Kävelyt pimeällä ovat keino tutkia, miten pimeän ajan rakennettua ympäristöä koetaan, millaista on hyvä pimeä ja millaista huono. Pimeäkävelyt antavat ajateltavaa myös taiteen tekijälle ja valaistuksen suunnittelijalle.
Jos sinua pyydetään kuvailemaan kotipaikkakuntaasi pimeällä, millaisia sanoja löydät? Pystytkö käymään mielessäsi läpi yhtä laajan alueen kuin valoisan ajan kaupunkia ajatellessasi? Vastaus varmaan riippuu siitä, kuinka paljon vietät aikaa ulkona pimeällä ja kuinka tietoisesti erittelet kokemuksiasi. Ehkä olet jutellut asiasta jonkun kanssa, ja jo etsinyt sanoja jollekin kokemuksellesi. Ehkä olet kulkenut pimeällä jonkun kanssa, ja olette siinä hetkessä tehneet yhdessä havaintoja. Usein taitaa kuitenkin olla niin, että sanoja pimeästä ympäristöstä puhumiseen joutuu jonkin verran hakemaan ja kokemusten liittäminen tiettyihin paikkoihin vaatii pysähtymistä miettimään.
Olen nyt kolmatta vuotta mukana Oulun yliopiston arkkitehtuurin yksikön hankkeissa, joissa tutkimme pimeän ajan rakennettuja ympäristöjä: kokemuksia ja suhteita niihin sekä paikkojen erityispiirteet huomioivan, vivahteikkaan valaistuksen mahdollisuuksia. Keinovalaistus hyötyineen ja haittoineen on lisääntynyt valtavasti, eikä toisiaan jatkuvasti seuraavien teknologisten murrosten pyörteissä olla aina muistettu miettiä valaistuksen haittoja. Paikoilleen roiskaistu valaistus ei välttämättä täytä edes sitä tarkoitusta, jota varten se asennettiin. Pyrimmekin löytämään suunnittelun keinoja, joissa tarkoituksenmukaisuus yhdistyy laadullisiin arvoihin ja kestäviin ratkaisuihin jättäen tilaa hyvälle pimeälle.
Valaistusta tehdään aina ihmiselle. Muut eliöt eivät sitä tarvitse. Ihminen, kuten muutkin eliöt, tarvitsee myös pimeää säilyttääkseen vuorokausirytminsä ja ylläpitääkseen terveyttään ja hyvinvointiaan. Pohjoinen kulttuurimme on kehittänyt tapoja selviytyä, mutta myös nauttia valon ja pimeän suurista vaihteluista sekä pitkistä hämäristä. Haluaisin ymmärtää lisää pimeän kokemisesta sen kaikissa ulottuvuuksissa ja variaatioissa.
Mielestäni käveleminen on mitä mainioin tapa tutkia ympäristön kokemista. Valaistuksen ja pimeän tutkijalle (ja taiteilijalle!) se tarkoittaa kävelemistä erilaisissa hämärissä ja pimeissä. Olenkin hyödyntänyt yksin ja yhdessä kävelemistä niin taiteessani kuin tutkimuksessakin. Yksin pimeässä kävellen tulee tunnustelleeksi ympäristön lisäksi myös omaa kehoaan ja mieltään. Millaisissa tuntemuksissa lähdin liikkeelle, miten reagoin vastaantulijoihin, näkymiin, ääniin, säähän? Millaiseen tunteeseen ja tunnelmaan kävely minut saattelee? Yhdessä kävellessä ja keskustellessa puolestaan hyvin nopeasti selviää, miten erilaisin tavoin koemme ja suhtaudumme pimeään. Saatamme huomata, että se mikä yhdelle on nautinnollista ja ihanaa onkin toiselle hämmentävää tai pelottavaa.
Olemme yliopistolla kehitelleet omatoimisen pimeäkävelyn menetelmää tällaisen kokemuksellisen tutkimustiedon keräämiseksi. Tänä talvena on kolmatta vuotta peräkkäin avoinna kävelykyselymme, johon voi osallistua juuri itselleen sopivana aikana. Kestävän pimeän kumppanuudet -hankkeen puitteissa pimeäkävelyitä voi tehdä Kuusamossa, Nivalassa ja Iissä. Art of Darkness as Cultural Heritage of Urban Landscape -hankkeessa puolestaan pimeäkävellään viidessä eurooppalaisessa kaupungissa, Suomessa Oulussa. Meille tutkijoille olisikin äärimmäisen mielenkiintoista, mikäli näitä kävelyitä tehtäisiin Oulu 2026 -alueella mahdollisimman runsaasti. Niiden avulla voimme muodostaa tutkittuja käsityksiä pohjoispohjanmaalaisesta suhteesta pimeään sekä vertailla niitä muualla Euroopassa kerättyihin kokemuksiin.
Ohjeet Kuusamon, Nivalan ja Iin pimeäkävelyille löytyvät osoitteesta https://app.maptionnaire.com/q/kpk-kavele. Oulun, Tallinnan, Kööpenhaminan, Montpellierin ja Bolognan pimeäkävelyiden ohjeet löytyvät osoitteesta https://app.maptionnaire.com/q/aod-walk. Kävelyn voi tehdä suomeksi tai englanniksi. Kullakin paikkakunnalla on valittavana 1–2 suunnittelemaamme reittiä. Avaa kysely kännykälläsi, kun olet kävelyn aloituspaikalla. Kysely opastaa kulkemaan lyhyen reitin ja pysähtymään muutamia kertoja sen varrella. Pysähdyspaikoilla ohjataan havainnoimaan juuri sen hetkistä ympäristöä ja vastaamaan sitä koskeviin kysymyksiin. Vastauksiin voi liittää myös valokuvia paikasta. Kävelyn tekeminen kestää 30–45 min. Haastammekin niin pimeässä viihtyvät, sitä sietäjät kuin pimeää välttelevätkin osallistumaan tutkimukseen kävellen tuntemiensa paikkakuntien pimeässä!
Kumpaankin hankkeeseen liittyy myös samoilla paikkakunnilla toteutetut perinteisemmät karttakyselyt, joissa kokemuksistaan pimeässä voi kertoa vaikka kotisohvaltaan.
Kirjoittaja
Riikka Vuorenmaa on taiteilija, valosuunnittelija ja tutkija. Hänen väitöstutkimuksensa Oulun yliopiston arkkitehtuurin yksikössä käsittelee paikan käyttäjien kokemustiedon huomioimista kaupunkivalaistuksen ja -pimeän suunnittelussa. Vuorenmaa on Suomen valotaiteen seura FLASH:n jäsen.
