Kirjailija Anu Kolmonen sanoo, että Pohjois-Suomi tarjoaa kirjoittajalle ja kuvataitelijalle valtavan rikkaan inspiraation lähteen.
Tämän viikon kulttuuripersoonamme on kasvatuspsykologi, kuvataitelija ja nyt myös esikoiskirjailija oululainen Anu Kolmonen. Hänen esikoisteoksensa, Partisaanivalssi, julkaistiin elokuussa ja paluu normaaliin elämään kiireiden jälkeen on tuntunut kirjailijasta mukavalta.
–Sain Wihurin rahastolta puolen työskentelyapurahan ja ryhdyn pian sen turvin kirjoittamaan toista romaaniani, jonka suunnittelutyö on jo melko pitkällä.
Vapaa-aikana Anu kertoo pyrkivänsä köllöttämään sohvalla, mutta harvoin siinä kuitenkaan onnistuen.
–Kirjoittaminen ja maalaaminen ovat ajattelutyötä, eikä ajatteleminen katkea vapaa-ajallakaan. Tytär. hellu, mummo ja ystävät onneksi vetävät minut välillä ulos ajatuskuplastani.
Mitä kantava teemamme, kulttuuri-ilmastonmuutos, merkitsee sinulle?
Kulttuuri-ilmastonmuutos on minulle uusi ja ennestään vieras termi. Uskoakseni sillä tarkoitetaan ilmastonmuutos -termistä poiketen myönteistä muutosta, jossa jokin kokonainen ”ilmasto” muuttuu jollakin tavalla kulttuurimyönteisemmäksi. Sellainen muutos on mielestäni aina aiheellinen. Kulttuurin nälkä on suuri koronan aiheuttaman yhteisöllisen ja kulttuurisen vajeen jälkeen. Kulttuuri tarjoaa paitsi yksilötasolla, mutta myös yhteisöllisesti, oivaltamisen mahdollisuuksia ja ymmärryksen välineitä nykyisenä kollektiivisestikin raskaana aikana. Kulttuuri yhdistää, ei erota. Kulttuuri ei rajaa ketään ulos.
Minkälaista on toimia kulttuurin alalla Pohjois-Suomessa? Millaisena näet Oulu2026-alueen tällä hetkellä?
Pohjois-Suomi tarjoaa kirjoittajalle ja kuvataitelijalle valtavan rikkaan inspiraation lähteen. Täällä vuodenajat vaihtelevat voimakkaasti ja luonnosta on helppo lumoutua. Oulussa meri on vahvasti läsnä, kotipaikkakunnallani Tervolassa Kemijoki edustaa pohjoista vettä. Pohjoisen ihmiset ovat omalaatuisia, välittömiä ja suoria. He ovat kiinnostuneita täkäläisestä kulttuurista ja sen tekijöistä. Esikoisromaanini Partisaanivalssi on saanutkin pohjoisessa lämpimän vastaanoton.
Olin ensimmäistä kertaa kesällä 2022 mukana Vanhalla Villatehtaalla työskentelevien taiteilijoiden Pikinen Poloku -ympäristötaidetapahtumassa. Yllätyin sen saamasta valtavan suuresta kiinnostuksesta ja yleisömäärästä. Tapahtuma on muodostunut Oulussa jo perinteeksi ja ihmiset osaavat odottaa sitä.
Oulu2026 -alue on laaja, ja siihen kuuluu monia sellaisia pieniä kaupunkeja ja kuntia, joilla on kulttuurisesti vahva historia, muun muassa Kemi ja Ii. Alueella on myös paljon merkityksellistä kulttuurityötä tekeviä yhdistystoimijoita. Pienempiä kuntia ja yhdistystoimijoita on syytä kuulla herkällä korvalla, mutta on myös muistettava, että taiteen tekeminen on itseisarvo ja ammattitaiteilijoiden tarpeet, työtavat ja lopputuotteet poikkeavat harrastajien vastaavista.
Miten uskot kulttuuripääkaupunkitittelin vaikuttavan pohjoiseen Suomeen ja miltä toivoisit Oulussa näyttävän juhlavuonna 2026?
Toivon kulttuuripääkaupunkitittelin vaikuttavan siten, että kaikki ihmiset kokevat pääsevänsä mukaan ja osallisiksi. Tämän vuoksi kulttuurikirjon on oltava laaja ja osallistumisen edullista. Toivon Oulussa näyttävän juhlavuonna ja sen jälkeenkin siltä, että täällä arvostetaan kulttuuria moninaisesti ja ymmärretään sen tuoma arvo ihmisten elämään. Toivon juhlavuoden olevan yllätyksellinen, innovatiivinen ja monipuolinen ja toivon ilmaisia tapahtumia olevan mahdollisimman paljon, niin ettei kustannuskysymys nousisi osallistumisen esteeksi kenellekään. Joku puisto-olut-ooppera olisi mahtava!
Mitä kulttuuri sinulle itsellesi merkitsee?
Kulttuuri on moninaisuutta; tekemistä, keskustelua, runoutta, musiikkia, teatteria, kirjallisuutta, ruokaa ja juomaa. Oikeastaan on mahdotonta eritellä, mikä ei olisi kulttuuria. Kulttuuri vaikuttaa kaikkeen tekemiseemme ja olemiseemme. Kulttuuri syntyy vuorovaikutuksessa ja tuottaa arvokasta sosiaalista ja yksilöllistä pääomaa, jota on mahdoton rahassa mitata, mutta jonka tekeminen vaatii myös rahallista panostusta. Taloudellinen panostus kulttuuriin on sijoitus ihmisten hyvinvointiin.
Kulttuuri ei ole pelkästään taidetta tai sen tekemistä, vaikka minulle kuvataiteilijana ja kirjoittajana sanat ja kuvat ovat ominainen ilmaisumuoto ja ajatuksen jatke. Samalla ne ovat myös keino keskustella teoksiani katsovien tai tekstejäni lukevien kanssa, välittää tunteita, muistoja ja kokemuksia ja kysyä, mitä sinä ajattelet, muistat tai tunnet.
Miten Oulu2026-alueella voisi parantaa kulttuurin tuottajien ja käyttäjien asemaa?
Rahoitusta ei tietenkään ole koskaan liikaa. Mielestäni alueella voisi järjestää kaikkien alueen kulttuurintekijöiden ja -käyttäjien yhteisiä paneelikeskusteluja, joissa eri toimijoiden tarpeet ja toiveet tulisivat aidosti kuulluiksi. Edullisten työtilojen lisäys olisi ainakin Oulussa tarpeellinen, koska kulttuurin ensisijainen arvo tai tuote ei ole taloudellinen.
Mitkä ovat ammatilliset haaveesi tulevaisuudessa?
Toisen romaanin kirjoittaminen ei ole haaveissa, vaan työn alla. Sen valmiiksi saattaminen tosin tuntuu haaveelta tässä vaiheessa, mutta tiedän sen valmistuvan kyllä. Ensi kesän Pikistä Polokuakin odotan jo ja olen mielessäni miettinyt, millaisen teoksen teen ensi kesänä. Toivon, että saamme jatkossakin pitää Vanhan Villatehtaan kohtuullista korvausta vastaan ammattitaiteilijoiden käytössä. Haaveilen eläväni jatkossa proosan kirjoittamisella ja maalaamisella, koska uskon, että niiden kautta minun on mahdollista vaikuttaa siten, ettei tämä maailma ainakaan huonommaksi muutu.
