CONVIVIUM pohtii, miten merkitys syntyy suhteissa: toisiin ihmisiin ja luontoon, joka meitä ylläpitää.
Heinä-elokuun vaihteessa Hailuodossa voi kokea esityksen CONVIVIUM, joka on liiketaiteilija Eija Rannan ja arkkitehti-kokki Tammaro Chiacchion luoma esitys. Se alkaa opastetulla metsäkävelyllä ja päättyy yhdessä jaettuun ateriaan, joka on valmistettu paikallisista, kasvukauden raaka-aineista ja villiyrteistä. CONVIVIUM on osa Oulu2026 Euroopan kulttuuripääkaupunki -ohjelmistoa.
CONVIVIUM pohtii, miten merkitys syntyy suhteissa: toisiin ihmisiin ja luontoon, joka meitä ylläpitää. Jaettu ateria on kohtaamisen hetki ihmisten kesken ja ympäröivän luonnon kanssa.
Eija on syntyperäinen saarelainen ja palaa kesäisin saarelle puolisonsa Tammaron ja heidän kahden lapsensa kanssa.
Eija, asutte perheenne kanssa Italiassa, mutta kesät vietätte Hailuodossa. Mikä saaressa kutsuu sinua luokseen?
“Hailuoto tuntuu kodilta. Iän myötä omien juurien merkitys on vahvistunut. Olen syntynyt ja elänyt täällä lapsuuteni ja nuoruuteni, ulkomailla asuessani kävin täällä lyhyempiä ja pidempiä jaksoja lomilla. Valo ja luonto täällä on asioita, joista vuosi toisensa jälkeen nautin ja joita arvostan suunnattomasti. Luontoa on kaikkialla maailmassa, mutta täällä luonto on tutumpi ja läheisempi.”
Tammaro, mikä on suhteesi Hailuotoon?
“Tunnen vahvaa yhteyttä Hailuotoon, koska se on paikka, jossa olen kokenut elämän suuruuden, luonnon ja uudistumisen voiman.
Elämäni ennen Eijan tapaamista oli hyvin erilaista. Asuin Roomassa, missä minulla on edelleen asunto ja missä jatkan työskentelyä arkkitehtina, erikoistuen museoinstallaatioihin ja tapahtumiin. Tapasin Eijan matkallani Helsingissä ja pian sen jälkeen tutustuin Hailuotoon.”
Mikä sinua inspiroi tekemään tämän esityksen?
Eija:
“Osallistavan esityksen konsepti on ollut keskeinen osa omassa praktiikassa jo pitkään. Viimeiset vuodet minua on kiinnostanut kävelyn performatiivisuus. Convivium onkin jatkoa aiemmalle teokselle “Aallonpituus” joka esitettiin kesällä -22 täällä Hailuodossa osana Hailuoto teatterifestivaalin ohjelmistoa. Siinä minulla oli työparina äänitaiteilija ja muusikko Alex Story. Teos pohjautui äänimaailmaan, jota osallistujat kuuntelivat kuulokkeista kävellessään. Teoksen jälkeen halusin vielä jatkaa kävelyn teeman tutkimista, ja muun muassa siitä lähti ajatus tämän teoksen luomiseen.”
Tammaro:
“Kävelyt pelloilla, metsässä kulkeminen, sen hengittäminen, sen kuunteleminen, sen tarkkailu, sen koskettaminen, jopa sen maistaminen on mitä tällä teoksella ehdotamme. Kaikki se on yksinkertaista, koska meidät on tehty samoista elementeistä; mutta vaikeaa, koska emme enää koe niitä sisältäpäin ja olennaisena osana niitä, vaan sivustakatsojina, tai mikä pahempaa, hyväksikäyttäjinä. Meidät luonutta luontoa on kunnioitettava, aivan kuten meidän tulisi kunnioittaa itseämme ja toisiamme.”
Mikä kävelyssä kiinnostaa sinua, Eija?
“Monikin asia! Käveleminen on yksi vanhimmista ihmisen toiminnoista, ja sen merkitys on muuttunut radikaalisti läpi historian. Alunperin kävely oli puhtaasti funktionaalista, sen merkitys oli täysin sidoksissa selviytymiseen. Vielä vanhempieni syntyessä käveleminen oli tapa siirtyä paikasta toiseen. Enää se ei ole samalla tavalla tarpeellista, emmekä ehtisi kulkea matkojamme kävellen, sillä päivittäisessä elämässämme siirrymme etäisyyksiä, jotka ennen olisivat vieneet päiviä. Nykyihmiselle käveleminen on tietoinen valinta, liikunnan muoto, jopa luksusta.
Metsässä kävellessämme osallistumme myös metsäteiden ja polkujen olemassaoloon. Pienet polut ovat usein eläinten luomia, ja myös ihmiset käyttävät niitä samoillessaan. Metsätiet kasvavat umpeen, jos kukaan ei niitä kulje. Polku on siis aina jonkin yhteisön, ihmisten ja eläinten, jatkuva teko.
Meille suomalaisille metsässä kävely on itsestäänselvyys. Esimerkiksi Italiassa ei voi kulkea vapaasti missä tahansa, sillä tarvitset maanomistajan luvan. Onneksi sielläkin on alueita, esimerkiksi kuntien omistuksessa, joilla voi kulkea vapaasti, pitää vain tietää missä ne ovat. Kävely paljastaa tällä tavoin aina jotain siitä, miten yhteiskunta on järjestänyt suhteensa maahan: keille se on avoin, keille suljettu, ja mitä se vaatii.”
Millainen on suhteesi ruokaan tämän esityksen kontekstissa?
Eija:
“Meidän päivittäisessä elämässä syöminen ja ruokailu on hyvin tärkeää. Mietimme mitä syödä, milloin syödä ja kun syödään, mietitään jo mitä seuraavaksi syödään. Yhdessä syöminen on jakamista, läsnäoloa ja huolenpitoa. Ruoanlaitto toiselle on altruistinen teko ja kaunis kaikessa arkisuudessaan. Tämä hoivan ele on myös yksi teoksen ytimessä olevista ajatuksista.”
Tammaro:
“Olen italialainen, ja minulle ruoka on yksi tärkeimmistä osista elämää. Synnyin pienessä kylässä Italiassa ja kasvoin luonnon ympäröimänä. Rakas isoäitini – nainen, jota sodan vaikeudet, köyhyys ja lesken yksinäisyys olivat muokanneet – kasvatti minua varhaisina vuosina. Hän oli erityinen ihminen, joka sinnikkyydellään ja sukupolvien maanviljelijöiltä ja paimenilta perimällään valtavalla tiedolla onnistui selviytymään omien käsiensä voimalla ja huolehtimaan hellästi luonnon antimista.
Hän oli ihminen, joka kävelylle mennessään tiesi aina tarkalleen, minkä päälle astui, ja hän teki sen kunnioituksella, jota en enää kohtaa. Muistan hänen kätensä: vahvat ja lempeät, mullan peittämät, lukuisten eri yrttien tuoksua kantaen. Muistan hänen esiliinansa, jonka taskuista löytyi aina jotain mielenkiintoista, joka väistämättä päätyi lautasillemme.
Joka päivä huomaamattamme tallaamme ekosysteemiä, jonka luomuksia mekin olemme. On eri asia käyttää luontoa tietoisesti kunnioittaen kuin uskoa, että muokkaamalla ekosysteemiä voimme valjastaa sen palvelemaan paremmin tavoitteitamme, joiden ympäristövaikutukset ovat muuttuneet hallitsemattomiksi.
Muistan, kun lapsena poimimme hedelmiä puista ja jätimme aina jotain myös pienille eläinystävillemme.
Me emme ole yksin.”
Esityspäivät ja ajat:
31.7. Klo 18
1.8. Klo 18
2.8. Klo 12
7.8. Klo 18
8.8. Klo 18
9.8. Klo 12
Linkki lipunmyyntiin:
https://biletti.fi/e/convivium-hailuoto
