äärelle ja rentoutua.
Taiteen ja kulttuurin vaikutukset hyvinvointiin tunnistetaan yhä paremmin osana terveyden ja hyvinvoinnin edistämistä ja tästä ilmiöstä on vakiintunut käyttöön käsite kulttuurihyvinvointi. Mielenterveyttä ja arjen haasteista selviämistä voidaan tukea monin tavoin taiteen ja kulttuurin keinoin.
Usein mielenterveystoipujan elämän voi täyttää vahvasti sairaus tai sairastuminen. Taidetoimintaan osallistuminen voi auttaa rakentamaan positiivista identiteettiä, joka ei ole sairauden tai diagnoosin määrittämä. Toiminnan kautta voi omaksua uudenlaisia rooleja. Taide voi tarjota mahdollisuuksia saada korjaavia ja vahvistavia kokemuksia sekä muuttaa itseen liittyviä negatiivisia tai toimintaa rajoittavia käsityksiä. Tutkimukset osoittavat, että taidetoimintaan osallistuminen voi esimerkiksi rakentaa itsetuntoa, itsensä hyväksymistä ja itseluottamusta. Taideprojektien on myös havaittu voivan tehdä näkyväksi ja auttaa purkamaan mielenterveystoipujiin liittyviä ennakkoluuloja ja stereotypioita.
Hyvän mielen talo ry:n hankkeessa, Lautta – luova lähtö hyvään mieleen, tuetaan mielen hyvinvointia luovien harjoitusten ja kokemusten kautta. Toiminta on suunnattu psyykkisesti merkittävästi kuormittuneille oululaisille. Hanke tarjoaa yksilöllistä sekä ryhmämuotoista tukea. Osallistujat voivat varata kahdenkeskisen tapaamisen luovuusluotsin kanssa tai osallistua ryhmiin, työpajoihin ja tapahtumiin. Palautteiden mukaan toiminta on muun muassa lieventänyt yksinäisyyden tunnetta, lisännyt merkityksellisyyden ja osallisuuden kokemuksia sekä lisännyt välineitä tunteiden ilmaisuun.
Toiset löytävät tiensä luovan toiminnan pariin itsenäisesti harrastuksen kautta, osa ihmisistä tarvitsee tukea löytääkseen oman väylänsä. Yhdessä voidaan kokeilla vaikkapa taidemaalausta tai valokuvausta tai mennä katsomaan näyttelyä tai tanssiesitystä. Yhdessä tekeminen luo yhteisöllisyyttä ja synnyttää usein tunteen kuulumisesta ja merkityksellisyydestä.
Lautta-hankkeessa on muun muassa tehty yhdessä taidevierailuja ja -kokeiluja, järjestetty taideryhmä jännitystä kokeville sekä liikuttu yhdessä luovan tanssin ryhmässä, jonka lopputuloksena syntyi myös kokemuksellinen tanssivideo. Yhdessä tekeminen, merkityksellisyyden ja osallisuuden kokemukset nousevat esiin palautteista ja se, että on saanut olla mukana omana itsenään omine rajoitteineen juuri sellaisena, kuin on. Jokainen voi ja osaa tehdä taidetta.
Lautta-hankkeessa on tehty yhteisötaideteosta yhteistyössä Kulttuurivoimalan osallistujien kanssa. Pehmentämö – Softness Lounge tuo esiin mielenterveystoipujien ajatuksia mielen hyvinvoinnista ja on kaikkien koettavissa ja esillä Lumo valofestivaalilla. Lue lisää Pehmentämöstä täällä.
Virve Saaranen
Hyvän mielen talo ry:n luovuusluotsi, Medianomi YAMK, kulttuurihyvinvoinnin asiantuntija
Osallistu Valon kuukauteen
Oulu2026-alueella sonnustaudutaan marraskuussa valojen ja värien loistoon erilaisten tapahtumien ja yhteisötaideteosten avulla. Valon kuukauteen voi osallistua valaisemalla vapaamuotoisesti vaikkapa kotia tai työpaikkaa sekä jakamalla valoaiheisia kuvia ja elämyksiä somessa. Arvomme joka viikko Oulu2026-tuotteita kuvia jakaneiden kesken. Lue lisää Valon kuukausi -sivulta!
Lähteet:
Lehikoinen, K. & Vanhanen, E. (toim.) (2017). Taide ja hyvinvointi. Katsauksia kansainväliseen tutkimukseen. ArtsEqual. Kokos-julkaisusarja 1/2017. Helsinki: Taideyliopisto. Viitattu 1.11.2023. https://taju.uniarts.fi/bitstream/handle/10024/7104/Kokos_1_2017.pdf?sequence=1&isAllowed=y
Fancourt, D. & Finn, S. 2019. What is the evidence on the role of the arts in improving health and well-being? A scoping review. Copenhagen: WHO Regional Office for Europe (Health Evidence Network (HEN) synthesis report 67). Viitattu 1.11.2023. https://iris.who.int/bitstream/handle/10665/329834/9789289054553-eng.pdf
