Michael Toppelius maalasi Raamatun tapahtumia kansanomaisina kuvasarjoina, joita innoittivat myös barokin mestarin Rubensin työt.
Kirkkojen maalaukset ovat keskiajalta lähtien olleet tärkeitä näyteikkunoita kuvataiteen maailmaan. Voi sanoa, että kirkkojen seiniä ja kattoja koristavat kuvat olivat tavalliselle kansalle vielä 1700-luvullakin lähes ainoa mahdollisuus nähdä ammattimaalareiden tekemää kuvataidetta.
Konterfeijari eikä mikään lankkumaalari
Michael (Mikael) Toppelius (1734–1821) sai Oulun kaupunginraadilta oikeudet maalarin ammattiin vuonna 1762. Hän toimi kaupunginmaalarina, mutta halusi olla enemmän kuin pelkkä lankkumaalari. Anomuksessaan hän kutsui itseään konterfeijariksi. Nykytermein sanottuna konterfeijarit olivat muotokuvamaalareita.
Toppeliuksen kerrotaankin olleen myös tietoinen omasta arvostaan. Kun kaupungin pormestari oli myöhemmin ihmetellyt, miksei kaupunginmaalari suostunut laivanvarustajien pyyntöihin maalata laivoja, Toppeliuksen sanotaan todenneen, että moiseen sivelemiseen pystyivät toki muutkin.
Eurooppalaisen kulttuurin pohjoinen välittäjä
Michael Toppeliuksesta kasvoi aikansa merkittävin suomalainen kuvantekijä ja kirkkotaiteilija, joka omaksui töihinsä paljon lainoja erityisesti alankomaalaiselta Pieter Paul Rubensilta, minkä takia häntä voi luonnehtia Pohjolan Rubensiksi. Hän kuitenkin muunsi ja tulkitsi Rubensia omalla persoonallisella tavallaan ja teki niistä omaa Michael Toppeliuksen taidetta.
Hänen työnsä olivat yleensä varsin kansanomaisia ja siksi myös tavallinen kansa ymmärsi niitä helposti, vaikka Toppelius yhdistikin niihin esimerkiksi sommittelussa, hahmoissa ja tapahtumissa vaikutteita keski- ja eteläeurooppalaisen kuvataiteen perinnöstä.
Poikkeuksellisen pitkä ura
Michael Toppeliuksen ura alkoi Iisalmesta, jossa hän pääsi jo teini-ikäisenä koristamaan vanhaa, vuonna 1780 purettua kirkkoa. Nuoren Michaelin työt tekivät vaikutuksen Iisalmen silloiseen kirkkoherraan Henrik Helsingiukseen
Tämä suositteli nuorta maalaria Tukholman hovimaalarille Johan Paschille. Toppelius pääsikin Tukholmaan, jossa hän osallistui hovimaalarin johdolla myös Ruotsin tuon ajan suurimpaan taiteelliseen hankkeeseen eli kuninkaanlinnan kirkon koristeluun.
Kulttuuriperintöä sääty-yhteiskunnan ajoilta
Useita Toppeliuksen maalauksia on myöhemmin tuhoutunut. Osa on tuhoutunut tulipaloissa ja kirkkojen muutostöissä, mutta osa kuvista on yksinkertaisesti maalattu myöhemmin piiloon.
Nyttemmin niitä on yritetty palauttaa näkyviin, mutta esimerkiksi Kiimingin kirkon saarnastuolien kuvia ei onnistuttu enää palauttamaan. Paavolan kirkon töistä puolestaan on onnistuttu palauttamaan vain saarnastuolin kuvat. Kirkon 1800-luvulla liian maallisiksi tuomitut seinämaalaukset sen sijaan tuhoutuivat, kun ne maalattiin piiloon.
Suurin säilynyt Toppeliuksen työ on Haukiputaan puukirkon kokonaiskoristelu, johon sisältyy myös hänen kunnianhimoisin teoksensa, massiivinen 8 metriä leveä ja 4 metriä korkea Viimeinen tuomio vuodelta 1779.
Toppeliuksen töitä on säilynyt myös esimerkiksi Kempeleen vanhassa puukirkossa, Rantsilassa, Siikajoella ja Revonlahdella sekä Kiimingin kirkossa saarnastuolia lukuun ottamatta.
Säilyneitä töitä on myös Pieksämäen ja Pielaveden kirkoissa. Joensuun Enon kirkkoon Toppeliuksen koristama saarnastuoli päätyi vuonna 1817, kun Kuopion seurakunta myi sen purettavasta kirkosta. Hailuodon vanhan kirkoin saarnastuoli saatiin pelastettua kirkon palosta 1968 ja se on nykyisin seurakunnan uudessa kirkossa.
Osa töistä on pelastettu myös Kuopion taidemuseon ja kansallismuseon kokoelmiin. Yhteensä hänen töitään on ollut noin neljässäkymmenessä kirkossa.
Uusi elokuva esittelee Toppeliuksen tuotantoa
Oulun Elokuvakeskuksen Studio teatterissa Valveella 17. ja 18. lokakuuta esitettävä elokuva Pohjolan Rubens – kirkkotaiteilija Michael Toppeliuksen elämä ja taide kertoo taiteilijan elämästä kuohuvien historian tapahtumien ja henkilökohtaisten koettelemusten ristitulessa.
Samalla se esittelee runsaasti Toppeliuksen säilyneitä töitä ja avaa niissä näkyviä sidoksia aikakauteen ja yhteyksiä eurooppalaiseen kuvataiteeseen.
Elokuvan ovat tehneet yhteistyössä lempääläläinen aiemmin kuvataiteen opettajanakin työskennellyt kuvataiteilija Lauri Lounela sekä oululainen pitkänlinjan toimittaja Risto Degerman.
