Raivovirkkaustyöpajat Oulussa – taiteilijan sanat

Voice the Taboo-kokonaisuuden kaikille avoimissa pajoissa käsitellään taiteen ja yhteisöllisyyden kautta mielenterveyteen liittyviä tabuja. Toukokuun taiteilija Verna Häyrynen kertoo kokemuksestaan vappuviikolla toteutuneista Raivovirkkaustyöpajoista

Ensimmäinen työpaja meni tosi omalla painollaan. Oulussa kuljeskelu on ollut rauhottavaa. Olispa
ollut pyörä matkassa! Löysin keskeltä kaupunkia esimerkiksi kukkivan näsiän. Myös rapumaja
lämmitti mieltäni. Oulu2026 näkyy kaikkialla kaupungissa, ja toivon että se näkyy myös
kaupunkilaisten arjessa pitkäjänteisesti. Eii pelkästään karnevaalin hurmoksena tai turistien
fanfaareina, vaan jonain pysyvänä ja merkityksellisenä osana kaupunkia joka luo yhteyksiä ja
mahdollisuuksia.

Oulu oli kutsuva ja lempeä, sen kävelykadut houkuttelivat keskusteluun kaupunkitilan kanssa. Nautin
jopa viimaisista raekuuroista jolloin aurinko pimeni etäiseksi loistepalloksi joka häämötti jossain
sumun takana.

Huomasin oman, pääkaupunkiseutulaiselle tyypillisen hoppuiluni niin askeleissa kuin tekemisessäni.
Se oli yllättävää, sillä en ole pitänyt itseäni varsinaisesti kiirehtijänä. Kysyin itseltäni usein: “Mihin
sinulla edes on niin kova kiire?” ja sitten rauhoittelin kehoani takaisin maan pinnalle. Raivovirkkaus
on minulle tärkeää arjen tunteiden purkamista ja väline sanoittamattomien tunteiden käsittelylle, jotka
jäävät jumiin johonkin osaan kehossa.

Työpajojen jälkeen tuli palautetta siitä, että se oli tuonut samankaltaisia kokemuksia osallistujille, sekä
toiveita uusista työpajoista tai työpajojen valjastamisesta johonkin tiettyyn, spesifimpään
käyttötarkoitukseen. Olen kovin ilahtunut työpajojen vastaanotosta ja tulisin kernaasti uudelleen
niiden tiimoilta Ouluun visiitille. Työpajoissa korostui yhteisöllisyys, heittäytyminen sekä
pysähtyminen käsillätekemisen äärelle. Joskus tunteistaan on helpompi puhua ilman katsekontaktia,
silmukoita ja solmuja tuijottaen. Joskus ne on helpompi kohdata tulistuessaan selvittämättömästä
lankakasasta. Joskus ne jäävät vielä tavoittamattomiin johonkin pikkuvarpaan alle.

Nyt lähden ilolla ja antaumuksella kohti vapun viettoa, kantaen uusia tärkeitä ja merkityksellisiä
raivovirkkaus-kokemuksia mukana sydämessäni. Kiitos suuresti Hyvän mielen talolle ja
Oulu2026-hankkeelle, sekä erityisesti Anni Paalaselle joka innostui kaikista uusista ideoista luova
palo edellä. Kiitos Oulu!

Verna Häyrynen (1999) on helsinkiläinen taiteilija ja tapahtumatuottaja, joka tutkii tällä hetkellä hankalia tunteita sekä paikkoja päätekniikkanaan virkkaus. Hän järjestää erilaisia tekstiilityöpajoja, kuten Raivovirkkaus ja Yarnstorming sekä Sonic Knots -tapahtumaa.