fbpx

Miten pimeys muuttaa maailmaa ympärillämme?

Virve Leikola (TaM) on kirjoittaja ja puhuja, joka käsittelee valon vaikutuksia kulttuurissa, elämässä ja ihmisyydessä, avaten samalla moninaisia syy-seuraussuhteita. Kirjoitukset vievät lukijan matkalle, jossa valo paljastaa maailman piilotettuja kerroksia ja muuttaa arjen poikkeukselliseksi. Valo ja sanat välineinään, hän luo uusia näkökulmia tavallisiin asioihin.
Kuva Virve Leikolasta

Virve Leikola toimii Suomen valotaiteen seura FLASH ry:n toiminnanjohtajana.

Miten pimeys muuttaa maailmaa ympärillämme?

Ei oikeastaan mitenkään. Mutta pimeyden perässä vetämä kylmyys sen sijaan muuttaa kaiken. Siksi eron valoisan kesän ja pimeän talven välillä huomaa kyllä ennen pitkää jokaisella aistilla. Aistimuksista raskain ja stressaavin on silti ehdottomasti pimeys. Havainto ympäristöstä muuttuu, kun näkemisen informaatio vähenee.

Pohjoismaiden ensimmäinen sähkövalaistus sytytettiin Tampereen Finlaysonilla 142 vuotta sitten. Siitä lähtien, siis keskimäärin 6 sukupolven ajan olemme rakentaneet omaa valonkulttuuria päivänvalon, hämärän ja pimeyden ja sähkövalon ehdoilla.

Suomelle on kehittynyt oman näköisensä pimeäestetiikan kieli, jolla on samankaltaisuuksia muiden Pohjoismaiden kanssa. Eurooppakin hahmottuu omaksi valonkulttuurialueekseen, kun sitä vertaa muihin maanosiin. Täältä pohjoisesta on silti vaikea nähdä yhteyttä vaikkapa suomalaisten kauppatorien ja Etelä-Euroopan ympärivuotisten aukioiden, tai Keski-Euroopan tunnelmallisten joulutorien välillä. Yhteys ei tunnu selkeältä etenkään tammikuussa. Ei tosin loka-, marras-, joulu-, helmi-maalis-, eikä huhtikuussakaan. Suomalaisten kauppatorien sijainti Itämeren rannalla on raaka ja kolea tosiasia.

30.11. Oulussa aurinko pysyttelee horisontin yläpuolella kokonaiset 8 tuntia ja 3 minuuttia. Siihen on luvassa vielä tuntuva alennus, kun Talvipäivänseisauksen aikaan 21.12 aurinko pilkahtaa enää 6 tuntia 4 minuuttia. Pimeys on meille tuttu ja luotettava kumppani

Me suomalaiset elämme keskellä hidasta mutta jatkuvaa valon draamaa. Vai onko se sittenkin enemmän draaman puutetta? Kun on pitkään niin pimeää, että ei näe edes ajatella kunnolla.

Estetiikan kaipuusta Suomeen on kehittynyt rikas, inspiroiva ja omalaatuinen valotaide pimeän ankeutta taittamaan. Onhan meillä myös valaistuja katuja, aukioita, pyöräteitä, jotka paistattelevat tyhjyyttään. Ja vaikka niillä voisi kävellä ja pyöräillä vaikka edes takaisin, pelkkä valaistus ei riitä houkuttimeksi. Se on valon sisältö, joka kiinnostaa.

Valotapahtumat ovat käsittämättömän suosittuja ympäri maailman. Jokin universaali ihme valossa on. Sitä ei tarvitse osata, se avautuu meille kokemuksena, oivalluksena tai sen voi antaa vaan virrata sisään. Lisäksi valoteokset ovat toteutustavoiltaan moninaisia ja kiinnostavia ja jo pelkästään se riittää niiden ihastelemiseksi tai ihmettelyksi. Suomalaisen valotaiteen erityisyys on sen sisällöllinen rikkaus ja kekseliäisyys.

Jo Caravaggio ja Rembrant Italian renesanssissa hyödynsivät chiaroscuro-tekniikkaa eli valon ja varjon kontrastia tuodakseen teoksiinsa dramatiikkaa ja syvyyttä. Suomalaisen toteutusversion siitä on tehnyt valotaide. Se avaa tilaa pimeyteen juuri silloin kun tuntuu kaikkein ankeimmalta ja raskaimmalta.

Eläköön valotaide, pimeiden aikojen elähdyttäjä!

Lue Suomen valotaiteen seurasta lisää osoitteessa https://www.valotaiteenseura.fi/ (avautuu uuteen välilehteen).

Marraskuu on Valon kuukausi Oulu2026-alueella. Vuoden pimeintä aikaa ja arkea valaistaan yhdessä muun muassa monipuolisilla tapahtumilla. Valon kuukausi on osa Oulun matkaa Euroopan kulttuuripääkaupungiksi 2026. Valon kuukauteen voi osallistua valaisemalla vapaamuotoisesti vaikkapa kotia tai työpaikkaa sekä jakamalla valoaiheisia kuvia ja elämyksiä somessa. Osallistua voi myös kommentoimalla Valon kuukausi -sivulla julkaistavia artikkeleita tai muita Valon kuukauden somejulkaisuja Facebookissa tai Instagramissa. Arvomme joka viikko Oulu2026-tuotteita osallistuneiden kesken. Arvonnan säännöt löydät täältä. Lue lisää Valon kuukausi -sivulta!