Kuidut ovat niin lähellä meitä, että ne katoavat näkyvistä. Niitä on vaatteissa, ruuassa, kirjoissa ja rakennuksissa, joissa elämme – siis sekä ympärillämme, ihollamme että sisällämme.
Syksyllä 2026 Kajaanin taidemuseossa avautuva RakasKuitu tekee tästä arjen itsestäänselvyydestä näyttelyn ytimen: se havahduttaa näkemään kuitujen moninaisuuden elämän kantavana voimana ja kysyy, mitä kuidut meille oikeastaan merkitsevät.
Näyttelyn tekijöinä ovat kainuulaiset taiteilijat Riikka Keränen, Heidi Kilpeläinen ja Mayumi Niiranen-Hisatomi, joiden käsittelyssä yhteinen teema näyttää monipuolisuutensa. RakasKuitu kulkee materiaalista merkityksiin: luonnonkuiduista ja kierrätyksestä synteettisiin kuituihin, kosketuksesta ja kehollisuudesta perinteeseen, paikallisuuteen ja kulutuskulttuurin ristiriitoihin. Jo pelkkä peruskysymys – missä kaikkialla kohtaamme kuituja – avaa portin eri suuntiin: kuitu voi olla sekä konkreettinen rakenne että ajatus verkostoista, jotka yhdistävät ihmisiä ja paikkoja.
Näyttelyyn liittyy myös osallistava puoli: loppukesällä 2026 taiteilijat kiertävät pakettiautolla Kainuun kunnissa ja järjestävät nuorille maksuttomia, matalan kynnyksen työpajoja. Niissä syntyviä teoksia liitetään osaksi lokakuussa avautuvaa näyttelyä, jolloin museossa nähdään sekä taiteilijoiden teoksia että nuorten työpajoissa työstämiä kokonaisuuksia.
Jokainen taiteilija käsittelee kuitua omalla tavallaan
Mayumi Niiranen-Hisatomin työskentelyssä kuitu kietoutuu paikkaan ja sen historiaan. Punonta, kestävyys ja materiaalien paluu maahan asettuvat vastakohdaksi haitallisille aineille ja kertakäyttöisyydelle. Materiaali ei ole vain väline, vaan suhde tekijän ja maan välillä. Näin kuitu näyttäytyy muistina ja maaperänä: kerroksina, joista paikalliset tarinat nousevat esiin.
Heidi Kilpeläisen taide risteyttää erilaisia lajeja. Viime vuosina hänen työssään ovat korostuneet performanssi ja video, mutta rinnalla kulkevat tekstiiliteokset, vesivärimaalaus ja luonnonmateriaalit sekä usein myös musiikki ja äänimaailma. Omaelämäkerrallisuus ja jokapäiväinen elämä ovat läsnä, niiden kautta avautuvat suuret teemat, kuten ylisukupolviset kokemukset. Kuitu kytkeytyy myös arjen perintöön: käsityöaarteiden löytämiseen ja transformaatioon, jossa vanhasta syntyy uutta.
Riikka Keräselle materiaalisuus on tekemisen lähtökohta. Kuva veistää ajattelua: teos muotoutuu käsissä, intuitiivisesti ja jopa leikinomaisesti. Kerästä kiinnostaa myös outous – se, että katsoja jää ihmettelemään, miten teokseen pitäisi suhtautua. RakasKuidussa Keränen lähestyy teemaa näkymättömän kuidun kautta: sen, mikä pitää koossa ja luo sitkeyttä, mutta jota harvoin huomataan.
Näyttelyn idea lähti taiteilijoiden omasta ehdotuksesta. Taidemuseon kannalta olennaista oli sitoa se museon vuoden kokonaisuuteen ja huomioida myös kulttuuripääkaupunkivuosi. Näyttelyn teema keskusteleekin kulttuuripääkaupunkivuoden teemojen kanssa korostamalla paikallisuutta ja alueellisuutta sekä kestävyyden merkitystä.
”Tämä ehdotus tuntui luontevalta, paikallisuus on meille näkökulma, jota haluamme korostaa. Olemme huomanneet myös koululaisryhmien vähenemisen, joten ehdotimme nuorten ottamista mukaan. Jos on haasteita saada nuoria museoon, viedään sisältö nuorten luo,” kertoo Kajaanin taidemuseon intendentti Ulla Härkönen.
Näyttely vahvistaa säikeitä paikkaan ja yhteisöön
Kulttuuripääkaupunkivuoden ohjelmassa keskeiset teemat paikallisuus ja pohjoisuus asettuvat luontevasti keskusteluun kulttuuri-ilmastonmuutoksesta ja siitä, miten perinne elää nykyhetkessä. Näyttelyn teoksissa perinteinen käsityö, kuten raanu, paikalliset materiaalit, kansanperinne ja yhteisöllisesti kerätty perinnemateriaali kiinnittävät työskentelyn vahvasti paikkaan ja kainuulaiseen maaperään. Samalla taiteen lajien ja praktiikoiden ristipölytys luo uutta ja sitoo taiteen osaksi elämää.
Näyttelyn materiaalikirjo ulottuu villasta ja paperista kierrätyskuituihin ja muoviin. Samalla näyttelyyn punoutuu kysymys arvostuksesta: kaikki materiaali tulee jostakin – myös tekstiilit – ja sen ymmärtäminen voi syntyä tekemisen ja löytämisen kautta, ilman saarnaamista.
Parhaimmillaan näyttely sitoo taiteilijoita, paikallisia ja nuoria yhteen. Niiranen-Hisatomi, Keränen ja Kilpeläinen nauttivat yhdessä työskentelystä. Nuorten kanssa työskentely on jännittävää, mutta idea on otettu ilolla vastaan:
”Jo nyt on tullut ilahduttavan innostuneita viestejä nuorisotoimilta kunnista – kysyntää on, he ottavat mieluusti taiteilijoita vierailemaan työpajan merkeissä”, Härkönen paljastaa.
Myös näyttelyn katsoja voi päästä osaksi prosessia. Suunnitelmissa on esimerkiksi osallistava teos, jossa yleisö saa kutoa kangaspuilla ja tuoda omia materiaalejaan mukaan yhteiseen teokseen, sekä verhomainen teos, jota voi koskea ja jonka läpi voi kulkea. Kun kuitu on lähellä ihoa, näyttelykokemus on myös aistillinen: kävijä ei ole pelkkä katsoja, vaan tuntee itse materiaalit, jotka kietoutuvat elämään.
RakasKuitu-kiertue alkaa loppukesästä ja näyttely avautuu lokakuussa 2026 Kajaanin taidemuseoon.
