Kajaanin taidemuseo ja Kainuun museo sitoutuivat innolla yhdenvertaisuuden kehittämiseen yhtenä Yhdenvertainen Oulu2026 -hankkeen piloteista. Kajaanin taidemuseon saavutettavuussuunnitelma päivitettiin koko henkilökunnan voimin. Kainuun museon väen oli luontevaa liittyä mukaan, kun haluttiin yhdessä löytää uusia keinoja yleisön osallistamiseen. Molemmat museot lähtivät toteuttamaan löydöksiä pienin, merkityksellisin askelin.
Olemme olemassa kävijöitä varten, ja haluamme tehdä taidemuseon saavutettavammaksi jokaiselle.
– museonjohtaja Pirjo Immonen
Kajaanin taidemuseolla oli jo esimerkillisenäkin pidetty saavutettavuussuunnitelma, mutta sitä piti päivittää. Kun jokainen työntekijä osallistui, voitiin hyödyntää jokaisen osaamista ja samalla vahvistaa sitä. Työskentelytapa sitoutti työntekijöitä yhtenvertaisuuden edistämiseen omassa työarjessa.
Suunnitelman vaikuttavuutta arvioitiin vaikutusketju-työkalulla. Se edesauttoi arvioimaan, miten suunnitelma oli vaikuttanut saavutettavuuden, moninaisuuden ja yhdenvertaisuuden tilaan. Näin havaittiin toimenpiteiden uudistamisen tarpeita, haasteita ja realistisia keinoja aktiivisesti puuttua syrjintään ja edistää yhdenvertaista ja saavutettavaa museotoimintaa.
Käsittelimme tärkeitä asioita. Itse mietin niiden teknisiä ja käytännön toteutuksia.
– Kajaanin taidemuseon opas-valvoja Lassi Niiranen
Kehittämistoimiksi löydettiin esimerkiksi seuraavia seikkoja:
- Vahvistetaan yhteistyötä ja vuorovaikutusta kaupungin muiden kulttuurilaitosten kanssa
- Satsataan viestinnän ja näyttelytoiminnan selkokielisyyteen
- Lisätään yhteistyötä kotoutumiskoulutusten ja yhdistysten kanssa
- Viestitään Kajaanin taidemuseosta moninaisena työyhteisönä
- Jalkaudutaan tapahtumiin ja tilaisuuksiin
- Vahvistetaan entisestään työntekijöiden yhdenvertaisuusosaamista
Uudet opit rohkeasti kokeiluun
Työskennellessä havaittiin, että satsaaminen osallisuustyöhön on keino vähentää eriarvoisuutta, syrjäytymistä ja syrjintää etenkin heikkoa osallisuutta kokevien keskuudessa. Kainuun museo liittyi kehitystyöhön.
Yhdessä kysyttiin:
- ”Miten museo voi olla miellyttävä ja mielenkiintoinen mahdollisimman monelle?
- Mitkä ovat yhteiset arvot ja tavoitteet, unelmat ja utopiat?
- Mitä voimme itse tehdä osaltamme, jotta eri väestöryhmien osallistumisen erot kapenevat?
- Miten huomioimme tämän strategiassamme?”
Löydettiin konkreettisia ideoita museo-osallisuuden lisäämiseksi, kuten jalkautuminen niihin paikkoihin, joiden ihmiset eivät pääse museoihin (kuten vankilat tai hoivakodit), yhdessä vähemmistöryhmien kanssa luodut teemat, näyttelytilan rakentaminen yhteisölliseksi kohtaamispaikaksi tai yhteistyö harrastajien ja keräilijöiden kanssa.
Ideoitiin tapoja löytää ihmisiä, jotka eivät käy museoissa esim. toteuttamalla popup-työpajoja isoissa yleisötapahtumissa tai tapahtuma näyttelyttömässä museossa yllättävällä sisällöllä.
Yhteyttä vähemmistöryhmiin voitaisiin luoda vertaisihmettelijöiden, yhdistysten ja järjestöjen kanssa. Vertaisihmettelijä olisi henkilö, jonka kanssa voi mennä museoon ja/tai jakaa museokokemuksen. Hän madaltaisi kynnystä kiinnostua museosta.
Todettiin, että ihmiset voivat olla osallisia pieninkin resurssein: Osallistua voi vähän tai paljon. Arvokkaana pidettiin sitä, että kuunnellaan ihmisten aitoja toiveita ja otetaan ne joka tapauksessa huomioon. Museotapaamiset ovat sosiaalisena yhteentulemisena itsessään arvokkaita.
Jo kehittämisprosessin aikana kokeiltiin uutta ajattelua yleisötyössä, kuten kurkistus kulisseihin, hiljaiset museotunnit, sinkkuillat, selkokielinen info, viiden minuutin opastukset ja museotreffit muualla kuin museossa.
Yhteisiä oivalluksia tulevaan
Jotta osallisuustyö olisi elävä prosessi, jatkumoa ja vuosisuunnittelua tarvitaan. Yhteyden luominen ja ylläpitäminen vaatii henkilökohtaisen kontaktin, eivätkä silloin yksin sosiaalinen media ja sähköpostiviestintä riitä. Saa tehdä näkyväksi ansaittua positiivista palautetta ja juhlia pienuuden ihanuutta ja tavallisuuden ihmeellisyyttä.
Vapaasta virrasta löytyy suuntia. Ei tehdä vain tekemisen takia, vaan kehitetään yhdessä aidosta tarpeesta.
– Maija Räihä, Kajaanin taidemuseon museopalveluvastaava
Yhteistyö on tärkeää: kukaan ei yksin pysty tai rohkene. Hyväksytään se, että työyhteisöissä kaikki eivät ottaudu mukaan muutokseen. Annetaan työntekijöille ja asioille aikaa. Lisäksi, myös museottomilla on oikeus olla omaa mieltään.
Ideoinnissa on tärkeää, että yhteiskehittämiselle on olemassa turvallinen tila, jossa uskaltaa ehdottaa ja ideoida mitä vaan.
Museoiden keskinäinen yhteys on vahvistunut yhteiskehittämisen kautta ja osallisuuden huomioimisesta on tullut osa museotyön arkea. Osallisuustyön vakiinnuttaminen omaksi toiminnaksi ei vaadi aina isoja järjestelyjä, mutta säännöllisyydellä ja toisteisuudella on merkitystä.
Osallisuustyö on elävä prosessi, jossa ideat ovat eläneet. Kokeillaan, testataan ja ollaan ajattelematta liian vakavasti.
Yhteistyöverkostojen laajentaminen, kaikille avoimet ideointi-illat ja vertaisihmettelijyys jatkuvat. On uskallusta ihmetellä ääneen, mitä teoksessa tapahtuu, kun ei ole oikeita vastauksia. Museoilla on isot mahdollisuudet yhdenvertaisuustyössä. Kun esillä on koko elämä, mahdollisuuksia on loputtomasti.
Lisätietoja
Maija Räihä
museopalveluvastaava
044 710 0977
maija.raiha@kajaani.fi
Henna Kettunen
näyttelyamanuenssi
040 351 0162
henna.kettunen@kajaani.fi
Yhdenvertainen Oulu2026 -hanke on Euroopan unionin osarahoittama.
