helmi 22, 2024
Nallikarin majakka valaistuna Frozen People -festivaalissa maaliskuussa 2023. Kuva: Iina Tauriainen
Elektronisen musiikin sekä pohjoisen taiteen ja tyylin festivaali Frozen People järjestetään lauantaina 2. maaliskuuta. Frozen Peoplen pääsymaksuton päätapahtuma järjestetään jälleen keliolosuhteita uhmaten jäätyneellä merellä Oulun Nallikarissa klo 14–22. Tänä vuonna festivaali jatkuu pääsymaksullisella After Sea -tapahtumalla Kulttuuritalo Valveella aina yön pikkutunneille asti. Festivaali on osa Oulu2026-kulttuuriohjelmaa ja sen järjestää Oulu Urban Culture ry.
Kolmatta kertaa järjestettävä festivaali laajenee tänä vuonna Nallikarista myös Oulun keskustan alueelle. Festaritunnelmaan voi virittäytyä jo torstaina 29. helmikuuta, kun Frozen Peoplen oma DJ, Otto August, tanssittaa yleisöä Polar Bear Pitching -tapahtumassa Torinrannassa. Perjantaina mennään jo lujempaa, kun Frozen Peoplen etkoklubilla 45 Specialissa esiintyvät Business City ja festivaalin kuratoimat DJ’t.
Festivaalin virallinen After Sea -jatkotapahtuma Kulttuuritalo Valveella laajentaa Frozen Peoplen kokonaisvaltaiseksi elektronisen musiikin festivaalikokemukseksi. Päätapahtumasta poiketen After Sea on pääsymaksullinen ja ikärajallinen (K-18). Jatkotapahtuman kapasiteetti on hyvin rajallinen, joten liput kannattaa ostaa ennakkoon.
Lauantaina festivaalin päätapahtumassa Nallikarissa on jälleen luvassa monipuolinen musiikki- ja taideohjelma. Festivaalipäivä startataan kevyellä ja rytmikkäällä house-musiikilla, auringon laskiessa nautitaan oululaislähtöisen Nelli Milanin livekeikasta ja pimeän tullen teknon sykkeeseen johdattelee suomalaisen elektronisen musiikin pioneeri: Jori Hulkkonen. Arctic Pulse -hanke toteuttaa Ravintola Nallikarin puolelle klubin, jossa esiintyy saamelais-DJ-kollektiivi ARTICLE 3. Nallikarin musiikkiohjelman päättää Pohjoismaiden teknomekasta Kööpenhaminasta saapuva Neri J.
Frozen Peoplen taideohjelma tarjoilee kutsuvia installaatioita ja performansseja, pehmoisia tiloja ja kohtaamisia, valotaidetta sekä poikkitaiteellisia sisältöjä. Esimerkkinä taideohjelmasta tuottaja Inka Koutaniemi nostaa Ice Ars Beibi -kollektiivin ‘jään, saunaan’ -teoksen. Kyseessä on tapahtuma-alueelle jäästä rakennettu sauna, johon yleisöllä on vapaa pääsy.
Tänä vuonna festivaali myös lanseeraa S+T+ARTS teltan, joka toteutetaan yhdessä Oamkin Grin-hankkeen kanssa. Teltassa on oma monipuolinen ohjelmisto, johon sisältyy esimerkiksi spoken wordia, äänitaidetta ja performatiivista karaokea.
Nallikarin päätapahtumaan osallistuminen vaatii kävijöiltä avointa mieltä ja valmistautumista arktisiin olosuhteisiin. Osallistujia kannustetaan luomaan oma talvinen tyyli, mutta samalla varustautumaan kuin olisi lähdössä hyytävälle tunturiseikkailulle.
Frozen People tähtää Euroopan kulttuuripääkaupunkivuoteen 2026
Ankarissa olosuhteissa järjestettävä Frozen People vaatii pitkäjänteistä kehittämistä ja kokeilevaa otetta. Tapahtumaa kehitetään kohti vuotta 2026, jolloin se on merkittävä osa Euroopan kulttuuripääkaupunki Oulu2026 -ohjelmaa. Tavoitteina ovat, että festivaalin taideohjelmahaku laajenisi tulevaisuudessa kansainväliseksi ja tapahtumaan saataisiin enemmän sekä elektronisen musiikin artisteja että kävijöitä ulkomailta. Frozen People on ainutlaatuinen tapahtuma, joka herättää vuosi vuodelta enemmän kansainvälistä kiinnostusta. Vuodelle 2026 valmistellaan huomattavasti suurempaa festivaalia, kuitenkin tapahtuman persoonallisen tee se itse -hengen säilyttäen.
“Meille on tärkeää kehittää festivaalia pitkäjänteisesti osaksi Oulun tapahtumakenttää. Tästä syystä olemme aloittaneet tapahtuman järjestämisen jo ennen vuotta 2026. Haluamme myös tukea paikallisia nousevia taiteen tekijöitä erilaisten osallistumismahdollisuuksien kautta”, kertoo Oulu Urban Culture ry:n toiminnanjohtaja Heikki Myllylahti.
Tänä vuonna festivaali järjestää yhteistyössä LUMO-valofestivaalin kanssa Mapping-työpajan, jossa koulutetaan kaksi uutta valotaiteilijaa toteuttamaan paikkasidonnainen videoprojisointi, eli mäppäys, Nallikarin majakkaan.
Lisätietoja antaa:
Heikki Myllylahti, toiminnanjohtaja ja festivaalijohtaja, Oulu Urban Culture ry,
heikki@urbanculture.fi, 040 715 4742.
Frozen People | Oulu Urban Culture
Frozen People 2024 ohjelmisto
Torstai 29.2. klo 18–20, Polar Bear Pitching, Torinranta, pääsymaksuton
18–20 DJ Otto August
Perjantai 1.3., klo 22–04. 45 Special, Frozen People esivoitelut: Business
City, K-18, liput 17,5 euroa
23–00 Business City
00–04 Dj Snapdragon, 80percent, Wizard ja Korai
Lauantai 2.3. klo 14–22, Nallikari, Frozen People -päätapahtuma,
pääsymaksuton
Jäälava:
14–15.30 Smok
15.30–17 Charlotte Bendiks
17–18 Nelli Milan
18–20 Jori Hulkkonen
20–22 Neri J
S+T+ARTS-teltta
15–16.30 Art Tech Workshop by Basti Kuhz
16.30–17.30 Skumppa Klubit
17.30–18 Aino Kontinen feat. Sorry Babe
18–18.30 Tuhmat
18.30–20 Basti Kuhz
20–21 Skumppa Klubit
17.30–20 Merivaimo (videoinstallaatio, Inkeri Jäntti)
Taideohjelma, koko tapahtuman ajan (klo 14-22)
Pumpulinna²
Illjana and VituEmo
Wind Sculptures
Tuhmat
Keto/Äng/Meadow
Milda and Svet
CULTISH: THE ALTAR
Jään, saunaan
Ice Ars Beibi
No man’s land
Tiina Vehkaperä
Hali
Iiris, Reetta, Greta, Grace and Enni
Ravintola Nallikari
16.30–18.30 Soegiono
18.30–20.30 Arctic Pulse Presents: ARTICLE 3
20.30–22 Soegiono
Lauantai 2.3. – sunnuntai 3.3. klo 23–04, After Sea -jatkotapahtuma
Kulttuuritalo Valve, K-18, liput 20 euroa
Bar Stage
23–00 Chimanda
00–01 Ati
01–02 Lasse Tapio Junnila (live)
02–04 Mora
23–04 Nunu (ART)
Valvesali
23-01.30 Miha
01.30-02 Julia Silset
02-04 Juhani Oivo
23-04 LNA (VJ)
marras 30, 2023
Artikkelikuvassa Flowers of Life -taiteilijaryhmän teos ‘Pinnan alla’, joka tuotettiin yhdessä Vantaan, Oulun ja Hämeenlinnan kaupunkien kanssa ja jota oli maalaamassa yli 300 lasta ja nuorta.
Vietämme Oulu2026-alueella Valon kuukautta marraskuun ajan. Tässä juttusarjassa heijastamme valon vaikutuksia ja merkitystä arjessamme eri näkökulmista. Tämän artikkelin ovat kirjoittaneet Anna Björklund ja Mia Kivinen. He työskentelevät Suomen valotaiteen seura FLASH:n hallinnoimassa NextGenerationEU -hankkeessa Suomalainen valotaide kansallisille ja kansainvälisille markkinoille.
Moni suomalainen tuntee kansallisen taiteen kultakauden julkkikset, kuten Akseli Gallen-Kallelan, Helene Schjerfbeckin ja Hugo Simbergin, sekä heidän hittiteoksensa. Kultakauden tekijät ja teokset tulevat vastaan jopa Aku Ankassa. Syystäkin, kultakautta pidetään merkittävänä tekijänä kansallisen ilmeen luomisessa.
1900-luvun taiteen käänteet ja kehitys ovat jääneet monella katveeseen, ellei erityistä mielenkiintoa taiteen historiaan löydy. Harppaus Sammon puolustuksesta käsitteelliseen nykytaiteeseen on suuri, ja filmin katkeaminen taiteen historian kelassa saattaa aiheuttaa turhautumista taiteen tämänhetkiseen tilaan. Tämä kirjoitus pyrkii valaisemaan joitain tuon kauden tapahtumia, tarkemmin ottaen sen yhtä muodostumaa: valotaidetta. Pikakurssin valotaiteeseen tarjoaa Suomen valotaiteen seura FLASH.
Mitä on valotaide?
Valotaide on visuaalisen taiteen muoto, jossa valo on määrittävässä osassa, joko välineenä tai teemana. Kaikki kaunis valo ei toki ole valotaidetta, se voi olla valaistusta, valosuunnittelua, valoarkkitehtuuria, koristelua tai vaikka vaikuttava luonnonvalon ilmiö. Valotaide luetaan mediataiteisiin, johon kuuluvat myös äänitaide, videotaide ja verkkotaide, muun muassa.
Valotaide voi olla kantaaottavaa, henkilökohtaista, yksinkertaista, näyttävää tai yhdentekevää, aivan kuten muutkin taiteen lajit. Perinteinen valotaiteen jako on ollut festivaali- ja galleriataide, jossa festivaalitaidetta edustaa suurikokoinen ja näyttävä ja galleriataidetta pienimuotoisempi, haastavampikin taide. Tämä raja on tosin alkanut vuotaa hyvää vauhtia.
Raja video- ja valotaiteen välillä on myös joustava, ja usein valotapahtumissa nähdäänkin myös videoteoksia. Festivaaliklassikon asemaan ovat nousseet rakennusten julkisivuihin projisoitavat projection mapping –teokset, joissa rakennuksen pinta järkkyy hyvinkin aidon näköisesti. Janne Aholan taidokkaasti toteutettu teos Näkymä Oulun tuomiokirkon julkisivuun olikin Lumo valofestivaalin näyttävimpiä teoksia tänä vuonna.
Valotaiteen synty
Taiteella on tapana heijastella yhteiskunnallisia tapahtumia, kehitystä, ilmapiiriä ja keskustelua. Valotaiteen synnyn voi yhdistää 1900-luvun teknologiseen kehitykseen. Sähkövalojen saatavuuden myötä alkoi keinovalon hyödyntäminen taiteen materiaalina. Se tarjosi taiteilijoille niin uuden teknisen välineen kuin sisällönkin. Valotaiteen vakaita ensi askeleita otettiin kineettisen, eli liikkuvan, taiteen suuntauksen varjossa. Taiteen sähköistyminen kineettisen taiteen myötä toi luonnostaan mukanaan sähkövalon.
Kineettisen taiteen perintö näkyy valotaiteessa edelleen; usein joko teokset tai niiden sisältämä valo liikkuvat. Liike voi olla myös animaation muoto, kuten juoksuun säntäävä hahmo sedemminutin For Peace –teoksessa, joka nähtiin tänä vuonna Oulussa Linnasaaren rannalla. Myös Lumon kattaukseen kuulunut Those Guys Lighting -ryhmän Ne Plus Ultra vilkkuu menemään kerrassaan vietävästi, vaikka mikään osa ei liiku.
Valotaiteilijat
Valoa käyttävät taiteilijat tulevat hyvin erilaisista taustoista: kuvataiteen ja valosuunnittelun lisäksi tekijöillä voi olla esimerkiksi VJ:n, arkkitehdin, muotoilijan tai tekstiilitaiteilijan tausta. Myös valotaiteen teokset putoavat useaan eri luokkaan. Esineen tai tilateoksen lisäksi valotaidetta voi olla esimerkiksi performanssi. Tai immersiivinen esitys, kuten niin ikään Lumossa nähty Flow Productionsin Nighttown.
Valotaiteilijoiden erilaiset taustat ovat alaa kehittävä vahvuus, mutta myös haaste. Tämä on yksi Suomen valotaiteen seura FLASH:n perustamisen syy: tuoda taiteilijat samalle leikkikentälle, jotta tiedot, taidot ja näkemykset pääsevät sekoittumaan.
Miksi valo?
Materiaalina valo saattaa inspiroida taiteilijoita sen hieman arvaamattoman mutta lumoavan ja voimakkaan luonteensa johdosta. Dramaattinen ja maaginen ovatkin usein valotaidetta kuvailevia adjektiiveja. Valon avulla voi luoda voimakkaita tunnelmia ja sen muutoksin kuljettaa katsojan läpi koko tunteen skaalan. Valo vetää meidät puoleensa – onhan se yksi elämän ehdoista.
Mia Kivinen, kuraattori (Teatteritaiteen maisteri, Kuvataiteen maisteri)
Anna Björklund, kuraattori & kuvataiteilija (TaM, Kuvataiteilija AMK)
Mia Kivinen ja Anna Björklund
Valon kuukausi päättyy tänään
Marraskuun ajan Oulu2026-alueella on sonnustauduttu valojen ja värien loistoon erilaisten tapahtumien ja yhteisötaideteosten avulla. Valon kuukauteen on voinut osallistua valaisemalla vapaamuotoisesti vaikkapa kotia tai työpaikkaa sekä jakamalla valoaiheisia kuvia ja elämyksiä somessa. Tänään on viimeinen päivä osallistua arvontaan jakamalla kuvia tai kommentoimalla artikkeleita somessa. Lue lisää Valon kuukausi -sivulta!
loka 12, 2022
Taija Jyrkäs Kukka-Maria Rosenlund White Horse -teoksen vierellä.
Tämän viikon kulttuuripersoonamme on Pohjoisen valokuvakeskuksen tuottaja Taija Jyrkäs. Taija on valmistunut kuva-artesaaniksi sekä Oulun ammattikorkeakoulusta medianomiksi. Hän on lisäksi toiminut monissa kulttuurihankkeissa.
– Ajattelin, että kuvataitelijan työ on taloudellisesti niin epävarmaa, että taiteilijaa minusta ei taida tulla ja hain lavastajakouluun. Pääsin kuitenkin Oulun ammattikorkeakouluun medianomi-opintoihin kiinni ja pääsin sitä kautta KulttuuriKauppilaan Iihin työharjoitteluun ja olin siellä kesätuottajana Iin Art Biennaalissa.
KulttuuriKauppilan jälkeen Taija on tehnyt tuottajan ja koordinaattorin töitä. Pohjoiseen valokuvakeskukseen hän tuli helmikuussa 2020, juuri ennen pandemian alkua. Pandemia sulki myös Pohjoisen valokuvakeskuksen ovet ja näyttelyt siirtyivät verkkoon.
Työnsä parhaaksi puoleksi Taija kertoo mahdollisuuden työskennellä taiteilijoiden kanssa.
–Se on isoin inspiroiva asia ja jokainen taiteilija on niin erilainen. Nyt suunnittelemme tulevia näyttelyitä uuden viiden taiteilijan kanssa ja se on aina tietynlainen oppimisprosessi.
Tällä hetkellä isossa galleriassa on seitsemän näyttelyä vuoden aikana ja pienemmässä kuukauden kuvat- tilassa näyttelyitä on 11. Lisäksi heillä on kolme aluenäyttelyä, Oulunsalo Soi- festivaaleilla, Muhoksen Koivu ja Tähti -kulttuurikeskuksessa ja Tyrnävän kirjastossa.
–Nyt olen suunnittelemassa vuoden valokuvataidekirjan finalistien näyttelyä ja huomaan, että intohimoni lavastamiseen tulee esille. Pystyn esittämään erilaisia ripustusvaihtoehtoja ja uskon, että kaikki omat taitoni tukevat nykyistä työtäni hyvin.
Taija kertoo inspiroituvansa nykytanssista ja Pirjo Yli-Maunulan huikeista immersiivisistä teoksista.
–Tykkään siitä, että lavastetaan tila ja laitetaan ihminen kulkemaan sen keskellä.
Mitä sinulle kuuluu nyt? Mitä teet vapaa-ajallasi?
Juuri avatun näyttelyn jälkeen voin hetken huokaista. Joskus on pidempiä päiviä ja sitten täytyy osata myös ottaa hieman rennommin. Ostin tänä kesänä moottoripyörän ja se on uusi harrastukseni. Vein juuri moottoripyörän talvisäilytyshalliin ja olen jäsenenä tallissa, niin moottoripyöräkulttuuri on nyt osa arkea ja minua. Minulla ei aiemmin ole ollut juurikaan harrastuksia niin tämä on nyt uusi aluevaltaus, joka tuntuu mukavalta. Talvella rakennan ja muokkaan pyörää ensi kesää varten.
Mitä kulttuuri-ilmastonmuutos sinulle merkitsee?
Näen sen aika vahvasti kaupunkistrategiana, että muutetaan tätä paska kaupunni leimaa mikä kaupungilla on sellaiseksi mukavaksi ja hyväksi. Meillä on nyt vähän pessimistinen mentaliteetti täällä kaupungissa. Toiveikkuus tulee yhtenä mieleen, mitä haluaisin lisää tänne. Todella monet ovat kuitenkin ylpeitä Oulusta ja sitä pitäisi vain tuoda enemmän esille. Ja toivon, että näen tulevaisuudessa enemmän yltiöoptimismia kuin pessimismiä.
Odotan taiteen ja teknologian yhdistymistä. Se on edelleen poikkeuksellinen juttu, vaikka tuntuu, että sitä on tehty jo vuosia. Taiteen rahoitus on hyvin erilaista, mitä ehkä teknologia vaatii. Taitelijat tekevät todella pienellä rahalla hirveän määrän töitä ja jos heidän pitäisi saada siihen lisäksi joku koodari työpariksi niin koodari vaatii aivan erilaisia summia tekemästään työstä. Meidän täytyisi saada sellainen rahoitusmomentti, joka mahdollistaisi taiteilijoiden ja esimerkiksi koodareiden yhteistyön. Syntyisi sellainen yhteisymmärrys siitä, mihin kaikkeen se koodi muokkautuisi ja miten taitelijat voisivat hyödyntää sitä.
Millaisena näet Oulu2026-alueen tällä hetkellä?
Nyt on poikkeuksellisen hyvä tilanne, etenkin taiteilijoiden työtilojen suhteen. Esimerkiksi Kulttuurikasarmin alue on aivan poikkeuksellinen taiteilijoiden keskus. On mahtavaa, että sen on nyt ostanut yksityinen porukka, joka huolehtii tiloista. Sen kaltaisia tiloja tarvitaan, jotka ovat edullisia, tarpeeksi tilavia ja ehkä hieman syrjässä, jotta siellä voi bänditkin treenata täysillä ja rauhassa. Keskusta-alueen kehittyminen aiheuttaa sitä, että paljon edullisia kulttuurille sopivia tiloja lähtee pois. Toivon kovasti, että Pikisaaren alue kehittyisi paljon ja että hinnat pysyisivät matalana.
Oululla on mahtavat työhuonevähennykset taitelijoille, vaikka ne ovatkin tällä hetkellä aina nimellisiä. Kuitenkin se on suunta mitä tuen ja sitäkin tulisi nostaa.
Miltä Oulussa näyttää juhlavuotena 2026?
Minun mielestäni yksi Oulun mahtavampia tapahtumia on Lumo-valofestivaali. Jotenkin kuvittelen, että se on sellaista sitten 2026 koko ajan. Ajattelen, että tulemme näkemään isoja kansainvälisiä tuotantoja, jotka ovat kaikkien saavutettavissa ja ne tulevat tapahtumaan julkisissa tiloissa. Ihmiset joutuvat pakostakin törmäämään taiteeseen jossain kohtaa kaduilla kulkiessaan.
Mitä toivot, että titteli tuo Oululle ja alueen kulttuurille?
Toivon, että Oulukin tulisi tunnetuksi sen myötä kulttuurikaupunkina. Nyt olemme edelleen teknologiasta tunnettuja. Uskon tittelin tuovan lisää vetovoimaa alueelle. Ja niin kuin hanke onkin räätälöity elinvoimahankkeeksi. Ihmiset, jotka tulevat tänne työn perässä, kaipaavat vapaa-aikaansa elävyyttä ja tekemistä, alasta riippumatta. Alueen täytyy olla viihtyisä ihmisille. Taide ja kulttuuri ovat keinoja, millä kaupungin saa eläväksi ja mieluisaksi. Taidetta tarjoamalla haluamme kohottaa ihmisten mieliä ilman, että kenenkään tarvitsee käyttää rahaa arjesta irtautumiseen tai uuden kokemiseen.
Miten kulttuuritoimijoiden asemaa voisi parantaa?
Saavutettavuudesta puhutaan paljon. Valveen uusi ilme on julkaistu ja siltikin on paljon ihmisiä, jotka eivät tiedä mikä on kulttuuritalo Valve eivätkä he tiedä, että täällä on ilmaiset näyttelytilat ja me olemme joka päivä auki. Näyttelyt ovat päivittäin kymmenestä kahdeksaan auki ja täysin ilmaiseksi yleisölle. Pienellä vaivalla pystyttäisiin tuomaan tämänhetkisiä kulttuuripalveluita esille.
Mitä kulttuuri merkitsee sinulle?
Tämä on elämäntapa minulle. Onhan tämä aika poikkeuksellista elämää, jota elän, kun pääsen työskentelemään taitelijoiden kanssa tällaisessa yhteisössä. Minusta on myös ihanaa, että lähipiiriini kuuluu ihmisiä, jotka eivät työskentele kulttuurialalla. Käyn paljon kulttuuritapahtumissa myös vapaa-ajalla ja tietenkin se on tällä alalla jo velvoitekin, että käyn. Olen menossa Venetsian Biennaaliin ja odotan sitä kovasti ja innolla.
Millaisia tulevaisuuden haaveita sinulla on?
Olen mukana kuntapolitiikassa ja nyt eduskuntavaaleissa olen mukana ensi keväänä. Vaatimattomasti ajatuksenani on tulla kulttuuriministeriksi ja saada titteli vielä taide -ja kulttuuriministeriksi. Sellainen pieni tavoite minulla on.
Kysyimme Taijalta myös, miten päästä mukaan kulttuurialan toimintaan.
Kulttuurialalla tehdään paljon vapaaehtoistyötä ja se on äärimmäisen tärkeää, jotta tapahtumat toteutuvat. Esimerkiksi Oulun Musiikkivideofestivaalit on mahtava paikka startata tällainen vapaaehtoistoiminta. Voi mennä katsomaan millainen tuotanto on ja monet festivaalit tarvitsevat vapaaehtoistyöntekijöitä. Samalla pääset seuraamaan itse festivaaleja. Se on yksi matalan kynnyksen tapa aloittaa ja tutustua kulttuurialaan.
Aiemmat kulttuuripersoonat
Pohjoinen valokuvakeskus