Hailuotolainen Anne-Maria Haapala uskoo kulttuuripääkaupunkivuoden lisäävän hyvinvointia ja taloudellista elinvoimaa koko alueella. Kuva: Aino Väänänen
Tämänkertainen kulttuuripersoonamme on Anne-Maria Haapala, hailuotolainen käsikirjoittaja ja ohjaaja, joka toimii päivätyökseen Oulun ammattikorkeakoulun viestintäjohtajana. Hän on lisäksi Oulu2026:n tiimoilta Hailuodon tiimin puheenjohtaja ja on vastannut alusta asti sen toiminnasta pitkälti taiteilijoista koostuvan tiimin kanssa. Hän on myös mukana toteuttamassa Hailuotoon tulevaa ArtAR-konseptimuseota, joka ylläpitää kansainvälisesti merkittävän hailuotolaisen luontotaiteilijan Anni Rapinojan elämäntyötä.
“Galleriana toimii koko saari ja on siinä mielessä hienoa olla mukana luomassa tällaista nykytaiteen alustaa juuri Hailuotoon”, Haapala sanoo.
Haapala käsittelee taiteessaan yhteiskunnallisia ja suuria teemoja, kuten yhdenvertaisuus, häpeän kokemus, ihmisten henkinen pahoinvointi ja sen seuraukset. Esimerkiksi kirkoissa esitetty näyttämöteos Musta Morsian ottaa vahvasti kantaa yhdenvertaisen avioliiton puolesta. Teosta on esitetty muun muassa Helsingin ja Tampereen tuomiokirkoissa, ja se on saanut huomiota valtakunnallisissa medioissa. Kulttuuri onkin Haapalan mukaan väline herättää keskustelua ja koskettaa muita.
Mitä kulttuuri merkitsee sinulle?
Kulttuuri on antanut minulle valtavan paljon. Se auttaa minua ymmärtämään elämää ja maailmaa, ja sitä kautta itseäni sekä muita. Se on opettanut minua ymmärtämään erilaisuutta ja auttanut löytämään uusia näkökulmia. Se on tuonut paljon erilaisia tasoja ja sävyjä elämään ja tuo niitä jatkuvasti. Se merkitsee minulle vapautta olla minä, se on osa minun identiteettiäni. Kulttuurin liittyy myös vahva kokemus yhteisöllisyydestä.
Mitä työstät nyt ja millaisia ovat kulttuuriin liittyvät haaveesi?
Toivon, että voisin keskittyä käsikirjoittamiseen, tällä hetkellä on paljon työn alla. Olen tehnyt kantaaottavaa teatteria ja niissä teemoissa jatkan. Esitysformaattina voisi toki olla teatterin lisäksi myös vaikkapa dokumentti tai lyhytelokuva. Tällä hetkellä käsikirjoitan Merilintu-teosta, joka saa ensi-iltansa Hailuodon Musiikkipäivillä ensi vuonna. Se on paikkasidonnainen teos tanssijalle, näyttelijöille ja muusikolle. Teoksen kantavina teemoina ovat ihmisen yksinäisyyden ja ulkopuolisuuden kokemus, mutta myös kokemus yhteisöllisyydestä ja sen mahdollisuuksista. Toivon, että Merilintu nostaisi keskustelun siitä, miten tärkeää olisi, että yleinen ilmapiiri muuttuisi itsetuntoa ja elämänuskoa tukevaksi kaikille ihmisille.
Millaista on toimia kulttuurin saralla Pohjois-Suomessa?
Pohjoisen tekijöillä on älyttömän paljon rohkeutta ja uskallusta kokeilla. Täältä löytyy myös kykyä yhteistyöhön. Samaan aikaan on paljon haasteita, koska täällä päättäjiltä puuttuu ymmärrystä siitä, että kulttuuriin sijoittaminen tuottaa sen moninkertaisesti takaisin. Kulttuuri nähdään menoeränä.
Mitä kulttuuri-ilmastonmuutos merkitsee sinulle?
Mielestäni taiteen tehtävä ei ole olla kaunista, eikä edes ymmärrettävää ja se sama pätee kulttuuri-ilmastonmuutokseen. Toivoisin, että se toisi uusia ja rohkeita näkökulmia ja sitä kautta loisi pohjaa suuremmalle ja syvemmälle muutokselle, eikä koitettaisi rajata niin tarkasti, että mikä esitys sopisi mihinkin genreen, lokaatioon tai formaattiin.
Millaisena näet Oulu2026-alueen tällä hetkellä?
On hienoa, ettei alue rajoitu vain Oulun kaupunkiin. Me täällä ympärillä rikastutamme kokonaisuutta. On ehkä kliseistä sanoa näin, mutta yhdessä olemme enemmän. Uskon, että erilaisina toimijoina ja lokaationa me herätämme mielenkiintoa kansainvälisesti. Toivoisin, että löytyisi vielä rohkeutta ja kykyä rahoittaa tätä toimintaa, jotta kulttuuri saataisiin tälle alueelle osaksi kaikkien ihmisten elämää.
Miten Oulu2026-alueella voisi parantaa kulttuurin tuottajien ja käyttäjien asemaa?
Toivoisin, että kulttuurin rooli kyettäisiin näkemään inhimillistä ja taloudellista hyvinvointia lisäävänä. Kulttuurirahoituksessa pitäisi puhua tukien sijaan investoinneista tulevaisuuteen ja yhteiseen hyvään. Ajattelen, että kulttuuriin investoinnin myötä ammattimainen tuottaminen lisääntyy, ja jos tälle halutaan jatkumoa, pitäisi pystyä lisäämään nimenomaan ammattimaista toimintaa. Kulttuurin käyttäjän näkökulmasta tällainen myös lisää tarjontaa ja mahdollisuuksia kokea kulttuuria uusilla tavoilla.
Miten uskot kulttuuripääkaupunkivuoden vaikuttavan pohjoiseen Suomeen?
Uskon sen tuovan uusia tuulia ja uudenlaista energiaa. Hyvinvointia ja taloudellista elinvoimaa koko alueelle. Uskon vahvasti, että olemme entistäkin kiinnostavampi tutustumiskohde.
Miltä toivot alueella näyttävän vuonna 2026?
Toivon, että opimme tekemään enemmän yhdessä. Yhdessä niin, että osataan vahvistaa dialogia ja taiteen keinoin annamme erilaisille ajatuksille sijaa. Toivon, että tulemme näkemään monialaisia, rajoja ylittäviä tilaisuuksia ja tapahtumia, sekä tapoja tehdä ja kokea. Mutta lisäksi toivoisin, että meille jäisi myös pysyvää toimintaa, se olisi sitä todellista kulttuuri-ilmastonmuutosta.
