Stavanger on Lounais-Norjassa sijaitseva satamakaupunki, jossa asuu noin 135 000 ihmistä. Stavangerin Euroopan kulttuuripääkaupunkiprojektiin kuului Stavangerin lisäksi läheinen Sandnesin kaupunki sekä laajempi Rogalandin alue. Stavanger tunnettiin aikoinaan kalan viennistään, mutta vienti tyrehtyi 1930-luvulla. Seuraavaksi kaupunki menestyi purkkiruokateollisuudellaan, mutta tämä puolestaan tyrehtyi toisen maailmansodan jälkeen. 1970-luvulla Pohjanmeren alta löydettiin öljyä, minkä myötä Stavanger alkoi kehittämään raakaöljyteollisuuttaan.
Tänä päivänä Stavanger tunnetaan nimellä ”Euroopan raakaöljypääkaupunki”. Öljyn löytäminen on vaikuttanut merkittävästi alueen teollisuuden, talouden sekä väkiluvun kasvuun. Stavangerilla oli pulaa työntekijöistä öljyteollisuudessa, ja yksi merkittävä syy sille, että kaupunki haki kulttuuripääkaupungiksi, oli se, että alue saisi lisättyä vetovoimaansa taitavien työntekijöiden silmissä. Toinen syy hakemukselle oli Stavangerin tahto monipuolistaa talouttaan, koska, kuten aiemmin todettiin, liian yksipuolinen markkinatalousjärjestelmä oli aiemmin johtanut taloudellisesti haasteellisempiin ajanjaksoihin.
Kulttuuripääkaupunkihanke toi alueelle 39,5 miljoonaa euroa. Yli 30% tästä koostui Norjan hallituksen tukirahasta. Stavangerin ja Sandnesin kaupungit sekä Rogalandin alue budjetoivat yhteensä 14,8M€ hankkeeseen vuosille 2004-2008. Yhteensä hankkeeseen käytettiin 38,6M€, eli voittoa tuli 0,9M€. 21,4% hankkeen tuloista tuli kaupallisista sopimuksista, kun keskimääräinen luku kulttuuripääkaupungeille vuosina 1995-2004 oli 13%. Tästä näkökulmasta voidaan todeta, että Stavanger oli erittäin menestyksekäs varainkeruussaan sekä sponsorisopimusten solmimisessa. Lisäksi todettakoon, että vaikkei turismin lisääminen ollutkaan alueelle merkittävä tavoite, niin on olemassa viitteitä siitä, että sänkyjen varausmäärät lisääntyivät tittelivuonna 11%.
Jo ennen kulttuuripääkaupunkihanketta Stavangerilla oli useita tunnettuja kulttuuri-instituutioita, kuten Sølvberget, kulttuuritalo, joka keskittyy erityisesti ihmisoikeuksiin, kirjallisuuteen sekä sananvapauteen. Stavangerissa on myös useita museoita, kuten norjalainen purkkiruokamuseo, arkeologinen museo sekä norjalaisten lasten museo. Tämän lisäksi Stavanger järjestää useita vuosittaisia festivaaleja, kuten MaiJazz, Gladmat-ruokafestivaali sekä kansainvälinen kamarimusiikkifestivaali.
Kulttuuritarjonnastaan huolimatta monet kulttuuripääkaupunkihankkeen osakkaista olivat sitä mieltä, ettei Stavanger ollut etenkään kansainvälisesti kovin tunnettu kulttuurikohteena ja että alueen kulttuurialalta puuttui kunnianhimoa. Eittämättä, kulttuurialan kunnianhimon puute olikin yksi suurimmista syistä sille, että Stavanger haki kulttuuripääkaupungiksi, pyrkimyksenään lisätä alueen kulttuuritarjonnan määrää, monipuolisuutta sekä laatua.
Stavangerin hakemuksen kokonaisteema oli “Open Port”, mikä tarkoittaa englanniksi avointa satamaa ja norjaksi avointa porttia. Hakemuksen perusarvot olivat taiteellinen vapaus, kulttuurinen moninaisuus sekä kulttuurinen yhteenkuuluvuus. Nämä kulttuurisen moninaisuuden ja avoimuuden arvot olivat ilmeisiä jo tittelivuoden kulttuuriohjelman perusrakenteessa, sillä ohjelman rungon muodostivat neljä kansainvälisten artistien ryhmää, joista jokainen edusti eri taiteenmuotoa (tanssi, teatteri, musiikki ja nukketeatteri) ja oli kotoisin eri maista (Belgia, Israel, Liettua ja Etelä-Afrikka). Nämä yritykset viipyivät Stavangerissa eri aikoina, kukin noin kolmen kuukauden ajan vuonna 2008, ja osallistivat paikallisia tapahtumiin ja työpajoihin, sekä tekivät yhteistyötä paikallisten kulttuuriorganisaatioiden kanssa. Yksi Stavangerin päätavoitteista olikin rakentaa kestäviä verkostoja taide- ja kulttuurialoilla.
Vaikkei eurooppalaisen ulottuvuuden edistäminen ollut virallisesti merkittävä tavoite Stavangerille, sen kulttuuriohjelman voidaan arvioida edistäneen eurooppalaista ulottuvuutta monessa mielessä. Esimerkiksi monet kulttuurihankkeeseen osallistuneet taiteilijat, kuraattorit ja yhtiöt olivat eurooppalaisia. Esimerkiksi Bocuse d’Or-ruokakilpailuun osallistui kokkeja ympäri Eurooppaa. Pohjanmeren projekti puolestaan on hyvä esimerkki eurooppalaisesta vaihto-ohjelmasta sekä kulttuuritoimijoiden välisestä yhteistyöstä Stavangerissa ja Skotlannissa. Tässä ohjelmassa 45 skottia vieraili Stavangerissa samaan aikaan kun 35 norjalaista vieraili itäisessä Skotlannissa.
Yksi kulttuurihankkeen tärkeimmistä tavoitteista oli aikaansaada laaja ja kestävä kulttuurinen muutos, varsinkin lapsille ja nuorille. Peruskoululaiset osallistettiin kulttuuriohjelmaan jo suunnitteluvaiheessa ja jotkut oppilaat pääsivät myös komiteoihin. Myös toisen asteen opiskelijat ympäri Eurooppaa sekä Yhdysvalloissa pääsivät osallistumaan hankkeeseen. Hankkeessa huomioitiin myös sellaiset ryhmät, kuten eristyneet yhteisöt Stavangerin ulkopuolella sekä nuoret, jotka eivät usein päässeet osallistumaan kulttuuritapahtumiin. Esimerkki tällaisesta osallistavasta projektista on Mot Himlaleite, joka oli suuri nykytanssia, elokuvataidetta, musiikkia, laskettelua ja lumilautailua sisältänyt tapahtuma Sauda-vuorilla, johon osallistui noin 1000 ihmistä pienestä, noin 2000 asukkaan kylästä. Lisäksi monet kulttuurialan toimijat raportoivat, että kulttuuripääkaupunkihankkeen seurauksena monet paikalliset kulttuurijärjestöt olivat kehittäneet osaamistaan, ja heidän itseluottamuksensa oli parantunut. Kulttuuritoimijat saivat myös aiempaa enemmän pyyntöjä tarjota lisää kulttuuriohjelmaa jatkossa.
Paikalliset olivat enimmäkseen tyytyväisiä pääkaupunkivuoden kulttuuriohjelmaan ja 78% erään kyselyn vastaajista oli sitä mieltä, että kulttuurihanke oli luonut hyvän ilmapiirin. Yleisesti ottaen paikalliset kokivat, että pystyivät osallistumaan kulttuuriohjelmaan haluamallaan tavalla. Hanke edisti merkittävästi alueen kulttuurista toimintaa myös tittelivuoden jälkeisenä aikana arvioituna, mikä selittää 14,2% lisäystä alueen kulttuuristen järjestöjen rahoitukseen. Lisäksi voidaan todeta, että hanke saavutti tavoitteensa paikallisten kulttuurisen uteliaisuuden ja kulttuurisen moninaisuuden hyväksymisen kehittämisessä. Stavanger myös kehitti haluaan pitää kiinni saavuttamistaan kontakteista sekä luoda uusia yhteyksiä tulevien kulttuuripääkaupunkien sekä kansainvälisten taiteilijoiden kanssa. Osa kulttuurihankkeen seurauksena syntyneistä tapahtumista, kuten Stavanger Rock, jatkoivat myös tittelivuoden jälkeen. Myös Stavangerin kuorot jatkoivat yhteistyötään kansainvälisten kuoronjohtajien kanssa. Stavanger myös kehitti uuden kulttuurisuunnitelman vuosille 2010-2017 tukeakseen ja kannustaakseen tulevaa kulttuuritoimintaa. Monet osakkaat olivat sitä mieltä, että kulttuuripääkaupunkihanke oli kehittänyt Stavangerin, Sandnesin sekä Rogalandin alueiden toimijoiden kykyä järjestää festivaaleja ja kulttuuritapahtumia, sekä osaamista varainkeruuseen ja virallisten sopimusten laatimiseen liittyen. Kiitos Euroopan kulttuuripääkaupunkihankkeen, Stavangerin, Sandnesin ja Rogalandin alueilla on nyt huomattavasti vahvemmat verkostot kansainvälisten kumppaneiden kanssa, mikä voi osaltaan auttaa ylläpitämään ja lisäämään alueiden elinvoimaa ja tukea kulttuurialaa pitkälle tulevaisuuteen.
Lähteet
Ex-post Evaluation of 2007 & 2008 European Capitals of Culture: Final Report
