Kekrin yönä liikuttiin soihtujen valossa ja poltettiin kekritulia
Vietämme Oulu2026-alueella Valon kuukautta marraskuun ajan. Tässä juttusarjassa heijastamme valon vaikutuksia ja merkitystä arjessamme eri näkökulmista. Juttusarjan aloittaa tuottaja Veikko Leinonen Kajaanista.
Perinteinen kekrinvietto aloitti vanhan suomalaisen ajanlaskun mukaan uuden kalenterivuoden. Siihen liittyi yleisesti maatalousyhteisön työvuoden päätös, sadonkorjuujuhla.
Kekrin yönä ja sitä seuraavina öinä kummittelivat levottomien vainajien henget, joita peläten liikuttiin soihtujen valossa, poltettiin kekritulia ja luettiin loitsuja. Tällä tapaa valo on aina liittynyt kekriin olennaisesti. Kekriin liittyi ajatus tämän ja tuonpuoleisen maailman rajan ohentumisesta. Pimeänä syksyisenä aikana pimeyden ajateltiin tuovat tuonpuoleisen maailman lähemmäs tätä maailmaa. Valon avulla maailmojen rajaa pystyttiin kuitenkin pitämään pystyssä.
Tätä nykyä sähkövalon myötä ihmiset syksyisin ympäröinyttä pimeyttä ei enää vanhassa mielessä ole samanlaisena kokemuksena olemassa. Silti pimeä vuodenaika kutsuu ihmisiä viime vuosina sytyttämään kynttilöitä kotona tai lähtemään ympäri maata viime vuosina yleistyneisiin valotapahtumiin. Pimeyden edessä valo on edelleen vapahtaja, jonka puoleen käännytään. Onhan pimeä vuodenaika samalla valonjuhla, se mikä tekee tulesta ja valotaiteesta mahdollista.
Kekri ehti juhlana unohtua jo monella tapaa Suomessa, mutta 2000-luvulla tätä ennen vanhaan vuoden merkittävintä tapahtumaa on jälleen alettu juhlia. Vanhoja perinteitä on alettu jatkamaan uusin menoin. Yksi nousseista perinteistä on kekripukin polttaminen. Useammassa paikassa ympäri Suomea on rakenneltu eri kokoisia, oljesta tai muista luonnonmateriaaleista rakenneltuja kekripukkeja, jotka on poltettu yhteisöllisessä juhlassa kekrin kunniaksi. Suurimmat pukit ovat olleet useamman metrin korkeita komistuksia, joita on rakenneltu paikallisyhteisön voimin.
Kekripukin polttaminen on jatkanut uudella tavalla vanhaa kekritulien perinnettä. Pukin palamisen myötä edellinen vuosi on jätetty taakse ja tuleva toivotettu tervetulleeksi. Samalla pukin polttaminen on hätistänyt levottomat henget rauhaansa ja tuonut täten turvaa ja onnea tulevalle vuodelle. Tiedä sitten, kuinka moni miettii näitä vanhoja uskomuksia, mutta jotain hyvin kiehtovaa kekripukin polttamisessa on myös nykyihmiselle.
Henkilökohtaisesti olen ollut mukana Kajaanin kekrijuhlassa useana vuonna. Kajaanissa perinne heräsi henkiin 2000-luvun alussa, ja siitä lähtien kajaanilaiset ovat kokoontuneet vuosittain Kajaanin rauniolinnan maisemiin ja Kajaaninjoen rannoille seuraamaan, kun joessa kelluva kekripukki leimahtaa ja kipinöi taivaalle. Tapahtumasta on kasvanut yksi merkittävimmistä kajaanilaisista kaikille avoimista kaupunkitapahtumista, joka kerää vuosittain tuhansia kajaanilaisia yhteen.
Kekrijuhlaan on aika ajoin yhdistetty myös valotaidetta. Komeimmin tämä tapahtui vuonna 2020, kun valotaiteilija Kari Kola valaisi Kajaanin rauniolinnan Operaatio linnan aaveen yhteydessä. Kyseisenä syksynä linnalla oli nimittäin palannut 1700-luvulla elänyt linnan komentajan vaimo Elisabeth Sofia Tavaststjerna, jonka kaupunkilaiset auttoivat muinaisten riimukivien ja kekritulien avulla eteenpäin linnalta jälleen vainajiensa luo.
Veikko Leinonen
Tuottaja/teatteriohjaaja/esiintyjä, Vaara-kollektiivi, KajaaniTänä vuonna kekriä vietetään Kajaanissa lauantaina 4.11. Kajaanin kekrijuhlan löydät Kajaanin Generaattorin nettisivuilta.
Vuoden 2020 Operaatio linnan aaveesta ja Kari Kolan teoksesta löydät videon täältä.
Osallistu Valon kuukauteen
Oulu2026-alueella sonnustaudutaan marraskuussa valojen ja värien loistoon erilaisten tapahtumien ja yhteisötaideteosten avulla. Valon kuukauteen voi osallistua valaisemalla vapaamuotoisesti vaikkapa kotia tai työpaikkaa sekä jakamalla valoaiheisia kuvia ja elämyksiä somessa. Arvomme joka viikko Oulu2026-tuotteita kuvia jakaneiden kesken. Lue lisää Valon kuukausi -sivulta!