marras 30, 2023
Artikkelikuvassa Flowers of Life -taiteilijaryhmän teos ’Pinnan alla’, joka tuotettiin yhdessä Vantaan, Oulun ja Hämeenlinnan kaupunkien kanssa ja jota oli maalaamassa yli 300 lasta ja nuorta.
Vietämme Oulu2026-alueella Valon kuukautta marraskuun ajan. Tässä juttusarjassa heijastamme valon vaikutuksia ja merkitystä arjessamme eri näkökulmista. Tämän artikkelin ovat kirjoittaneet Anna Björklund ja Mia Kivinen. He työskentelevät Suomen valotaiteen seura FLASH:n hallinnoimassa NextGenerationEU -hankkeessa Suomalainen valotaide kansallisille ja kansainvälisille markkinoille.
Moni suomalainen tuntee kansallisen taiteen kultakauden julkkikset, kuten Akseli Gallen-Kallelan, Helene Schjerfbeckin ja Hugo Simbergin, sekä heidän hittiteoksensa. Kultakauden tekijät ja teokset tulevat vastaan jopa Aku Ankassa. Syystäkin, kultakautta pidetään merkittävänä tekijänä kansallisen ilmeen luomisessa.
1900-luvun taiteen käänteet ja kehitys ovat jääneet monella katveeseen, ellei erityistä mielenkiintoa taiteen historiaan löydy. Harppaus Sammon puolustuksesta käsitteelliseen nykytaiteeseen on suuri, ja filmin katkeaminen taiteen historian kelassa saattaa aiheuttaa turhautumista taiteen tämänhetkiseen tilaan. Tämä kirjoitus pyrkii valaisemaan joitain tuon kauden tapahtumia, tarkemmin ottaen sen yhtä muodostumaa: valotaidetta. Pikakurssin valotaiteeseen tarjoaa Suomen valotaiteen seura FLASH.
Mitä on valotaide?
Valotaide on visuaalisen taiteen muoto, jossa valo on määrittävässä osassa, joko välineenä tai teemana. Kaikki kaunis valo ei toki ole valotaidetta, se voi olla valaistusta, valosuunnittelua, valoarkkitehtuuria, koristelua tai vaikka vaikuttava luonnonvalon ilmiö. Valotaide luetaan mediataiteisiin, johon kuuluvat myös äänitaide, videotaide ja verkkotaide, muun muassa.
Valotaide voi olla kantaaottavaa, henkilökohtaista, yksinkertaista, näyttävää tai yhdentekevää, aivan kuten muutkin taiteen lajit. Perinteinen valotaiteen jako on ollut festivaali- ja galleriataide, jossa festivaalitaidetta edustaa suurikokoinen ja näyttävä ja galleriataidetta pienimuotoisempi, haastavampikin taide. Tämä raja on tosin alkanut vuotaa hyvää vauhtia.
Raja video- ja valotaiteen välillä on myös joustava, ja usein valotapahtumissa nähdäänkin myös videoteoksia. Festivaaliklassikon asemaan ovat nousseet rakennusten julkisivuihin projisoitavat projection mapping –teokset, joissa rakennuksen pinta järkkyy hyvinkin aidon näköisesti. Janne Aholan taidokkaasti toteutettu teos Näkymä Oulun tuomiokirkon julkisivuun olikin Lumo valofestivaalin näyttävimpiä teoksia tänä vuonna.
Valotaiteen synty
Taiteella on tapana heijastella yhteiskunnallisia tapahtumia, kehitystä, ilmapiiriä ja keskustelua. Valotaiteen synnyn voi yhdistää 1900-luvun teknologiseen kehitykseen. Sähkövalojen saatavuuden myötä alkoi keinovalon hyödyntäminen taiteen materiaalina. Se tarjosi taiteilijoille niin uuden teknisen välineen kuin sisällönkin. Valotaiteen vakaita ensi askeleita otettiin kineettisen, eli liikkuvan, taiteen suuntauksen varjossa. Taiteen sähköistyminen kineettisen taiteen myötä toi luonnostaan mukanaan sähkövalon.
Kineettisen taiteen perintö näkyy valotaiteessa edelleen; usein joko teokset tai niiden sisältämä valo liikkuvat. Liike voi olla myös animaation muoto, kuten juoksuun säntäävä hahmo sedemminutin For Peace –teoksessa, joka nähtiin tänä vuonna Oulussa Linnasaaren rannalla. Myös Lumon kattaukseen kuulunut Those Guys Lighting -ryhmän Ne Plus Ultra vilkkuu menemään kerrassaan vietävästi, vaikka mikään osa ei liiku.
Valotaiteilijat
Valoa käyttävät taiteilijat tulevat hyvin erilaisista taustoista: kuvataiteen ja valosuunnittelun lisäksi tekijöillä voi olla esimerkiksi VJ:n, arkkitehdin, muotoilijan tai tekstiilitaiteilijan tausta. Myös valotaiteen teokset putoavat useaan eri luokkaan. Esineen tai tilateoksen lisäksi valotaidetta voi olla esimerkiksi performanssi. Tai immersiivinen esitys, kuten niin ikään Lumossa nähty Flow Productionsin Nighttown.
Valotaiteilijoiden erilaiset taustat ovat alaa kehittävä vahvuus, mutta myös haaste. Tämä on yksi Suomen valotaiteen seura FLASH:n perustamisen syy: tuoda taiteilijat samalle leikkikentälle, jotta tiedot, taidot ja näkemykset pääsevät sekoittumaan.
Miksi valo?
Materiaalina valo saattaa inspiroida taiteilijoita sen hieman arvaamattoman mutta lumoavan ja voimakkaan luonteensa johdosta. Dramaattinen ja maaginen ovatkin usein valotaidetta kuvailevia adjektiiveja. Valon avulla voi luoda voimakkaita tunnelmia ja sen muutoksin kuljettaa katsojan läpi koko tunteen skaalan. Valo vetää meidät puoleensa – onhan se yksi elämän ehdoista.
Mia Kivinen, kuraattori (Teatteritaiteen maisteri, Kuvataiteen maisteri)
Anna Björklund, kuraattori & kuvataiteilija (TaM, Kuvataiteilija AMK)
Mia Kivinen ja Anna Björklund
Valon kuukausi päättyy tänään
Marraskuun ajan Oulu2026-alueella on sonnustauduttu valojen ja värien loistoon erilaisten tapahtumien ja yhteisötaideteosten avulla. Valon kuukauteen on voinut osallistua valaisemalla vapaamuotoisesti vaikkapa kotia tai työpaikkaa sekä jakamalla valoaiheisia kuvia ja elämyksiä somessa. Tänään on viimeinen päivä osallistua arvontaan jakamalla kuvia tai kommentoimalla artikkeleita somessa. Lue lisää Valon kuukausi -sivulta!
marras 15, 2023
Henrika Pihlajaniemi. Kuva: Mikko Törmänen.
Vietämme Oulu2026-alueella Valon kuukautta marraskuun ajan. Tässä juttusarjassa heijastamme valon vaikutuksia ja merkitystä arjessamme eri näkökulmista. Tämän artikkelin on kirjoittanut Henrika Pihlajaniemi, oululainen arkkitehti ja tekniikan tohtori, joka johtaa Turvallinen ja kestävä pimeä -hanketta. Hän opettaa Oulun yliopistossa tuleville arkkitehdeille arkkitehtuuri- ja kaupunkivalaistuksen suunnittelua.
Marraskuu on hyvää aikaa tutkia pimeän, hämärän ja valon sävyjä, kun olemme siirtymässä mustasta syksystä valkoiseen talveen. Viihtyisässä kaupunkiympäristössä myös pimeällä on paikkansa ja se luo tilaa tunnelmalliselle, miedolle valaistukselle ja valotaiteelle. Lähde tutkimusretkelle pimeään kaupunkiin ja osallistu tutkimukseen!
Tutkimusryhmämme Oulun yliopiston Arkkitehtuurin yksikössä tutkii ja kehittää pimeän ja hämärän arvot tunnistavaa lähestymistapaa kaupunkiympäristöjen valaistuksen kehittämiseen. Vuosikymmenien ajan valaistuksen parantaminen on tarkoittanut valon määrän lisäämistä. Sen seurauksena kaupunkialueiden ylivalaisusta on muodostunut maailmanlaajuinen ongelma. Ylivalaisun todetut haittavaikutukset ihmisen ja luonnon hyvinvointiin sekä kasvava energiankulutus ovat kuitenkin kääntämässä tarkastelun kaupunkiympäristöjen suunnittelussa valon määrästä valon laatuun.
Vuoden alussa käynnistyneessä Turvallinen ja kestävä pimeä -hankkeessa tutkimme ja kehitämme keinoja luoda erilaisiin kaupunkiympäristöihin hyviä ja turvallisia pimeyden ja hämärän kokemuksia. Valon määrän kasvattamisen sijaan tavoitteena on optimoida matalien valaistusvoimakkuustasojen käyttöä vaikutuksiltaan tutkittujen suunnitteluratkaisujen sekä älykkään valonohjausteknologian avulla. Tutkimusryhmämme, jossa työskentelee lisäkseni Riikka Vuorenmaa ja Outi Parhankangas, on monitieteinen. Tämä tuo mielenkiintoisesti tutkimuksen toteutukseen mukaan arkkitehtuurin, valaistussuunnittelun, taiteen ja humanististen tieteiden näkökulmia ja keinoja. Nykyteknologia antaa monia mahdollisuuksia valaistuksen mittaamiseen ja säätelyyn, mutta sen lisäksi on tärkeää lisätä ymmärrystä siitä, miten ihmiset kokevat ja arvottavat eri valaistusolosuhteita kaupunkitilassa. Silloin valon määrää voidaan vähentää ja silti säilyttää positiivinen ja turvallinen kokemus ympäristöstä. Valaistustasoja säätämällä voidaan esimerkiksi luoda enemmän tilaa arkkitehtoniselle ja elämykselliselle valaistukselle, joiden on todettu tukevat kokemuksia turvallisesta ja viihtyisästä kaupungista.
Opiskelija Jonna Kaasalainen, tutkija Henrika Pihlajaniemi, opiskelija Anna-Juulia Alaruikka. Kuva: Mikko Törmänen.
Havaintokävelylle hämärään
Valaistus on asia, joka koskettaa kaikkia kaupunkilaisia. Siksi haluamme tutkimuksessamme osallistaa oululaisia eri tavoin. Näin saamme eri ikäisten asukkaiden piilevän tiedon käyttöömme pimeän ajan ympäristöjen kehittämiseksi. Marraskuun ajan on käynnissä karttakysely, johon osallistumalla eri puolilla kaupunkia asuvat oululaiset voivat kertoa kokemuksiaan Oulun kaupunkipimeästä (https://mpt.link/kerrokaupunkipimeasta). Kyselyssä pääsee näyttämään kartalta hyviä ja huonoja pimeän ajan paikkoja ja kertomaan mikä niistä tekee sellaisia. Samalla meille voi lähettää myös havainnollistavia valokuvia näistä paikoista.
Olemme järjestäneet myös havaintokävelyjä, joilla keskustellaan paikkojen erilaisista tunnelmista ja havainnoidaan pimeän ajan kaupunkiympäristöä eri aistein. Osallistujat ovat voineet halutessaan myös valokuvata huomioitaan. Tutkimuksessa halutaan myös jakaa tietoa, eli reitin varrella olemme kertoneet osallistujille kaupunkivalaistuksen nykytilasta ja lähitulevaisuuden mahdollisuuksista. Pitämiemme kävelyiden inspiroimana olemme laatineet myös nettikyselypohjaisen sovelluksen omatoimisia havaintokävelyitä varten. Tutkimukseen voi osallistua näin myös kävelemällä karttasovellukseen merkittyjä reittejä tai omavalintaisen reitin, kullekin parhaiten sopivaan aikaan ja vastaamalla sovelluksen avulla reittiin liittyvään karttakyselyyn. Vastaaminen ei edellytä sovelluksen lataamista omalle laitteelle, vaan siihen voi osallistua puhelimella verkkoselaimen kautta. Valmiit reitit ovat pituudeltaan 1–1,5 km mittaisia. Omatoiminen havaintokävely löytyy vuoden loppuun asti osoitteesta: https://mpt.link/pimeakavely.
Valon ja pimeyden lumossa
Tällä viikolla avautuu Lumo-valofestivaalille Hollihaan puiston parkour-alueelle valotaiteellinen teos, jota on suunniteltu yhteistyössä alueen asukkaiden kanssa erilaisissa työpajoissa. Hyssy – Tutkimusretki hämärän äärellä -teoksen suunnittelu- ja toteutusprosessin, sekä erilaisten tutkimusmenetelmien testaamisen myötä hankkeessa kehitetään osallistavia työskentelymenetelmiä, joiden avulla pimeiden paikkojen kehitystä viihtyisiksi kaupunkiympäristöiksi voidaan suunnitella, toteuttaa ja evaluoida. Tutkimustyössä on toimittu yhdessä sekä kaupunkilaisten että valaistuksen suunnittelusta ja toteutuksesta vastaavien Oulun kaupungin asiantuntijoiden kanssa. Kaupunkiorganisaation sisäisiä prosesseja on kartoitettu keväällä toteutettujen asiantuntijahaastatteluiden avulla.
Hyssy on valaistuskokeilujen kokonaisuus, jossa tutkitaan miellyttävän ja turvallisen hämärän kokemusta kaupunkiympäristössä. Puistot ovat täynnä elämää valoisina kesäkuukausina, mutta mitä puistoissa tapahtuu, kun syksyn hämärä laskeutuu? – Entä mitä niissä voisi tapahtua? Kokeellinen valoteos syttyy 17.11. ja esittelee valon eri sävyjen mahdollisuuksia 17.12. asti. Lumo-festivaalin aikaan järjestämme myös Hollihaan leikkipuistossa lapsille Leikki hämärässä -työpajoja, jotka tutustuttavat valoon, varjoon, hämärään ja pimeään. Työpajassa tutkitaan valon vuorovaikutusta ihmisten ja ympäristön kanssa sekä leikitellään ja tehdään luovia harjoituksia kannettavilla valonlähteillä. – Valolla ja väreillä lapset herättävät hämärässä uinuvan leikkipuiston!
Turvallinen ja kestävä pimeä on EAKR-hanke, jota rahoittavat Pohjois-Pohjanmaan liitto, Oulun yliopisto ja Oulun kaupunki. Lisätietoja Turvallinen ja kestävä pimeä -hankkeesta
Tutustu pimeään kaupunkiin ja osallistu tutkimukseen:
Kerro kokemuksiasi Oulun kaupunkipimeästä -karttakysely
Omatoiminen havaintokävely
Henrika Pihlajaniemi
Arkkitehti, yliopisto-opettaja ja tutkijatohtori, Oulun yliopisto
Osallistu Valon kuukauteen
Oulu2026-alueella sonnustaudutaan marraskuussa valojen ja värien loistoon erilaisten tapahtumien ja yhteisötaideteosten avulla. Valon kuukauteen voi osallistua valaisemalla vapaamuotoisesti vaikkapa kotia tai työpaikkaa sekä jakamalla valoaiheisia kuvia ja elämyksiä somessa. Arvomme joka viikko Oulu2026-tuotteita kuvia jakaneiden kesken. Lue lisää Valon kuukausi -sivulta!
