Taiteilijajärjestö MUU ry:n, kulttuurilehti Kaltion ja Oulu 2026 kulttuuripääkaupungin yhteishanke esittelee osallistavia ja kokeellisia taideteoksia kuuden viikon ajan 25 kaupungissa E75 tien varrella.
11 maata, yhdeksän taiteilijaa ja 11.000 km bussissa. E75 tie on eurooppalainen, ihmisiä yhdistävä valtasuoni Pohjois-Euroopasta Välimerelle.
Jo ensimmäiset päivät bussissa tekevät selväksi, että mikään ei tapahdu erillään ympäristöstä. Tie, rajat, huoltoasemat ja kaupungit ovat osa taiteilijoiden materiaalia. Kamerat tallentavat ja Instagramin stoorit venyvät päiväkirjoiksi. Bussin penkkien väliin kertyy kasveja, paprika-munakoisosäilykkeitä, halvaa, pikakaurapuuropusseja ja hipsterioluita. Kuljettajat Timo Tuovinen ja Mika Hämäläinen ohjaavat näyttävästi E75 Art Bus -tunnuksilla teipattua bussia useiden kielialueiden ja hallintokulttuurien läpi. Demokratiaa, tulevaisuutta ja rauhan edellytyksiä tarkastelevilla teoksilla lastattuna halkaisemme Unkarin kolme päivää vaalien jälkeen, viimeisten vaalimainosten notkuessa pelloilla.
Kun puolivälissä paluumatkaa, ehkä Tsekissä, yhdellä toisiaan muistuttavista huoltoasemista, mietimme kokemusta, jokainen taiteilija puhuu kohtaamisista. Elokuvantekijä Balbina Bochuzynska ihmisistä, jotka pyörittävät pienten paikkakuntien taideorganisaatioita rakkaudesta lajiin ja rakkautensa uuvuttamina. Äänitaiteilija Tianjun Li muistelee iltaa Trencinissä korealaisten nuorten kanssa, joiden juurettomuuden kokemukset olivat kuin hänen omien esitystensä linnut. Projisointeja tai todellisia, kuten kreikkalaiseen kappeliin eksynyt lintu.
Rajoja ylittävä taidebussi on jo itsessään kannanotto maailmassa, jossa liikkuvuus on joillekin etuoikeus ja toisille pakko. Myös 1900-luvun avantgardistit pakenivat sensuuria matkustelemalla. Dadaistit kulkivat Zürichistä Pariisiin, konstruktivistit Moskovasta Berliiniin, surrealistit Marseillesta Meksikoon. Serbialainen taiteilija ja kuraattori Sunčica Pasuljević Kandić kutsuu Ii:ssä tavaratilaan nostettua tarinapenkkiään nomadiksi. Painamalla korvansa sitä vasten voi kuunnella hyönteisten nakerrusta. Tee-piknikeillä paikallisten asukkaiden kanssa hän yrittää pelastaa unohtumisvaaraan joutunutta perimätietoa.
Taidebussiin kuratoidut teokset ovat tempauksia, installaatioita, elokuvia ja työpajoja. Polena Kolia Petersen on luonut bussimatkaa edeltäneellä residenssijaksolla Ii:ssä maagisen, loitsuista inspiroituneen tanssiteoksen vallanpitäjistä ja ekokatastrofista. Novi Sadin kesäiseksi purkautuneessa puistossa hän houkuttelee illanistujia improvisaatioon. Keramiikkataiteilija Saara Kumpulainen taas kerää Galleria SULUVissa suruja käsinpuhallettuun lasipulloon. E75 tien eteläpäässä Siteiassa suolaksi kiteytynyttä surua siroteltiin nenäliinan ohuista kulhoista Välimereen auringonottajien ihmetellessä. Paluumatkalla kertyville suruille toimitetaan 16. toukokuuta juhlallinen rituaali Jäämeren rannalla Vuoreijassa.
Monitaiteilija Eeva-Liisa Puhakalla on mukana kuparinen, ruistaikinalla tiivistetty tislauslaitteisto, jolla hän valmistaa tuoksuja eri kaupunkien aineksista. Novi Sadissa taideopiskelijat toivat tislattavaksi muun muassa villikastanjoita, pizzapalan, ilmapallon sekä rosmariinia. Kun avaa Elefsinasta kertovan ruskean pullon, tuoksussa vivahtaa sitruuna. Mediataiteilija Sjors Hoogerdijkin installaatiossa yleisö syöttää äänisilmukoille sanoja, jotka toistuvat ja muuntuvat kaiunomaisesti. Joku naksuttelee kieltään, toinen rohkaistuu laulamaan teoksen mikrofoniin ja moduloi itsestään kuoron.
Itse ratsastan kadulla valtavan pyörällisen salkkuni kyydissä ja etsin tuulta vammaisille leijoille. Tyynellä säällä puhun ihmisille muistista ja saavutettavuudesta vähemmistökulttuurien elinehtona.
Vuorotellen kaikki matkaseurueessa unohtavat, mitä tapahtuu seuraavaksi tai millä luvulla pähkinäpussin hinta jaetaan Makedoniassa, Serbiassa tai Unkarissa. Opimme taas jonottamaan vessaan, suihkuun, puheenvuoroa ja raja-asemilla.
Tiiviydestään huolimatta bussiin syntyy kahden istuimen kuplia, kuulokkeiden tai unen rajaamia lokeroita. EU:n ulkopuolella on havaittavissa datapaaston oireita. Etenemme suunniteltua, asvaltin kontrolloimaa reittiä paikasta toiseen, silti keho tulee toisinaan vuorokauden perässä. 700 km jälkeen katu keinahtelee kuin laivamatkan jälkeen. Paleta Prostorissa saimme vertaistukea Sinisa Illiciltä, joka oli seilannut Tonavan päästä päähän koottavalla lautalla taiteilijaryhmän kanssa.
Pitkäkestoisin E75 taidebussin teoksista on taiwanilaissyntyisen Yu-Hsuan Yaon näyttely Magnuksesta, taideteoksia ehdottavasta tekoälystä, joka on 15.4. – 25.6. esillä Trnavan Malý Berliinissä. Tekijyys, yhteistyö ja tottelevaisuus sekoittuvat installaatiossa hetkittäin kuin taidebussissa. Tavallaan tiivis yhteinen matka myös neutraloi. Se kääntää pienet konfliktit “vuoropuheluksi” ja epäsymmetriat “yhteistyöksi”.
Keski-Euroopan pimeästä illasta on enää toistakymmentä päivää yöttömään yöhön. E75 taidebussi kutsuu rohkeita taiteenystäviä ja seikkailijoita hyppäämään kyytiin vaikka Euroopan kulttuuripääkaupunki Oulusta 14.5. kohti Norjan Finnmarkia. Kun liikumme yhdessä, emme voi valita naapurustoa. Se on radikaalia verrattuna esimerkiksi residensseihin.
Jenni-Juulia Wallinheimo-Heimonen, taiteilijaprofessori ja vammaisaktivisti, E75 Taidebussin taiteilija
Matkaamme voit seurata Instagramissa tai Facebookissa.
