fbpx

Valotaiteen pikakurssi 

FLASH ryhmään kuuluvan Flowers of Life teos 'Pinnan alla', joka tuotettiin yhdessä Vantaan, Oulun ja Hämeenlinnan kaupunkien kanssa ja jota oli maalaamassa yli 300 lasta ja nuorta. Kuva: Topi Paananen

Artikkelikuvassa Flowers of Life -taiteilijaryhmän teos ‘Pinnan alla’, joka tuotettiin yhdessä Vantaan, Oulun ja Hämeenlinnan kaupunkien kanssa ja jota oli maalaamassa yli 300 lasta ja nuorta.

Vietämme Oulu2026-alueella Valon kuukautta marraskuun ajan. Tässä juttusarjassa heijastamme valon vaikutuksia ja merkitystä arjessamme eri näkökulmista. Tämän artikkelin ovat kirjoittaneet Anna Björklund ja Mia Kivinen. He työskentelevät Suomen valotaiteen seura FLASH:n hallinnoimassa NextGenerationEU -hankkeessa Suomalainen valotaide kansallisille  ja kansainvälisille markkinoille.

Moni suomalainen tuntee kansallisen taiteen kultakauden julkkikset, kuten Akseli Gallen-Kallelan, Helene Schjerfbeckin ja Hugo Simbergin, sekä heidän hittiteoksensa. Kultakauden tekijät ja teokset tulevat vastaan jopa Aku Ankassa. Syystäkin, kultakautta pidetään merkittävänä tekijänä kansallisen ilmeen luomisessa.

1900-luvun taiteen käänteet ja kehitys ovat jääneet monella katveeseen, ellei erityistä mielenkiintoa taiteen historiaan löydy. Harppaus Sammon puolustuksesta käsitteelliseen nykytaiteeseen on suuri, ja filmin katkeaminen taiteen historian kelassa saattaa aiheuttaa turhautumista taiteen tämänhetkiseen tilaan. Tämä kirjoitus pyrkii valaisemaan joitain tuon kauden tapahtumia, tarkemmin ottaen sen yhtä muodostumaa: valotaidetta. Pikakurssin valotaiteeseen tarjoaa Suomen valotaiteen seura FLASH.

Mitä on valotaide?

Valotaide on visuaalisen taiteen muoto, jossa valo on määrittävässä osassa, joko välineenä tai teemana. Kaikki kaunis valo ei toki ole valotaidetta, se voi olla valaistusta, valosuunnittelua, valoarkkitehtuuria, koristelua tai vaikka vaikuttava luonnonvalon ilmiö. Valotaide luetaan mediataiteisiin, johon kuuluvat myös äänitaide, videotaide ja verkkotaide, muun muassa.

Valotaide voi olla kantaaottavaa, henkilökohtaista, yksinkertaista, näyttävää tai yhdentekevää, aivan kuten muutkin taiteen lajit. Perinteinen valotaiteen jako on ollut festivaali- ja galleriataide, jossa festivaalitaidetta edustaa suurikokoinen ja näyttävä ja galleriataidetta pienimuotoisempi, haastavampikin taide. Tämä raja on tosin alkanut vuotaa hyvää vauhtia.

Raja video- ja valotaiteen välillä on myös joustava, ja usein valotapahtumissa nähdäänkin myös videoteoksia. Festivaaliklassikon asemaan ovat nousseet rakennusten julkisivuihin projisoitavat projection mapping –teokset, joissa rakennuksen pinta järkkyy hyvinkin aidon näköisesti. Janne Aholan taidokkaasti toteutettu teos Näkymä Oulun tuomiokirkon julkisivuun olikin Lumo valofestivaalin näyttävimpiä teoksia tänä vuonna.

Valotaiteen synty

Taiteella on tapana heijastella yhteiskunnallisia tapahtumia, kehitystä, ilmapiiriä ja keskustelua. Valotaiteen synnyn voi yhdistää 1900-luvun teknologiseen kehitykseen. Sähkövalojen saatavuuden myötä alkoi keinovalon hyödyntäminen taiteen materiaalina. Se tarjosi taiteilijoille niin uuden teknisen välineen kuin sisällönkin. Valotaiteen vakaita ensi askeleita otettiin kineettisen, eli liikkuvan, taiteen suuntauksen varjossa. Taiteen sähköistyminen kineettisen taiteen myötä toi luonnostaan mukanaan sähkövalon.

Kineettisen taiteen perintö näkyy valotaiteessa edelleen; usein joko teokset tai niiden sisältämä valo liikkuvat. Liike voi olla myös animaation muoto, kuten juoksuun säntäävä hahmo sedemminutin For Peace –teoksessa, joka nähtiin tänä vuonna Oulussa Linnasaaren rannalla. Myös Lumon kattaukseen kuulunut Those Guys Lighting -ryhmän Ne Plus Ultra vilkkuu menemään kerrassaan vietävästi, vaikka mikään osa ei liiku.

Valotaiteilijat

Valoa käyttävät taiteilijat tulevat hyvin erilaisista taustoista: kuvataiteen ja valosuunnittelun lisäksi tekijöillä voi olla esimerkiksi VJ:n, arkkitehdin, muotoilijan tai tekstiilitaiteilijan tausta. Myös valotaiteen teokset putoavat useaan eri luokkaan. Esineen tai tilateoksen lisäksi valotaidetta voi olla esimerkiksi performanssi. Tai immersiivinen esitys, kuten niin ikään Lumossa nähty Flow Productionsin Nighttown.

Valotaiteilijoiden erilaiset taustat ovat alaa kehittävä vahvuus, mutta myös haaste. Tämä on yksi Suomen valotaiteen seura FLASH:n perustamisen syy: tuoda taiteilijat samalle leikkikentälle, jotta tiedot, taidot ja näkemykset pääsevät sekoittumaan.

Miksi valo?

Materiaalina valo saattaa inspiroida taiteilijoita sen hieman arvaamattoman mutta lumoavan ja voimakkaan luonteensa johdosta. Dramaattinen ja maaginen ovatkin usein valotaidetta kuvailevia adjektiiveja. Valon avulla voi luoda voimakkaita tunnelmia ja sen muutoksin kuljettaa katsojan läpi koko tunteen skaalan. Valo vetää meidät puoleensa – onhan se yksi elämän ehdoista.

Mia Kivinen, kuraattori (Teatteritaiteen maisteri, Kuvataiteen maisteri)

Anna Björklund, kuraattori & kuvataiteilija (TaM, Kuvataiteilija AMK)

Mia Kivinen ja Anna Björklund

Mia Kivinen ja Anna Björklund

Valon kuukausi päättyy tänään

Marraskuun ajan Oulu2026-alueella on sonnustauduttu valojen ja värien loistoon erilaisten tapahtumien ja yhteisötaideteosten avulla. Valon kuukauteen on voinut osallistua valaisemalla vapaamuotoisesti vaikkapa kotia tai työpaikkaa sekä jakamalla valoaiheisia kuvia ja elämyksiä somessa. Tänään on viimeinen päivä osallistua arvontaan jakamalla kuvia tai kommentoimalla artikkeleita somessa. Lue lisää Valon kuukausi -sivulta!

Oulu2026-kulttuuripersoona: Taija Jyrkäs

Taija Jyrkäs taustallaan Kukka-Maria Rosenlund teos.

Taija Jyrkäs Kukka-Maria Rosenlund White Horse -teoksen vierellä.

Tämän viikon kulttuuripersoonamme on Pohjoisen valokuvakeskuksen tuottaja Taija Jyrkäs. Taija on valmistunut kuva-artesaaniksi sekä Oulun ammattikorkeakoulusta medianomiksi. Hän on lisäksi toiminut monissa kulttuurihankkeissa.

– Ajattelin, että kuvataitelijan työ on taloudellisesti niin epävarmaa, että taiteilijaa minusta ei taida tulla ja hain lavastajakouluun. Pääsin kuitenkin Oulun ammattikorkeakouluun medianomi-opintoihin kiinni ja pääsin sitä kautta KulttuuriKauppilaan Iihin työharjoitteluun ja olin siellä kesätuottajana Iin Art Biennaalissa.

KulttuuriKauppilan jälkeen Taija on tehnyt tuottajan ja koordinaattorin töitä. Pohjoiseen valokuvakeskukseen hän tuli helmikuussa 2020, juuri ennen pandemian alkua. Pandemia sulki myös Pohjoisen valokuvakeskuksen ovet ja näyttelyt siirtyivät verkkoon.

Työnsä parhaaksi puoleksi Taija kertoo mahdollisuuden työskennellä taiteilijoiden kanssa.

–Se on isoin inspiroiva asia ja jokainen taiteilija on niin erilainen. Nyt suunnittelemme tulevia näyttelyitä uuden viiden taiteilijan kanssa ja se on aina tietynlainen oppimisprosessi.

Tällä hetkellä isossa galleriassa on seitsemän näyttelyä vuoden aikana ja pienemmässä kuukauden kuvat- tilassa näyttelyitä on 11. Lisäksi heillä on kolme aluenäyttelyä, Oulunsalo Soi- festivaaleilla, Muhoksen Koivu ja Tähti -kulttuurikeskuksessa ja Tyrnävän kirjastossa.

–Nyt olen suunnittelemassa vuoden valokuvataidekirjan finalistien näyttelyä ja huomaan, että intohimoni lavastamiseen tulee esille. Pystyn esittämään erilaisia ripustusvaihtoehtoja ja uskon, että kaikki omat taitoni tukevat nykyistä työtäni hyvin.

Taija kertoo inspiroituvansa nykytanssista ja Pirjo Yli-Maunulan huikeista immersiivisistä teoksista.

–Tykkään siitä, että lavastetaan tila ja laitetaan ihminen kulkemaan sen keskellä.

Mitä sinulle kuuluu nyt? Mitä teet vapaa-ajallasi?

Juuri avatun näyttelyn jälkeen voin hetken huokaista. Joskus on pidempiä päiviä ja sitten täytyy osata myös ottaa hieman rennommin. Ostin tänä kesänä moottoripyörän ja se on uusi harrastukseni. Vein juuri moottoripyörän talvisäilytyshalliin ja olen jäsenenä tallissa, niin moottoripyöräkulttuuri on nyt osa arkea ja minua. Minulla ei aiemmin ole ollut juurikaan harrastuksia niin tämä on nyt uusi aluevaltaus, joka tuntuu mukavalta. Talvella rakennan ja muokkaan pyörää ensi kesää varten.

Mitä kulttuuri-ilmastonmuutos sinulle merkitsee?

Näen sen aika vahvasti kaupunkistrategiana, että muutetaan tätä paska kaupunni leimaa mikä kaupungilla on sellaiseksi mukavaksi ja hyväksi. Meillä on nyt vähän pessimistinen mentaliteetti täällä kaupungissa. Toiveikkuus tulee yhtenä mieleen, mitä haluaisin lisää tänne. Todella monet ovat kuitenkin ylpeitä Oulusta ja sitä pitäisi vain tuoda enemmän esille. Ja toivon, että näen tulevaisuudessa enemmän yltiöoptimismia kuin pessimismiä.

Odotan taiteen ja teknologian yhdistymistä. Se on edelleen poikkeuksellinen juttu, vaikka tuntuu, että sitä on tehty jo vuosia. Taiteen rahoitus on hyvin erilaista, mitä ehkä teknologia vaatii. Taitelijat tekevät todella pienellä rahalla hirveän määrän töitä ja jos heidän pitäisi saada siihen lisäksi joku koodari työpariksi niin koodari vaatii aivan erilaisia summia tekemästään työstä. Meidän täytyisi saada sellainen rahoitusmomentti, joka mahdollistaisi taiteilijoiden ja esimerkiksi koodareiden yhteistyön. Syntyisi sellainen yhteisymmärrys siitä, mihin kaikkeen se koodi muokkautuisi ja miten taitelijat voisivat hyödyntää sitä.

Millaisena näet Oulu2026-alueen tällä hetkellä?

Nyt on poikkeuksellisen hyvä tilanne, etenkin taiteilijoiden työtilojen suhteen. Esimerkiksi Kulttuurikasarmin alue on aivan poikkeuksellinen taiteilijoiden keskus. On mahtavaa, että sen on nyt ostanut yksityinen porukka, joka huolehtii tiloista. Sen kaltaisia tiloja tarvitaan, jotka ovat edullisia, tarpeeksi tilavia ja ehkä hieman syrjässä, jotta siellä voi bänditkin treenata täysillä ja rauhassa. Keskusta-alueen kehittyminen aiheuttaa sitä, että paljon edullisia kulttuurille sopivia tiloja lähtee pois. Toivon kovasti, että Pikisaaren alue kehittyisi paljon ja että hinnat pysyisivät matalana.

Oululla on mahtavat työhuonevähennykset taitelijoille, vaikka ne ovatkin tällä hetkellä aina nimellisiä. Kuitenkin se on suunta mitä tuen ja sitäkin tulisi nostaa.

Miltä Oulussa näyttää juhlavuotena 2026?

Minun mielestäni yksi Oulun mahtavampia tapahtumia on Lumo-valofestivaali. Jotenkin kuvittelen, että se on sellaista sitten 2026 koko ajan. Ajattelen, että tulemme näkemään isoja kansainvälisiä tuotantoja, jotka ovat kaikkien saavutettavissa ja ne tulevat tapahtumaan julkisissa tiloissa. Ihmiset joutuvat pakostakin törmäämään taiteeseen jossain kohtaa kaduilla kulkiessaan.

Mitä toivot, että titteli tuo Oululle ja alueen kulttuurille?

Toivon, että Oulukin tulisi tunnetuksi sen myötä kulttuurikaupunkina. Nyt olemme edelleen teknologiasta tunnettuja. Uskon tittelin tuovan lisää vetovoimaa alueelle. Ja niin kuin hanke onkin räätälöity elinvoimahankkeeksi. Ihmiset, jotka tulevat tänne työn perässä, kaipaavat vapaa-aikaansa elävyyttä ja tekemistä, alasta riippumatta. Alueen täytyy olla viihtyisä ihmisille. Taide ja kulttuuri ovat keinoja, millä kaupungin saa eläväksi ja mieluisaksi. Taidetta tarjoamalla haluamme kohottaa ihmisten mieliä ilman, että kenenkään tarvitsee käyttää rahaa arjesta irtautumiseen tai uuden kokemiseen.

Miten kulttuuritoimijoiden asemaa voisi parantaa?

Saavutettavuudesta puhutaan paljon. Valveen uusi ilme on julkaistu ja siltikin on paljon ihmisiä, jotka eivät tiedä mikä on kulttuuritalo Valve eivätkä he tiedä, että täällä on ilmaiset näyttelytilat ja me olemme joka päivä auki. Näyttelyt ovat päivittäin kymmenestä kahdeksaan auki ja täysin ilmaiseksi yleisölle. Pienellä vaivalla pystyttäisiin tuomaan tämänhetkisiä kulttuuripalveluita esille.

Mitä kulttuuri merkitsee sinulle?

Tämä on elämäntapa minulle. Onhan tämä aika poikkeuksellista elämää, jota elän, kun pääsen työskentelemään taitelijoiden kanssa tällaisessa yhteisössä. Minusta on myös ihanaa, että lähipiiriini kuuluu ihmisiä, jotka eivät työskentele kulttuurialalla. Käyn paljon kulttuuritapahtumissa myös vapaa-ajalla ja tietenkin se on tällä alalla jo velvoitekin, että käyn. Olen menossa Venetsian Biennaaliin ja odotan sitä kovasti ja innolla.

Millaisia tulevaisuuden haaveita sinulla on?

Olen mukana kuntapolitiikassa ja nyt eduskuntavaaleissa olen mukana ensi keväänä. Vaatimattomasti ajatuksenani on tulla kulttuuriministeriksi ja saada titteli vielä taide -ja kulttuuriministeriksi. Sellainen pieni tavoite minulla on.

Kysyimme Taijalta myös, miten päästä mukaan kulttuurialan toimintaan.

Kulttuurialalla tehdään paljon vapaaehtoistyötä ja se on äärimmäisen tärkeää, jotta tapahtumat toteutuvat. Esimerkiksi Oulun Musiikkivideofestivaalit on mahtava paikka startata tällainen vapaaehtoistoiminta. Voi mennä katsomaan millainen tuotanto on ja monet festivaalit tarvitsevat vapaaehtoistyöntekijöitä. Samalla pääset seuraamaan itse festivaaleja. Se on yksi matalan kynnyksen tapa aloittaa ja tutustua kulttuurialaan.


Aiemmat kulttuuripersoonat

Pohjoinen valokuvakeskus