heinä 3, 2023

Piia Rantala-Korhonen kirjoittaa tuoreesta Business Finlandin tilaamasta tilannekuvasta.
VTT:n laatiman Luovien alojen tilannekuvan mukaan luovien alojen liikevaihto oli viime vuonna noin 14 miljardia euroa. Tilannekuvan tilasi BusinessFinland.
Luovien alojen tulosta olivat takomassa yli 130 000 pienyritystä ja yksinyrittäjää. VTT:n tutkijat käyttivät uutta tekoälyä tutkimuksessaan ja pystyivät tunnistamaan luovien alojen liiketoimintaa ja sen kasvumahdollisuuksia aiempaa tarkemmin. Luovan työn merkitys tulee tutkijoiden mukaan kasvamaan kaikilla aloilla, vanhaa tahkoa pyörittämällä eivät yrityksen tulevaisuudessa menesty.
Taloudellisesti merkittävin osa luovista aloista liittyy peliteollisuuteen ja audiovisuaalisiin aloihin. Selvityksessä arvioidaan luovien alojen liikevaihdoksi vuonna 2022 noin 14 miljardia euroa, kun mukaan lasketaan noin 2,6 miljardin tapahtuma-ala. Tapahtuma-alan rinnalla suurimmiksi aloiksi osoittautuivat 3,6 miljardin peliala sekä siihen vahvasti kytkeytyvä 1,6 miljardin audiovisuaalinen ala.
Yhä useammat tavalliset ihmiset ovat tottuneet maksamaan erilaisista digitaalisista luovien alojen palveluista. Tämä avaa uusia mahdollisuuksia myös perinteisesti ei-niin-kaupalliseksi miellettyjen taidemuotojen uusien ansaintamuotojen kehittymiselle. Ihanteellista olisi, että taiteilijat ja kulttuurialan ammattilaiset voisivat saada elantonsa omalla ammatillisella osaamisellaan. Etenkin vapaat taiteilijat tekevät sivutöitä, joilla he rahoittavat taiteellista luovaa työtään.
Oulu2026 kulttuuriohjelmasta 70% on luvattu tarjota yleisölle myös digitaalisesti. VTT:n tuore tilannekuva rohkaisee kokeilemaan myös maksullisia digitaalisia kulttuuripalveluita. Vuosittain kotitaloudet käyttävät yli 5 miljardia euroa kulttuuripalveluihin. Osa näistä on jo nyt erilaisia suoratoistopalveluita, äänikirjoja ja muita digitaalisia luovan työn tuotoksia. Oulu2026-kulttuuriohjelma tarjoaa ketterän laboratorion, jossa erilaisia digitaalisia ratkaisuja voidaan testata, ehkä synnyttää aivan uudenlaisia taiteen ja teknologian muotoja.
Kirjoittaja on Piia Rantala-Korhonen, Oulun kulttuurisäätiön, Oulu2026, toimitusjohtaja
kesä 30, 2023
Oulussa järjestetään tänä kesänä uusi afrikkalainen kulttuurifestivaali ”Afrikan monimuotoiset värit” -teemalla. Festivaali on Oulun seudun afrikkalaisille yksi tärkeimmistä tapahtumista, joka samalla edistää Oulun kulttuurielämän moninaisuutta. Tapahtuman järjestää Africans in Oulu -yhteisö.

Avoin ilmapiiri tukee yhteisöllisyyttä
Idea festivaalista syntyi intohimosta kulttuuriseen moninaisuuteen ja osallisuuteen sekä eri kieli- ja kulttuuritaustaisten ihmisten yhteen tuomiseen, sillä sitä ihmiset kaipaavat. Africans in Oulu -yhteisön ja myös Naisten diaspora Oulussa -ryhmän ovat perustaneet Ojuolape Akinwunmi ja Vanessa Phekani. Ryhmän tavoitteena on tukea naisia ja edistää heidän hyvinvointiaan ja aktiivista toimijuuttaan.
Syntyi ajatus tuoda ihmiset yhteen festivaalin avulla, joka loisi turvallisempaa tilaa, avointa ilmapiiriä ja yhteenkuuluvuuden tunnetta. Festivaalilla luovuus ja moninaiset kulttuuri-ilmaisut pääsisivät kukoistamaan. Vanessan mukaan tärkeintä on yhteisöllisyys ja sillan rakentaminen kulttuurien välille.
”Herätetään Oulu ja Rotuaari eloon! Odotamme innolla festivaalia, joka tarjoaa kaikille kesäistä hauskanpitoa sekä Afrikan värejä, makuja ja ääniä,” he iloitsevat.
Nigeriasta kotoisin oleva Ojuolape on asunut Oulussa kuusi vuotta. Hän on ohjelmistoinsinööri ja muotialan yrittäjä sekä HeyBeautyCollections -yrityksen omistaja. Hän haluaa tuoda Afrikan mantereen moninaista kulttuuria lähemmäksi oululaisia: ”Haluan tuoda esille, mistä olen kotoisin ja kuinka kulttuurisesti rikas paikka Afrikka on”.
Viisi vuotta Oulussa asunut Vanessa on kotoisin Malawista. Hänellä on julkishallinnon ja sosiologian tutkinto sekä Oulun yliopiston Education and Globalisation -maisterin tutkinto. Hän kuuluu Pohjoismaiden ja Itämeren alueen nuorten kansanliikkeeseen ReGeneration 2030 ja työskentelee Oulun vastaanottokeskusten tukiyhdistyksessä edistäen maahanmuuttajanaisten kotoutumista. Hän haluaa työllään vaikuttaa tietoisuuteen kulttuurisesta moninaisuudesta.
Oulu on jo kulttuurisesti moninainen
”Meillä on vielä paljon tehtävää kulttuurisen moninaisuuden ja osallisuuden edistämiseksi,” Vanessa korostaa. Hänen mukaansa Oulussa on paljon moninaisia tapahtumia eri yhteisöjen sisällä. Haasteena on, että niitä ei yleensä näe kaupungin kulttuurirakenteissa eikä osana Oulun kulttuurielämää.
Tarvitaan saavutettavampaa viestintää sekä keinoja toimia eri kieli- ja kulttuuriyhteisöjen kanssa. Myös yhdyshenkilöiden löytäminen ja yhteisten foorumien löytäminen on tärkeää yhdenvertaisen kulttuurin ja moninaisuuden vahvistamiseksi.
Vanessa toteaa, että representaation puute on ollut hänelle isoin haaste Ouluun muuttamisen jälkeen:
”Ajattelen omia lapsia, miltä heistä tuntuu, jos missään ei ole heidän näköisiään henkilöitä? Jos kaikki opettajat ovat valkoisia, voi olla vaikea kuvitella, että sinustakin voisi tulla opettaja. Tässä on kysymys representaatiossa, ja se koskee myös kulttuurialaa.”
Kenen Euroopan kulttuuripääkaupunki?
”Oulu on Euroopan kulttuuripääkaupunki vuonna 2026. Tapahtumamme osoittaa jo nyt, että Oulussa hyväksytään ja edistetään kulttuurista moninaisuutta”, sanoo Ojuolape.
Hän korostaa, että afrikkalainen kulttuurifestivaali ja afrikkalaiset yhteisöt ovat yhdenvertaisesti osa Euroopan kulttuuripääkaupunkia.
”Eri kieli- ja kulttuuriyhteisöillä on paljon annettavaa toisilleen”, Vanessa sanoo.
Hänen mukaansa paras tila kohtaamiselle ja Euroopan kulttuuripääkaupungin juhlimiselle on siellä, missä erilaiset kulttuuriset kokemukset vaihtuvat ja vaikuttavat toisiinsa.
Ojuolapen mielestä Euroopan kulttuuripääkaupungin tavoitteet ja kulttuurinen moninaisuus voisi tulla selvemmin näkyväksi. Se tukisi Euroopan ulkopuolelta tulleiden maahanmuuttajien kokemusta yhdenvertaisesta osallistumisesta juhlavuoteen, omalla kielellään, kulttuurillaan ja perinteillään.
”Kyse on siltojen rakentamisesta eli kulttuuri-ilmastonmuutoksesta! Haluamme siksi rohkaista kaikkia osallistumaan ja luomaan Oulu2026 -kulttuuriohjelmaa,” Vanessa täydentää.
Afrikan monimuotoiset värit -festivaali järjestetään 15.–16. heinäkuuta Oulun Rotuaarilla. Alueella on yli 20 myyjää ruoka- ja käsityökojuineen sekä viihdyttäviä musiikkiesityksiä. Lauantai-iltana ohjelmassa muotinäytös, jossa esitellään afrikkalaisia tyylejä. Festivaali huipentuu sunnuntaina Group Calabasse -yhtyeen keikkaan. Koko perheen tapahtuma on kaikille avoin ja ilmainen. Lisätietoja tapahtumasta.
Lisätietoja antavat:
Ojuolape Akinwunmi
hojuola@gmail.com
+358 45 224 7609
Vanessa Phekani
vanessaphekani@gmail.com
+358 46 667 7280
Yhdenvertainen Oulu2026 -hanke tekee näkyväksi kulttuurista moninaisuutta ja kannustaa kaikkia osallistumaan Euroopan kulttuuripääkaupunkivuoden 2026 suunnitteluun ja toteutukseen. Lue lisää hankkeesta.

tammi 3, 2022
Ruoka on keskeinen osa kulttuuria, ja syömiseen liittyvät valinnat kertovat aina osaltaan siitä, minkälaisessa ympäristössä ihminen on kasvanut. Lähiympäristön omaleimainen ruoantuotanto on niin ikään ollut historian aikana omiaan vahvistamaan ihmisten identiteettiä. Oulun kaltaiset rannikkokaupungit ovat vuosisatojen ajan sijainneet ruokakulttuurien risteyskohdissa. Rannikolta käsin on ollut luonteva lähteä myös merten taakse käymään ulkomaankauppaa. Oulu kokosi laajalta alueelta omaksi arvostetuksi vientituotteekseen paitsi tervaa myös maaseudun asukkaiden valmistamaa voita. Myös Oulun lohen tiedettiin olevan valtakunnan keskuspaikoilla hyvässä maineessa.

Kaupunkien ruokakulttuuri on aina poikennut siitä, mitä (ja miten) maaseudulla on syöty. Maaseudun asukkaat ovat tuottaneet ja tuoneet kaupunkeihin syötävää, mutta kaupungeista on säteillyt runsaasti ruokavaikutteita ympäröivälle maaseudulle. Moni kaltaiseni Oulua ympäröivällä maaseudulla kasvanut muistaa nuoruusvuosien Oulu-reissuiltaan käynnit Saaristonkadun varrella sijainneessa Carrolsissa. Pikaruokaketjun hampurilainen tuntui suorastaan taianomaiselta vaihtelulta verrattuna maaseutukodin järkevään ruokavalioon. Yli sata vuotta sitten Ouluun saapuva lähiseudun asukas saattoi puolestaan kiiruhtaa herkuttelemaan vaikkapa riisipuurolla, joka oli suosittua syötävää 1900-luvun alkuvuosikymmenten Suomessa.
Kaupunkiin purjehtineiden laivojen mukana Ouluun saapui vuosisatojen mittaan monenlaisia syötäviä uutuustuotteita. Kun Pohjanlahden rannikon kaupungit vapautettiin kauppapakosta 1760-luvun puolivälissä, oululaiset laivat pääsivät käymään omatoimista ulkomaankauppaa. Laivoja lähetettiin sulan veden aikana esimerkiksi Välimeren suolasatamiin, ja laivojen mukana kulkeutui Ouluun suolan ohella myös viinejä, mausteita ja muunlaisia syötäviä tuontituotteita. 1800-luvun alkupuolella suolaa kuljetettiin Ouluun runsaasti myös Englannin Liverpoolista. Keski-Euroopasta saapuneiden laivalastien mukana kaupunkiin saatiin samaan aikaan muun muassa manteleita, muodikasta leivonnaisten raaka-ainetta.
Kaupankäynti oli satojen vuosien ajan keskitetty Suomessa kaupunkeihin, ja niin sanottu maakauppa oli samaan aikaan periaatteessa kiellettyä. Talonpoikien oli tehtävä markkinamatkoja 1800-luvun puoliväliin asti, jolloin sallittiin kauppapuotien perustaminen myös maaseudulle. Markkinamatkoille Ouluun lähdettiin laajalta alueelta. Mukaan otettiin usein ainakin kotona kirnuttua voita, naudanrasvaa eli talia ja muuta myytäväksi kelpaavaa kauppatavaraa. Kotimatkalle mukaan ostettiin vaikkapa suolaa, viljaa ja suolasilakoita sekä 1800-luvun loppua kohden yhä useammin myös kahvia, vehnäjauhoja ja siirappia.
Oulun kaupunki kokosi ympäröivien maa- ja merialueiden tuotteita vielä sen jälkeenkin, kun markkinamatkojen tekeminen kaupunkiin ei ollut enää talonpojille pakollista. Tammikuun viimeisenä päivänä vuonna 1900 sanomalehti Kalevassa julkaistujen Oulun torihintojen perusteella oululaisten oli mahdollista ostaa torilta erilaisten leipälaatujen ja voin lisäksi muun muassa siikaa, säynäjää, haukea, ahventa, silahkaa sekä maivoja. Siikaa oli saatavana myös suolatussa muodossa, minkä lisäksi torilla myytiin uuden vuosisadan alussa muun muassa ämpäreitä, koreja ja koivuhalkoja. Myös merten takaa tuotuja herkkuja oli kaupungin kauppapuodeissa totuttuun tapaan tarjolla. Torihintojen kanssa samalla sivulla mainosti valikoimiaan Kirkkokatu 18:ssa toimiva hedelmä- ja herkkutavarainkauppa, josta oli mahdollista hankkia herkutteluhetkiin hummereiden ja hanhenmaksan ohella muun muassa ”Caprista, Champignonia, Sparrista, Ananasta y.m. konserveerattuja hedelmiä”. Purkkiherkkusienet, -parsa sekä muut säilötyt kasvikset olivat alkaneet tuoda kesän makuja tässä vaiheessa jo varakkaiden kaupunkilaisten keskitalveenkin.
Ritva Kylli (FT) toimii arktisen ja pohjoisen historian yliopistonlehtorina Oulun yliopistossa. Hänellä on myös ruokablogi Pastanjauhantaa.
Kirjoitus on osa Euroopan kulttuuripääkaupunki, Oulu2026, Arctic Food Lab -ohjelmaa
joulu 12, 2021
Joulun lempeät, juureksista hitaasti kypsennetyt laatikot ja graavikalat. Helmikuun madekeitto ja runebergintortut. Pääsiäisen mämmi ja rahkapiirakat. Alkukesän nokkoskeitto, uudet perunat ja korvasienimuhennos. Keskikesän kanttarellikastike, mansikkakakku ja savustetut ahvenet. Sadonkorjuun yltäkylläisyys ja talven varalle keitetyt hillot ja mehut. Jokamiehenoikeudella poimittujen ja kuivattujen herkkutattipurkkien rivistö. Pakkasen puraisemat karpalot.
Nämä kaikki nousevat mieleeni, kun ajattelen lähiruokaa. Se kulkee mukana arjessa ja juhlassa, rytmittää vuodenkiertoa ja luo turvallisen tunteen jatkuvuudesta. Perinteiset juhlaruoat on tehty pääosin paikallisista raaka-aineista. Ne ovat säilyttäneet asemansa ruokapöydässä, vaikka ruokakulttuurimme on muuten moninaistunut. Juhlaruoka ei välttämättä ole lempiruokaa, mutta ilman sitä ei synny perinteisen juhlan tuntua. Itse valmistetulla, kasvatetulla tai poimitulla on aivan erityinen tunnearvonsa.
Perinteet säilyvät elävinä, kun ne mukautuvat ajan vaatimuksiin. Meidän joulupöytämme ei ole niin notkuva kuin lapsuuden mummolassa, kaikkea ei tarjota samalla aterialla. Lipeäkalaa nautimme puolison kanssa usein jo joulun alla, se oli katolisen ajan Suomessa nimenomaan paastoaikojen ruokaa. Valmiiksi liotettu livekala on herkkua paikallisten puikulaperunoiden kanssa, valkokastikkeen teen nykyisin kaurakermasta. Lanttulaatikon teen itse, ja laatikkoon käytän Bertta-mummon ohjeen mukaisesti myös perunaa ja ripautan mausteeksi myös hippusen kardemummaa.
On ollut mahtavaa olla rakentamassa Arctic Food Lab -ohjelmakokonaisuutta yhdessä ruoka-alan ammattilaisten kanssa. Arctic Food Lab on kiehtova osa Oulu2026 kulttuuripääkaupunkiohjelmaa, jonka kanssa emme malta odottaa vuoteen 2026. Arktinen ruokalaboratorio käynnistyy nyt joulukuussa, kun ensimmäiset Oulu2026-toteutusalueen yritykset ottavat käyttöön erityisen Oulu2026 Arctic Food Lab -tuotemerkin. Merkki kertoo kuluttajalle, että tuote tai annos on tehty paikallisista raaka-aineista meidän alueellamme.
Meidän seutumme leipäkulttuurimme on rikas, ei olekaan ihme, että erityisesti leipomot ovat ensimmäisinä yrityksinä ottaneet käyttöönsä Arctic Food Lab -tuotemerkin. Toivottavasti muut elintarvikealan yritykset, ravintolat ja kahvilat liittyvät sankoin joukoin tuotemerkin käyttäjiksi.
Tavoitteena on, että vuonna Oulu2026 Arctic Food Lab -tuotemerkki näkyy laajasti kaupoissa, kahviloissa ja kuppiloissa. Sen avulla osoitamme ylpeyttä pohjoisesta ruokakulttuurista ja alan osaamisesta. Se auttaa niin meitä paikallisia asukkaita kuin turistejakin valitsemaan paikallisen tuotteet kaupan hyllyltä tai ravintolan ruokalistalta. Lähiruokaa, ylpeydellä ja rakkaudella!
Piia Rantala-Korhonen, Oulu2026-hankejohtaja, ruokaharrastaja.
Tutustu Arctic Food Labiin

joulu 2, 2021
Finlandia-kisa on ratkennut, Oulu2026 onnittelee kaikkia voittajia ja finalisteja!
Kulttuurissa on lähes mahdoton valita voittajia, jokainen teos on ainutlaatuinen luovan työn tulos. Parasta kisassa on suuren yleisön ja media huomio, harvoin kirjallisuus saa yhtä paljon huomiota kuin Finlandia-kisan finalistit.
Tietokirja-Finlandian voitti säveltäjä, tietokirjailija Tapio Räihälä kirjallaan ”Miksi nykymusiikki on niin vaikeaa (Atena 2021). Räihälä on syntynyt Suomussalmella, joka on yksi Oulu2026-kumppanikunnista. Räihälän tavoite on avata nykymusiikin maailmaa ihan jokaiselle. Ennakkoluulot saattavat pitää yleisön loitolla nykymusiikista ihan syyttä suotta. Räihälän tavoite istuu erinomaisesti yksiin Oulu2026:n tavoitteiden kanssa: kulttuuri kuuluu kaikille, sen äärelle halutaan houkutella uusia yleisöjä.
Tietokirjasarjan finalisteja oli oululaisen historioitsija Ritva Kyllin Suomen ruokahistoria (Gaudeamus 2021). Kyllin teos on kiehtova kuvaus suomalaisen ruoan ja ruokakulttuurin muutoksista osana maailmanhistoriaa. ”Ruokaan liittyvät ideat ovat kulkeneet vuosisatojen kuluessa vapaasti yli rajojen, ja vain harvoja ruokia on syöty ainoastaan yhden kulttuurialueen sisällä.” Ihmiset ovat liikkuneet aina käytettävissä olevilla kulkuvälineille, ihmisten mukana ovat kulkeneet raaka-aineet ja viljelykasvit. Suomalaisille rakkaat kahvi ja peruna ovat kotoisin maailman toiselta laidalta. Kyllin kirjassa on paljon lainauksia oululaisista aikalaislähteistä. Niissä kuvataan mitä eri juhlissa on syöty ja millainen on ollut kaupallinen ruoka-aineiden tarjonta.
Kaunokirjallisuuden Finlandian pokkasi Jukka Vikkilä teoksellaan Taivaallinen vastaanotto (Otava 2021). Vahva ehdokas kisassa oli Rosa Liksom teoksellaan Väylä (Like 2021), joka kuvaa nuoren tytön vaellusta Lapin sodan aikana Suomesta Ruotsin puolelle. Liksom on kirjoittanut teoksensa tornionlaakson vahvalla murteella, joka pakottaa keskittymään jokaiseen lauseeseen intensiivisesti.
Lukiessa tule vahva tunne kertojan läsnäolosta, joka pitää otteessaan ja saa eläytymään päähenkilön ja mukana kulkevan karjan ja kanssaihmisten kohtaloihin. Jokainen perheen lehmä kuvataan omana, lähes inhimillisenä persoonana. Sodan järjettömyyden keskelläkin säilyvät elämän jatkuvuutta ylläpitävä toivo ja orastavat rakkaudet. Tarinaa sävyttää lempeä huumori, joka kohtuullistaa sodan ahdistavuutta.
Tutustu tarkemmin: https://kirjasaatio.fi/
Piia Rantala-Korhonen, Oulu2026-johtaja
heinä 18, 2021

Oletko Merikosken siltaa kulkiessasi huomannut Raatin kohdalla ympäristössä uudenlaisia kuvioita ja värejä? Kesän alussa Raatin urheilustadionin muuriin alettiin maalaamaan muraalia eli seinämaalausta, josta tulee huikeat 127 metriä pitkä. Raatin muraalin on suunnitellut New Yorkissa asuva taiteilija Tony Sjöman, joka myös itse on Oulussa kesän ajan maalaamassa muraalia kaupunkiamme koristamaan.
Kansainvälinen graffititaiteilja
Myös taiteilijanimellä Rubin tunnettu Tony Sjöman on suomalainen, Ruotsissa varttunut ja Yhdysvalloissa asuva taiteilija. Hän aloitti maalaamaan graffiteja 9-vuotiaana Göteborgilaislähiössä Bergsjössä, jossa hän varttui. Nykyisin Tony maalaa noin puolet ajasta muraaleja ja toisen puolet tauluja ateljeessaan. Tony on asunut ja työskennellyt New Yorkissa 13 vuotta, hän asuu Manhattanilla Oulusta lähtöisin olevan Sanna-vaimonsa kanssa ja heillä on 5-vuotias poika.
Oulu onkin Tonylle jo valmiiksi tuttu paikka: “On suuri kuunia saada maalata Raatin Stadioinin julkisivu. Pidän Oulusta todella paljon ja kaupunki on perheeni “Pohjoisen koti”. Minulla on veli ja sisko Oulussa ja vaimoni vanhemmat ja veli asuvat myös Oulussa, eli tämä on meidän toinen kotimme ja se kaupunki johon me tulemme vaimoni ja poikani kanssa viettämään kesälomia.” Tony kertoo.
Uransa aikana Tony on maalannut ympäri maailmaa ja hänen teoksiaan on ollut esillä laajasti eri gallerioissa Yhdysvalloissa, Euroopassa ja Aasiassa. Erityisen paljon hänen töitänsä on hänen kotikaupungissa New Yorkissa, jossa hänen muraalinsa koristavat useita ravintoloita, hotelleja sekä korkeita asuin- ja toimistorakennuksia. Sjöman on myös ensimmäinen taiteilija, joka on suunnitellut American Expressille luottokortin ulkoasun (2019).
Oulun Raattiin tekeillä oleva muraali on pisin muraali, jota Tony on koskaan maalannut. Projektia on suunniteltu jo parin vuoden ajan ja työ paikan päällä on Tonyn mukaan sujunut todella hienosti. Tony toivoo, että Raatin muraali herättäisi oululaisissa tunteita, piristäisi sekä pysäyttäisi. “Olemme nykyään niin katse kiinni kännyköissä ja minulle henkilökohtaisesti yleinen taide antaa yleensä hetken hengähdystauon arjen hässäkästä.” Sjöman toteaa.

Tony Sjöman ja hänen teoksensa New Yorkissa.
Muraali osana Oulun kulttuuri-ilmastonmuutosta
Yleisenä taiteena muraali on Tonyn mukaan myös luonnollinen osa Oulun kulttuuri-ilmastoa. Tony oli jo Suomessa kun kuuli, että Oulu on valittu Euroopan kulttuuripääkaupungiksi vuodelle 2026. Hän oli valinnasta uskomattoman iloinen ja ylpeä. Tony on tutustunut kulttuuripääkaupunkihankkeeseen ja arvioi, että hänen työnsä sopii kulttuuripääkaupunkihankkeen teemoihin todella hyvin. “Siinä on vastakohtien voimaa – työtäni on aina ohjannut juuri vastakohdat, sillä se tasapainottelee juuri pohjoisen luonnon ja rauhan, sekä suuren maailmanmetropolin rajamaastossa. Siinä on myös tiettyä villeyttä ja jos mainitsen vielä sen “Rohkeasti reunalla”- teeman, niin mikä olisi rohkeampi, kuin 127 metriä pitkä muraali?”
Pohjoiset juuret ja pohjoinen kulttuuri ovat olleet suuri inspiraatio Tony Sjömanin taiteelliselle ilmaisulle. New Yorkissa hän kuulee usein, että hänen taiteensa on tyyliltään pohjoismaista hillityn väripaletin, puhdaslinjaisuuden ja minimalistisuuden johdosta. Muodot töihin ovat puolestaan vahvasti Tonyn kotikaupungin New Yorkin inspiroimia.

Tony Sjömanin muraali New Yorkin Astoriassa.