Viikon kulttuuripersoonamme tällä viikolla on Jani Pitkänen, 40-vuotias visuaalitaiteilija, muusikko ja tapahtumatuottaja. Jani kertoo olleensa aina tekemisissä musiikin kanssa, joko kuuntelun muodossa tai soittamisen. Hänen varhaisimmat lapsuusmuistonsa liittyvätkin Hurriganesin tai Hanoi Rocksin kuunteluun. Soittamisen hän aloitti kuudennella luokalla kitaralla, ja sitten myöhemmin mukaan on tullut rummut, basso ja nykyään hän myös laulaa.
Visuaalinen tekeminen tuli mukaan vuonna 2014, kun Janin kaveri dyykkasi hänelle piirtoheittimen ja arveli, että hän voisi tehdä sillä jotain mielenkiintoista. Siitä alkaen Pitkänen on tutustunut nestevisuaalien, digitaalisten visuaalien ja valotaiteen maailman DIY-hengessä, itse kokeillen ja opiskellen. Jani toimii myös Uleåborg Festival Of Psychedelia ry:n puheenjohtajana ja järjestää yhdistyksen nimissä tapahtumia. Hän myös nykyään tekee ohjelmaa Kro.fm:lle, paikallisradiokanavalle, jonka toimintaa hän on mukana kehittämässä.
Mitä sinulle kuuluu juuri nyt? Millä tavoin vietät vapaa-aikaasi?
Tällä hetkellä olen aika kiireinen musiikkijuttujen parissa, yksi levy on miksauksessa ja toista äänitetään. Yksi uusi bändi on myös tullut mukaan matkaan, joten tällä hetkellä toimin neljässä yhtyeessä jossain roolissa. Myös yksi isompi visuaaliprojekti on työn alla, jonka parissa menee useita tunteja viikossa.
Vapaa-aikani vietän mieluiten ihan vaan kotona rentoutuen, metsässä tai treeniksellä jamitellen. Viime vuosina olen löytänyt luontoyhteyteni uudestaan ja syvemmin kuin mitä se ennen ehkä oli. Luonnossa tunnen olevani kotonani. Tykkään retkeillä, meloa ja ihan vaan makoilla luonnossa. Uusin harrastus on snow surfing, eli puuterilumessa lumilaudalla “surffailu”!
Mitä kantava teemamme, kulttuuri-ilmastonmuutos, merkitsee sinulle?
Tämä merkitsee minulle paljon, minusta tuntuu että olemme kipeästi jonkin yhdistävän voiman tarpeessa, jolla saataisiin ihmisille lisää yhteisiä positiivisia kokemuksia, jotka murtaisivat mielen raja-aitoja.
Uskon, että musiikin, kuvataiteen ja yleensäkin kulttuurin merkitys tässä asiassa on hyvin merkittävä.
Minkälaista on toimia Pohjois-Suomessa? Millaisena näet Oulun tällä hetkellä?
Mielestäni Pohjois-Suomessa on oikein hyvä touhuta ja täällä on sopivan väljää kaikenlaiselle toiminnalle. Joka nurkka ei ole täynnä jo jotain ja tiloja pystyy varaamaan käyttöön suht helposti. Ainoa isompi miinus on tapahtuman järjestämisen kannalta syrjäinen sijainti, ja matkakustannukset jonkin artistin tänne hommaamiseen saattavat nousta aika isoiksi. Täällä on toki omat haasteensa muillakin alueilla, mutta näkisin, että ollaan positiivisen puolella kaikki asiat huomioon ottaen.
Kaipaan Ouluun sellaista Tallinnan Telliskiven tyylistä taide- ja keikka-aluetta, jossa vanhat rakennukset on valjastettu uuteen käyttöön ja alue on ympäristötaiteen valtaamaa!
Oulussa on nykyään vetovoimaa! Näin olen vuosien varrella havainnut.
Varsinkin viimeisin viiden vuoden aikana Oulu on nostanut profiiliaan muun Suomen suhteen oikein hyvin. Tykkään toimia DIY- ja ug-porukoissa ja sieltä ruohonjuuritasolta on juurikin nähnyt tämän vetovoiman nousun oikein aitiopaikalta. Oulussa on erittäin monipuolinen ja toimiva alakulttuurikenttä!
Miltä Oulussa näyttää ja tuntuu vuonna 2026? Miten uskot kulttuuripääkaupunkitittelin vaikuttavan pohjoiseen Suomeen?
Toivottavasti silloin tuntuu siltä, että olemme uuden äärellä ja jonkinlainen murros on tapahtumassa. Ja ilmassa on varmasti suuren kulttuurijuhlan tuntua! Haluaisin konkreettisesti nähdä enemmän taidetta kaduilla, talojen seinillä, puistoissa ja oikeastaan joka paikassa. Ja että vuosien tekemisen tulos alkaa näkyä! Kulttuuripääkaupungin tittelin saaminen varmasti elävöittää koko Pohjois-Suomen toimintaa ja toivottavasti valaa uskoa ihmisten tekemisiin ja tämän myötä alkaisi syntyä myös uudenlaista kulttuuria ja alakulttuuria pohjoisen perukoille.
Kuvat: Emma Moilanen
