Tämän viikon kulttuuripersoonamme on Kuhmon Kamarimusiikin toiminnanjohtaja Sari Rusanen. Sari kertoo päätyneensä festivaaleille ensin laskemaan taiteilijoiden palkkioita vuonn 1990, jonka jälkeen hän jäi koukkuun ja jatkoi talouspäälliköksi ja sitä kautta hallinto- ja talousjohtajaksi.
–Lopulta otin vastaan toiminnanjohtajan tittelin.
Toiminnanjohtaja kertoo Kuhmon Kamarimusiikin olevan hänen suuri intohimonsa ja elämäntehtävä. Oman työnsä ohessa hän toimii aktiivisesti myös matkailu- ja kulttuurisektorilla. suomen festivaalien kattojärjestössä, Finland Festivalssissa hän katsoo koko festivaalikenttää hallituksestä käsin ja hän toimii myös hallituksen varapuheenjohtajana.
–Kuhmo-Suomussalmi-matkailuyhdistyksessä teen töitä 60 muun alueen luonto-, kulttuuri- ja matkailutoimijan kanssa Wild Taiga -tuotemerkin alla.
Mitä sinulle kuuluu juuri nyt? Millä tavoin vietät vapaa-aikaasi?
Kiitos, fiilis on loistava. Kuhmon 52. Kamarimusiikki on käynnissä ja tämä on jokavuotinen kohokohtani. Maailman kaunein musiikki soi metsin ja järvien keskellä Kuhmossa. Mukana on yli 100 taiteilijaa ja lähes 100 kurssilaista, organisaatiossa yli 250 henkilöä. Festivaalijuna kulkee iloisena eteenpäin.
Vapaa-aikana nautin niin kulttuurista kuin luonnosta sekä perheen ja ystävien seurasta. Luen, käyn kulttuuritilaisuuksissa, retkeilen ja melon. Luvassa on festivaalin jälkeen lomaviikko omalla mökillä Hyrynsalmella meloen ja retkeillen ja sen jälkeen on patikointiviikko Itävallan Alpeilla.
Mitä kantava teemamme, kulttuuri-ilmastonmuutos, merkitsee sinulle?
Kulttuuri-ilmastonmuutos merkitsee rohkeutta tehdä asioita omaperäisellä tavalla.
Kuhmon Kamarimusiikki on mielestäni jo syntyessään 1970 omalta osaltaan ollut tekemässä kulttuuri-ilmastonmuutosta. Festivaali tuotiin Kuhmoon luonnon keskelle kauaksi suurkaupunkien melusta ja saasteesta. Taiteilijat eivät esiintyneet frakeissa niin kuin siihen aikaan perinteisesti tehtiin, vaan avojaloin, shortseissa ja hellemekoissa. Kuhmossa keskityttiin vain musiikkiin ja musiikin tekemiseen. Sama perinne on jatkunut. Taiteellinen visiomme on, että festivaali on edelleen jatkossakin omaperäinen, kansainvälinen, vuosittain uudistuva ja ajankohtainen. Teemojen vaihtumisella vuosittain pidämme tästä visiosta huolta. Uudet taiteelliset johtajat Minna Pensola ja Antti Tikkanen ovat tuomassa myös uuden tuulahduksen. Rohkeus merkitsee muun muassa koti- ja kansainvälisiä yhteisiä produktioita, tilaussävellyksiä yksin ja yhdessä muiden toimijoiden kanssa sekä poikkitaiteellisia virityksiä.
Minkälaista on toimia kulttuurin alalla Pohjois-Suomessa? Millaisena näet Oulu2026-alueen tällä hetkellä?
Huippukivaa! Kulttuuri on meidän alueemme voimavara. Kuhmossa olemme määrittäneet koko kaupungin yhteisiksi brändivahvuuksiksi metsän, musiikin, Kalevalan sekä yhteisöllisen elämäntavan, jossa arvostetaan hyvän jakamista, osaamista ja laatua. Matkailullisesti alueen vahvuudet on linjattu kulttuuriin ja luontoon ja ennen kaikkea niiden yhdistämiseen.
Miltä Oulu2026-alueella näyttää ja tuntuu vuonna 2026? Miten uskot kulttuuripääkaupunkitittelin vaikuttavan pohjoiseen Suomeen?
Oulu2026 yhdistää Oulun ja 33 lähialueen kuntaa ja kaupunkia yhteisen agendan äärelle. Kulttuuri-ilmastonmuutos räjäyttää koko alueen uudenlaisiin kulttuurisiin esilletuloihin ja yhdessä tekemiseen. Vuosi 2026 on tärkeä, mutta yhtä tärkeitä ovat matka kohden kulttuuripääkaupunkivuotta sekä toiminta sen jälkeen.
Mitä kulttuuri sinulle itsellesi merkitsee?
Ei ole elämää ilman kulttuuria. Kulttuuri on elämän suola, mansikat, sokeri ja jokapäiväinen vesi. Kulttuuri kasvattaa, tuo työtä, luon henkistä hyvinvointia, antaa tunteille palon… Mitä hyvää kulttuuri ei tekisi?
Miten Oulu voisi parantaa kulttuurin tuottajien tai käyttäjien asemaa?
Oulu on nostanut hienosti kaupungin strategian keskiöön kulttuuri-ilmastonmuutoksen. Jokaisen Oulu2026-yhteistyössä olevan kunnan ja kaupungin tulisi nostaa kulttuuri yhdeksi tärkeäksi strategiseksi kärjekseen, jos se ei jo ole siellä.
Toivon myös, että kulttuurin rahoitukseen tullaan kiinnittämään huomioita. Lipputulot ovat tärkeitä, mutta kulttuurin tekemiseen tarvitaan myös julkisia tukia. Tällä hetkellä Finland Festival -ketjun tapahtumien rahoitus on valtion budjetissa 5 miljoonaa euroa. Se on vain 1 euro per suomalainen, mikä on vähän. Rahoitus tulisi saada nousemaan prosenttiin valtion budjetista eli vuoteen 2027 mennessä 7 miljoonaan euroon.
Oulu voi parantaa kulttuurin tuottajien ja käyttäjien asemaa vahvistamalla kulttuurin statusta, turvaamalla sekä perus- että riskirahoitusta kulttuurintoimijoille, antamalla tiloja/rakentamalla uusia tiloja toimijoiden käyttöön. Tärkeintä on asenne. Jos kulttuuri on voimavara, sen eteen tehdään varmasti kaikki mahdollinen.
Kuva: Stefan Bremer
