Satu Alajoki on toiminut nykyisessä tehtävässään toiminnanjohtajana jo vuosikymmenen,
Tämän viikon kulttuuripersoonamme on oululainen lastenkirjailija ja Oulun Taiteilijaseura -63 ry:n toiminnanjohtaja Satu Alajoki. Satu kertoo, että kirjoittaminen ja taide eri muodoissa ovat olleet hänelle aina tärkeitä.
–Opiskelin Oulun yliopistossa laajasti kulttuuria, kuten kirjallisuutta, taidehistoriaa ja elokuvatutkimusta. Opiskelin myös journalistiikkaa ja tein toimittajan töitä.
Valmistuttuaan Satu työllistyi kulttuurialalle ja lehtiin kirjoittaminen jäi. Fiktion kirjoittaminen ei kuulunut hänen suunnitelmiinsa, mutta hän kertoo sen olevan mukavaa vastapainoa lapsiperhearjelle ja päivätyölle.
–Ensimmäinen saturomaanini Valon sankari ilmestyi vuonna 2017 ja toinen kirjani Kadonnut aurinko vuotta myöhemmin.
Toiminnanjohtajan työn Satu kertoo olevan luovaa – uuden ideointia, toiminnan kehittämistä ja ongelmanratkaisua. Hän kertoo, että taitelijaseurassa on kova eteenpäin menemisen meninki ja töitä tehdään kovalla sykkeellä ja suurella sydämellä.
–Ehkä juuri työn monipuolisuuden takia olen viihtynyt nykyisessä tehtävässäni pidempään kuin työssä aloittaessani ajattelin.
Mitä sinulle kuuluu juuri nyt? Millä tavoin vietät vapaa-aikaasi?
Minulla tuli hiljattain kymmenen vuotta täyteen taiteilijaseuran toiminnanjohtajana. Se tuntuu hämmästyttävältä. Milloin aika alkoi kulua näin nopeasti? Juhlistin merkkipaalua lomailemalla Lontoossa. Matkailu on mielipuuhaani, mutta sen verran harvinaista, että seuraavaa reissua odottaa aina malttamattomana.
Tunnustaudun sohvaperunaksi. Arki-iltoina viihdyn suoratoistopalvelujen ja kirjallisuuden äärellä. Viikonloppuisin rentoudun akvaariota huoltamalla ja ”käymällä jossain” eli milloin missäkin tapahtumassa. En harrasta tosissani mitään vaan olen höntsäilijä.
Mitä kantava teemamme, kulttuuri-ilmastonmuutos, merkitsee sinulle?
Taide saa rönsytä vapaammin kaupunkitilassa ja yllättää paikoissa, joissa sitä ei ajattele kohtaavansa. Kulttuuri-ilmastonmuutos merkitsee myös asennemuutosta. Toivon, että oululaiset ovat viimeistään kulttuuripääkaupunkivuoden myötä ylpeitä alueen kulttuuritarjonnasta. On ihan kukkua, että täällä ”ei tapahdu mitään”. Kannustan kokeilemaan ennakkoluulottomasti itselle uusia taidemuotoja.
Minkälaista on toimia kulttuurin alalla Pohjois-Suomessa? Millaisena näet Oulu2026-alueen tällä hetkellä?
Moni asia on meillä hyvin. Koen, että Oulussa pienempienkin kulttuuritoimijoiden ääni kuuluu ja heitä myös kuunnellaan esimerkiksi kunnan kulttuuritoimessa. Oulu2026-alue on ilahduttavan laaja ja pidän ehdottomana rikkautena, että mukana on Oulun lisäksi myös pienempiä kuntia.
Valtakunnallisella tasolla pohjoinen Suomi on edelleen epätasa-arvoisessa asemassa etelään nähden, mikä näkyy valtion rahoituksessa, medianäkyvyydessä ja ehkä myös arvostuksessa. Toivon, että myös muualla nähdään, kuinka korkeatasoista taidetta täällä tehdään. Usein kuulee sanottavan, että Oulu on kovin kaukana. Aivan kuin matka Helsingistä Ouluun olisi jotenkin pitempi kuin Oulusta Helsinkiin.
Miltä Oulu2026-alueella näyttää ja tuntuu vuonna 2026? Miten uskot kulttuuripääkaupunkitittelin vaikuttavan pohjoiseen Suomeen?
Taide ja kulttuuri säteilee kaikkien elämään ja tuo hymyn ankeimmankin mörrimöykyn kasvoille. Alueen asukkaat ovat ansaitusti ylpeitä kotikuntansa kulttuuritarjonnasta ja ilmapiiristä. Alueen houkuttelevuus kasvaa myös muiden silmissä. Täällä on hyvä elää ja käymään kannattaa tulla kauempaakin. Pohjoinen houkuttelee myös lisää taiteen tekijöitä.
Mitä kulttuuri sinulle itsellesi merkitsee?
Musiikki ja tanssiminen tuntuu kehossa ja menee tunteisiin. Kirjallisuus antaa ajattelemisen aiheita, ruokkii oivalluksia ja vie toisiin maailmoihin. Esittävä taide eri muodoissaan on usein jonkin uuden kohtaamista. Kuvataide antaa tilaa omalle tulkinnalle ja sisäiselle taidekokemukselle. Tarvitsen niitä kaikkia. Taide merkitsee minulle uusia kokemuksia ja haluan yllättyä taiteen äärellä. En katso trailereita tai halua tietää ennakkoon liikaa esityksestä tai näyttelystä, jota menen katsomaan
Miten Oulu voisi parantaa kulttuurin tuottajien tai käyttäjien asemaa?
Kaupunki on tärkeä yhteistyökumppani ja kulttuuritoiminnan mahdollistaja Oulussa. Taidesisältöjen lisäksi tarvitaan myös pysyviä ja tilapäisiä tiloja. Kaupunki myy pois monia tarpeettomiksi jääneitä rakennuksia, joista osa voisi sopia kulttuuritoimintaan. Vapaan kentän toimijoilla ei yleensä ole rahaa niitä ostaa saati kunnostaa, mutta heillä olisi tarve ja halu puhaltaa rakennuksiin uutta henkeä. Kulttuurihistoriallisesti arvokkaita tiloja kunnostamalla ja toimijoille vuokraamalla saataisiin kaupunkiin uusia kulttuuripalveluita.
Kuva: Sanja-Kaisa Nuortimo
