syys 4, 2024
Oulun kirjailijaseuran toiminnanjohtaja Tuomo Heikkinen uskoo, että Oulusta tulee yhä merkittävämpi kulttuurikaupunki sekä paikallisille, että turisteille, vuoden 2026 myötä.
Sanan ja runon malja on Oulun kirjailijaseuran hanke, jossa noin parikymmentä kirjailijaa kirjoittavat tekstejä liittyen Oulu2026-alueen vesireitteihin. Alueen vesireitteihin kuuluvat muun muassa Oulujoki, Iijoki, Kalajoki ja Kiiminkijoki, sekä merireitit, joiden kautta Oulu on aina ollut yhteydessä eri puolille Eurooppaa.
Valmiit tekstit toimivat niin itsenäisinä teoksina, kuin myös pohjana muille teoksille, erityisesti Delta Life – Kaupunki syntyy suistoon -kokonaisuudessa nähtäville esityksille ja tuotannoille. Kokonaisuus huipentuu Oulujoen suistossa tapahtuvaan spektaakkeliin elokuussa 2026.
Oulun kirjailijaseuran toiminnanjohtaja Tuomo Heikkinen kertoo, että projektin tekstejä on jo nyt mahdollista lukea, tai vaikkapa kuunnella ja katsoa.
“Osa teksteistä on jo valmiita, niitä on äänitetty studiossa ja niistä on tehty videoita, jotka ovat nähtävillä Pohjoinen kulttuurivirta -kanavalla.”
Sanan ja runon malja on osa Oulun kirjailijaseuran kaksiosaista kirjallisuushanketta. Toinen osa liittyy Oulun kirjallisuuden talon kehittämiseen. Oulun keskustassa sijaitsevassa tilassa on jo nyt paljon toimintaa, mutta Heikkinen toivoo kulttuuripääkaupunkivuoden vilkastuttavan taloa entisestään.
“Meillä on tässä talo keskellä kaupunkia ja haluamme tehdä monenlaista yhteistyötä eri toimijoiden kanssa, sellaistakin mitä ei aikaisemmin ole tehty. Haluamme olla tällainen elävä kulttuuritalo ja entistä aktiivisempi tapahtumapaikka.”
Miten teette kulttuuri-ilmastonmuutosta?
Olemme toimineet Oulun kirjallisuuden talossa jo kaksi vuotta ja olemme hyvässä vauhdissa, tämä on meille totta kai kirjallisuustalo ja täällä tehdään paljon kirjallisuustapahtumia, mutta haluamme tehdä lisää yhdessä myös muiden toimijoiden kanssa. Toteutamme kulttuuri-ilmastonmuutosta siten, että teemme asioita yhdessä ja luomme uutta yhteistyötä eri toimijoiden kanssa. Täällä voisi olla vaikkapa tanssia, teatteria tai muiden alojen esityksiä. Meillä on jo nyt jatkuvasti näyttelyitä kirjallisuuden lisäksi. Mielellämme otamme myös ehdotuksia vastaan siitä, että mitä täällä voisi tehdä. Haluamme taloon mahdollisimman paljon erilaista toimintaa.
Mitä projektinne tiimoilta on odotettavissa tulevina vuosina?
Sanan ja runon malja -hankkeen tekstit ovat pohjana Delta Life – Kaupunki syntyi suistoon -tapahtumakokonaisuudelle, joka tulee olemaan suuri spektaakkeli erityisesti elokuussa 2026. Sitä ennen hankkeen tekstit toimivat myös itsenäisinä teoksina. Toiveena olisi, että vaikkapa teatterit, tanssiryhmät tai valokuvaajat innostuisivat teksteistä ja voisivat hyödyntää niitä omissa teoksissaan. Niiden pohjalta saattaa syntyä lyhytelokuvia, näytelmiä, tanssiteoksia tai valokuvanäyttelyitä. Meillä on jo ollut keskusteluita esimerkiksi siitä, että Lumo-valofestivaalilla vuonna 2026 on valoteoksia, jotka pohjautuvat näihin uusiin teksteihin ja Tähtitornin kahvilan tarinoiden kirjastossa tekstit tulevat myös olemaan esillä. Tekstien hyödyntämisestä on jo suunnitelmia, mutta vielä voi tapahtua paljon sellaista, mitä emme osaa edes ennakoida.
Miltä pohjoinen alue näyttää tulevina vuosina?
Kulttuuripääkaupunkivuosi on ainutkertainen tilaisuus, joka kannattaa hyödyntää. Vuonna 2026 tapahtuu tietysti paljon siistejä ja upeita asioita, mutta toivon, että eri paikkakunnat, kaupungit sekä mukana olevat toimijat jatkavat sitä työtä mitä tässä kehitetään. Eli kehitettäisiin toimintaa edelleen tapahtumavuoden kokemusten pohjalta ja kulttuurin tekeminen jatkuisi tulevat vuodet ja vuosikymmenet. Oletettavasti vuoden 2026 myötä syntyy uusia toimijoita, yhdistyksiä ja tapahtumia, mutta samalla nykyiset toimijat kehittävät omaa toimintaansa ehkä laajemmaksi, ehkä kansainvälisemmäksi. Uskon, että tämä vuosi tulee olemaan todella iso sykäys sille, että Oulusta tulee yhä merkittävämpi kulttuurikaupunki sekä paikallisille, että turisteille. Toivon, että tämä kaikki näkyy myös muissa alueen kaupungeissa ja kunnissa, että sielläkin se kulttuuriin panostaminen näkyy tulevina vuosina.
Sanan ja runon maljan tekstit voi lukea täältä: https://www.oulunkirjailijaseura.fi/sanan-ja-runon-malja/
Ja tekstien pohjalta tehdyt videot voi katsoa täältä: https://www.pohjoinenkulttuurivirta.fi/kategoria/sarjat/sanan-ja-runon-malja/
syys 4, 2024
Kuva: Sanna Krook
Tervetuloa museoiltaan Oulun taidemuseolle ti 10.9. klo 16–19.
Miten ja keiden toimesta saamelaista kulttuuriperintöä tallennetaan? Kuinka päästä käsiksi tallennettuihin aineistoihin? Entä voiko tallennustyöhön osallistua itse?
Syyskuussa kokoonnutaan yhteen elävän saamelaisen kulttuuriperinnön ja sen tallentamisen äärelle. Tapahtumassa on mahdollisuus tutustua erilaisiin tallennushankkeisiin, kuten Saamelaismuseo Siidan VISA – Virtuaalinen Saamenmaa hankkeeseen ja Finna.fi -hakupalvelun pohjoissaamenkieliseen käyttöliittymään. Lisäksi on mahdollisuus kuulla Oulun yliopiston Giellagas-instituutin toiminnasta, Saamelaisesta kulttuuriarkistosta sekä opiskelija-ainejärjestö Giekun kuulumisia. Illan aikana esittäytyy saamelainen psykososiaalisen tuen yksikkö Uvjj – Uvjâ – Uvja ja paikan päällä on myös totuus- ja sovintokomission edustaja sekä Oulu Sámit ry.
Tapahtumaan vapaa pääsy ja siellä on kahvitarjoilu.
Oulun taidemuseon Satula-tila, 1.krs.
ti 10.9. kello 16–19
Museoillan järjestävät yhteistyössä Oulun kulttuurisäätiön Rajaton saamelaiskulttuuri-hanke, Oulun yliopiston Giellagas-instituutti, Saamelaismuseo Siida, Pohjois-Pohjanmaan museo ja Oulun taidemuseo. Tapahtuma on jatkumoa tammikuiselle yhteisölliselle saamelaisillalle, joka käynnisti Oulun museoiden, Oulun kulttuurisäätiön ja saamelaisyhteisön välisen vuoropuhelun ja yhteistyön.
Oulu2026: Oulu on Euroopan kulttuuripääkaupunki vuonna 2026. Kulttuuriohjelmaan kuuluu myös laaja saamelaiskulttuurin kokonaisuus, jonka osana Oulun taidemuseo täyttyy saamelaisella taiteella ja duodjilla heti tammikuussa 2026. Valtioiden ja saamelaisalueen rajat ylittävä yhteistyö saamelaiskulttuurin parissa on aloitettu vuonna 2023, ja monenlaisia tapahtumia toteutetaan jo ennen kulttuuripääkaupunkivuotta.
Oulun yliopiston Giellagas-instituutti on Oulun yliopiston yksikkö, jolla on valtakunnallinen vastuu saamen kielen ja saamelaisen kulttuurin opetuksesta ja tutkimuksesta Suomessa. Oppiaineina ovat koltansaamen, inarinsaamen ja pohjoissaamen kieli sekä saamelainen kulttuuri. Giellagas-instituutissa toimii myös Saamelainen kulttuuriarkisto, jossa säilytetään runsasta kulttuuri- ja tutkimusaineistoa. Arkisto palvelee saamen kielten ja kulttuurin opetusta ja tutkimusta, minkä lisäksi kokoelmat tukevat saamen kielten ja kulttuurin elvyttämistä ja vahvistamista.
Inarissa toimiva Saamelaismuseo Siida on valtakunnallinen vastuumuseo, jonka erikoisalana on saamelaiskulttuuri. Valtakunnallisen vastuumuseon tehtävänä on muun muassa toteuttaa valtakunnallista museotoimintaa erikoisalallaan; kehittää ja edistää kulttuuriperintötyötä ja museoiden yhteistyötä erikoisalallaan; toimia erikoisalansa kulttuuriperinnön valtakunnallisena asiantuntijana ja ylläpitää ja edistää erikoisalansa kansainvälisiä yhteyksiä. Saamelaismuseo Siidan tavoitteena on jalkauttaa yhteisöllinen työ myös saamelaisalueen ulkopuolelle. Tänä vuonna Saamelaismuseo on valittu sekä Vuoden eurooppalaiseksi museoksi että vuoden museoksi Suomessa.
Pohjois-Pohjanmaan museo on Oulun alueella toimiva kulttuurihistoriallinen museo ja Pohjois-Pohjanmaan alueellinen vastuumuseo. Sen yhteyteen kuuluu myös erikoismuseoita. Museon henkilökunta työskentelee tällä hetkellä väistötiloissa, ja uusitut näyttelyt avataan Oulun Myllytullin kaupunginosaan valmistuvassa uudisrakennuksessa vuonna 2026. Museon ParasRakas museo -hankkeessa monenlaiset ihmiset pääsevät mukaan suunnittelemaan uuden museon toimintaa. Museon saamelaista alkuperää olevaa esineistöä on vaiheittain palautettu Saamelaismuseo Siidalle tammikuusta 2024 lähtien.
Oulun taidemuseon ohjelmiston keskiössä on alueellisuus ja nykytaide. Näyttelyohjelmiston rinnalla kulkee eri-ikäisille suunnattu tapahtumaohjelmisto. Oulun taidemuseo ylläpitää Oulun kaupungin kokoelmaa sekä hallinnoi useita pienempiä lahjoituskokoelmia. Alueellisena vastuumuseona Oulun taidemuseo palvelee ja neuvoo Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun alueiden kuntia ja kaupunkeja, paikallisia museoita, yhteisöjä sekä yksityishenkilöitä kuvataiteeseen ja visuaalisen kulttuuriperintöön liittyvissä asioissa. Taidemuseo ja Oulu2026 toteuttavat alkuvuoden 2026 saamelaisen näyttelykokonaisuuden tiiviissä yhteistyössä.
syys 4, 2024
Ohjelmajohtaja Samu Forsblomin mukaan Oulu2026-ohjelmassa näkyy vahvasti myös Oulun seudun teknologinen osaaminen yhdistettynä luovalla tavalla taiteeseen, samoin pohjoinen luonto. Kuva: Pasi Rytinki
Teksti: Pasi Rytinki, Mun Oulu
Mistä Euroopan kulttuuripääkaupunkivuodessa oikeastaan on kyse? Menevätkö siinä kaupungin rahat hukkaan? Milloin ohjelma vihdoin julkistetaan? Oulu2026-ohjelmajohtaja Samu Forsblom vastaa näihin ja muihin kysymyksiin, joita oululaiset ovat projektista esittäneet. Hän painottaa, että kulttuuripääkaupungissa on kyse ennen muuta pitkälle tulevaisuuteen ulottuvasta kaupunkikehityshankkeesta, minkä esimerkiksi paikallinen yritysmaailma on hyvin ymmärtänyt.
Oulun kulttuuripääkaupunkivuoteen 2026 on alle puolitoista vuotta aikaa. Ohjelmajohtaja Samu Forsblom sanoo naurahtaen, että tämä on viestinnällisesti hankkeen hankalinta aikaa, koska koko ohjelmaa ei ole vielä julkistettu.
”Keittiöstä kuuluu tirinää, mutta ruoka ei ole vielä pöydässä”, Forsblom vertaa.
Hän painottaa, että Oulu2026-projektissa ei ole kyse vain yhden vuoden kulttuuriohjelmasta, vaan pitkälle tulevaisuuteen vaikuttavasta kaupunkikehityshankkeesta. Hän käyttää esimerkkeinä Englannin Liverpoolia, Tanskan Århusia ja Suomen Turkua siinä, miten kulttuuripääkaupunkivuosi antoi ponnen toteuttaa asioita, jotka ovat edistäneet kaupunkien elinvoimaa.
”Oulukin satsaa nyt historiansa eniten pehmeään infrastruktuuriin ja vetovoimaan – voisi sanoa vihdoin, ehkä 20 vuotta myöhässä, mutta kuitenkin nyt”, Forsblom sanoo.
”Kiinnostava kaupunki vaatii luovuutta, kulttuuria, elämyksiä ja tapahtumia, ne ovat älyttömän hyvä keino vaikuttaa kaupungin identiteettiin ja tulevaisuuteen.” Oulu2026:n ohjelmajohtaja Samu Forsblom
Museo- ja tiedekeskus Tiiman rakentamisen ja keskustakirjasto Saaren perusparannuksen lisäksi tekeillä on monia muitakin suuria kaupungin veto- ja pitovoimaa edistäviä hankkeita seuraavan kymmenen vuoden aikana, elämysareenasta lähtien.
”Nämä kun yhdistetään kulttuuripääkaupunkitekemiseen, joka on parhaimmillaan aika voimakaskin kaupunkimarkkinoinnin väline ja yhteisön vahvistaja, saadaan paras mahdollinen kulttuuripääkaupunki. Yritämme saada aikaan sellaisen ohjelman ja vuoden, joka kantaa pitkälle tulevaisuuteen: tuo kansainvälisiä yhteyksiä ja uudenlaista tekemistä, vahvistaa yhteisöllisyyttä ja nostaa Oulua valtakunnallisesti ja kansainvälisesti ainakin muutaman pykälän paremmille sijoituksille kaupunkivertailuissa.”
Tulevaisuutta rakentamassa
Kiteytettynä kyse on koko Oulun tulevaisuudesta, Forsblom sanoo. Päämääränä on tehdä Oulusta pysyvästi entistä kiinnostavampi paikka asukkaille, vierailijoille, työvoimalle ja opiskelijoille.
”Kiinnostava kaupunki vaatii luovuutta, kulttuuria, elämyksiä ja tapahtumia, ne ovat älyttömän hyvä keino vaikuttaa kaupungin identiteettiin ja tulevaisuuteen. Kilpailemme ihmisistä muiden kaupunkien kanssa, ja toiveissa on, että Oulu näyttäytyy myös tulevaisuudessa tänne syntyville uusille asukkaille sellaiselta paikalta, jossa voisi vaikka koko elämänsä asua – ei ole pakko lähteä etelään tai Eurooppaan.”
Nallikarin Frozen People -tapahtumasta kehitetään yhtä alkuvuoden 2026 kohokohdista. Kuva: Harri Tarvainen
Forsblom kehuu, että oululaisessa yritysmaailmassa on ymmärretty hyvin Oulu2026-projektin merkitys.
”Siellä jos missä ymmärretään, että jos Oululla ei ole vetovoimaa, ei heilläkään ole. Toinen ulottuvuus on osaavan työvoiman saaminen ja toinen se, että jos Oulu lakkaa kasvamasta ja jää näivettyväksi maakuntakeskukseksi, se tarkoittaa huonoja asioita myös yrityksille.”
Monipuolinen kulttuurikäsitys
Forsblom huomauttaa, että kulttuuripääkaupungissa ei toteuteta yhden ihmisen tai edes yhden kaupungin visiota, vaan Oulu2026 tarjoaa laajalle 40 kunnan alueelle alustan tuoda esiin oman näkemyksensä kulttuuri-ilmastonmuutoksesta, joka on hankkeen ydinteema.
”Avoimet ohjelmahaut ovat olleet kaikille avoimia, paikallisesti ja kansainvälisesti. Tiettyjen kriteerien ja teemojen kautta toimijat ovat saaneet esittää omia projektejaan, ja siitä on lähtenyt syntymään kokonaisuus.”
Projektin kolmas, Me olemme kulttuuria -niminen ohjelmahaku avataan maanantaina 2. syyskuuta. Siinä haetaan nimenomaan kuntalaisten ja paikallisyhteisöjen ruohonjuuritason ohjelmaa.
Forsblom huomauttaa, että Oulu2026:n alle mahtuu hyvin laaja käsitys kulttuurista.
”Meillä on kansainvälistä taidetta, tiedettä ja luovia aloja, mutta myös niin kutsuttua jokapäiväistä arjen kulttuuria, johon tämä nyt alkava ohjelmahaku on täsmätyökalu. Siinä voi olla mukana jopa hyvin pienelläkin projektilla.”
Forsblomin mukaan ohjelmassa näkyy vahvasti myös Oulun seudun teknologinen osaaminen yhdistettynä luovalla tavalla taiteeseen, samoin pohjoinen luonto.
Kiperiä kysymyksiä kuntalaisilta
Kansalaiskeskustelussa kulttuuripääkaupunki herättää monenlaisia tunteita ja mielipiteitä. Forsblom on luvannut vastata joihinkin usein toistuviin kysymyksiin.
Milloin koko ohjelma julkistetaan?
”15. tammikuuta 2025 julkistetaan ohjelman pääkohdat. Osa on jo hakukirjassakin kerrottu, ja ohjelmasta on jo annettu kurkistuksia päättäjille ja yhteistyökumppaneille – emmehän me tätä salassa tee.”
Avajaisviikonloppua vietetään 16.–18. tammikuuta 2026 talvisen kaupunkifestivaalin merkeissä.
”Teemme kaupungista lumoavan tapahtumakylän, jossa on paljon erilaista nähtävää ja koettavaa sekä mahdollisuuksia osallistua juuri itselle sopivalla tavalla.”
Koko ohjelma julkaistaan syyskuussa 2025.
”Ohjelma menee kolmeen teemaan. Rohkeasti reunalla on ohjelmakokonaisuus, jossa on paljon projekteja, jotka liittyvät pohjoisuuteen, meidän elämänmuotoomme täällä. Villisti kaupunki on yhteisöllistä kulttuurin tekemistä, tapahtumia, ruokakulttuuria, luontokokemuksia. Vastakohtien voima -kokonaisuudessa taas näkyy meille tosi tärkeä ajatus teknologian ja taiteen yhdistämisestä.”
Loppuvuodesta 2026 huomioita kiinnitetään taiteen ja teknologian rajapintoihin. Lumo-valofestivaali on yksi vuoden kiintopisteistä. Kuva: Pasi Rytinki
Forsblomin mukaan kulttuuripääkaupunkivuosi jaksottuu myös ajallisesti pitkälti näiden teemojen rytmittämänä. Vuoden ensimmäinen kolmannes painottuu pohjoisuuteen ja Rohkeasti reunalla -teemaan, kesällä on paljon yhteisöllisiä tapahtumia ja muun muassa ruokakulttuuria, ja loppuvuodesta tutkitaan Lumo-valofestivaalin johdolla taiteen ja teknologian yhteisiä mahdollisuuksia.
Ketkä kaikki ovat tekemässä ohjelmaa ja paljonko sitä on?
”Meillä on kahdentyyppisiä projekteja. Toiset me toteutamme Oulun Kulttuurisäätiössä itse, esimerkiksi avajaiset, osan näyttelyistä ja pohjoisen ruokakulttuurin Arctic Food Lab -kokonaisuuden, jossa kootaan monia toimijoita verkostoksi. Avointen ohjelmahakujen kautta meillä on tällä hetkellä noin sata suomalaista ja kansainvälistä kumppania, valtaosa toki Oulun alueelta, toteuttamassa omia projektejaan. Nyt alkava Me olemme kulttuuria -haku täydentää kokonaisuutta vielä todennäköisesti sadoilla eri projekteilla. Eli meillä on tosi iso tekijäjoukko, joka nivotaan yhteen kulttuuriohjelmaan.
”Tapahtumien kokonaismäärä nousee varmasti lähelle tuhatta. Tiettyjen isoimpien produktioiden toteuttamiseen tarvitaan myös lipputuloja, mutta valtaosa vuoden tarjonnasta on pääsymaksutonta ja paikoissa, joissa ihmiset liikkuvat: kaduilla, puistoissa ja muissa julkisissa tiloissa. Kulttuuriin tulee törmäämään joka paikassa.”
Miksi tarvitaan eurooppalaista kulttuuria, kun on omaakin?
”Tittelikin jo kertoo, että kyse on Euroopan kulttuuripääkaupungista. On kuusi kriteeriä, joiden perusteella voittajakaupunki valitaan, ja ehkä keskeisin raadin painottama asia on se, että eurooppalainen ulottuvuus on huomioitu ohjelmassa. Se tarkoittaa toisaalta sitä, että Euroopan yhteisiä arvoja tai tulevaisuuden haasteita, joita on nyt tosi paljon sodasta ja ilmastokysymyksistä lähtien, tuodaan esille ohjelmassa. Toisaalta sitä, että pystytään tekemään yhteistyötä eurooppalaisten tekijöiden ja toimijoiden välillä ja tuodaan eurooppalaisen kulttuurin moninaisuutta esille.”
”Eurooppalainen kulttuuri näkyy Oulussa ja oululainen kulttuuri näkyy Euroopassa, ja parhaimmillaan ne tekevät yhteistyötä.”
Toteutuvatko kaikki hakukirjassa kuvatut projektit?
”Hakukirja toteutuu varmaan noin 90-prosenttisesti. Totta kai, kun aikajänne on pitkä – hakukirja on kirjoitettu 2019–20 – niin luonnollisestikin asioita on jonkin verran muuttunut ja joitakin toimijoita voi jäädä pois. Maailmakin on muuttunut, on ollut pandemia ja sota, ja nyt kurittavat kulttuurialan leikkaukset. Pääosin hakukirja kuitenkin toteutuu, ja sitä painottaa myös toimintaamme seuraava eurooppalainen arviointiraati.”
”Olen varma, että Oulu on 2030-luvulla huomattavasti erinäköinen kuin nyt, vaikka ei lähtötilannekaan ole huono”, Samu Forsblom sanoo. Kuva: Pasi Rytinki
Mitä Oulu2026-projektia toteuttava Oulun kulttuurisäätiö tekee ja mitä se ei tee – eli mikä on Kulttuurisäätiön ja kaupungin työnjako?
”Kulttuuripääkaupunki projektina on siinä mielessä haastava, että se on iso juttu, johon sisältyy valtava määrä erilaisia intressejä. Meiltä toivotaan paljon asioita, kuten tiloja kulttuurille ja uusia tapahtumia. Yksi perusasia, joka täytyy ymmärtää, on se, että Kulttuurisäätiö ei rakenna mitään. Kaupungin roolina tässä on kehittää perusinfrastruktuuria. Syntyy uusi museo- ja tiedekeskus ja keskustakirjasto, Pikisaari kehittyy, Nallikaria on laitettu kuntoon. Kaupungin tekeminen on upealla tavalla juuri oikeassa kohdassa lähtenyt tukemaan tätä yhteistä tekemistä.”
”Kulttuurisäätiön tehtävänä on kulttuuri-ilmastonmuutoksen teeman ja alateemojen pohjalta rakentaa valtavan hieno kulttuuriohjelma, joka kiihdyttää meitä vielä sen vuoden jälkeenkin luomalla uusia yhteyksiä ja ennen muuta näyttämällä se voima, mikä tapahtumilla ja kulttuurilla meidän kaupungissamme voi olla.”
Kulttuurisäätiön ja kaupungin eri toimijoiden yhteistyön toimivuudesta on esitetty myös kriittisiä näkemyksiä. Forsblomin mukaan keskinäisessä viestinnässä ja yhteistyössä on aina varaa parantaa.
”Jokaisessa kulttuuripääkaupungissa on ollut haasteita tässä, koska projekti on niin laaja ja mukana on iso joukko toimijoita. Aina on se riittämättömyyden tunne olemassa. Meillä on mukana peräti 40 kuntaa ja niiden toimijat, taidesektori, toivottavasti vielä seuraavan haun kautta voimistuva urheilupuoli, matkailusektori, yritysmaailma… Sidosryhmiä on valtava määrä, ja tapaamme joka viikko kymmeniä niistä.”
Menevätkö tässä kaupungin rahat hukkaan?
”Kulttuuripääkaupunkitoimintaahan on tutkittu verrattain paljon. Joukossa on kaupunkeja, jotka ovat menestyneet tosi hyvin, ja kaupunkeja, joissa toteutus on voinut vähän ontua, mutta yhteistä niille kaikille on, että raha on mennyt hyvin harvoin hukkaan. Kaupunki osallistuu rahoitukseen yhdellä kolmanneksella, valtio yhdellä kolmanneksella ja yritysmaailma sekä muut kansalliset rahoittajat yhdellä kolmanneksella. Tämän vahvan pohjarahoituksen päälle saamme muista lähteistä lisää rahoitusta.”
”Talousvaikutuksiakin on tutkittu paljon. Suomesta viimeisin esimerkki on Turusta (2011), jossa kulttuuripääkaupunkivuosi jätti 250 miljoonaa euroa Turun talousalueelle. Pääosin se tulee paikallisen yrityskentän tuotoiksi matkailu-, ravintola- ja tapahtumasektorille. Kaikkia positiivisia talousvaikutuksia ei voi näin suoraan edes mitata, koska ne toteutuvat niin pitkällä aikajänteellä. Esimerkiksi Turussa lähti aika voimakkaasti kehittymään toiminta Aurajoen rannoilla, syntyi tapahtumatalo Logomo. Nyt kun kyselee heiltä, niin viesti on, että Turku on muuttunut pysyvästi huomattavasti vireämmäksi ja kiinnostavammaksi paikaksi.”
”Talousvaikutukset ovat siis positiivisia, mutta tärkeintä on oppia tekemään Oulusta kiinnostava paikka pitkällä aikajänteellä. Olen varma, että Oulu on 2030-luvulla huomattavasti erinäköinen kuin nyt, vaikka ei lähtötilannekaan ole huono.”
syys 4, 2024
De Gamlas Hemissä tarjoillaan perinneruokaa uusin tavoin – vanhoja klassikoita modataan nykypäivään laadukkaita raaka-aineita unohtamatta.
De Gamlas Hem on ainutlaatuinen hotelli ja ravintola aivan Oulun keskustan liepeillä. Upea puurakennus on ollut pystyssä jo vuodesta 1906 ja sen monipuolinen ja kiinnostava historia näkyy tänäkin päivänä hotellin toiminnassa.
De Gamlas Hemin elämysjohtaja Eeva Kouri on ollut mukana hotellin avausvuodesta 2018 asti. Yhdessä muun henkilökunnan kanssa Kouri luo asiakkaille niin arkipäivisiä elämyksiä kuin suurempia juhlia ja tapahtumiakin. Perustamisesta asti hotellin perusperiaate on pysynyt samana.
“Meidän tärkein tuotteemme on hyvät unet.”
Historia toiminnan keskiössä
Alunperin De Gamlas Hemin rakennus on toiminut ruotsinkielisin herrassäädyn naisten vanhainkotina. 1980-luvulla rakennus oli jo purku-uhan alla, mutta Oulun kaupunki peruskorjasi rakennuksen, joka toimi sen jälkeen monenlaisessa kaupungin käytössä, kunnes se haluttiin myydä 2017. De Gamlas Hemin omistajat, Arto Keränen, Timo Paakki ja Veli-Pekka Pohjola ostivat rakennuksen Oulun kaupungilta. Uudet omistajat remontoivat rakennuksen sokkelista kattoon. Näin rakennus saatiin nykyiseen kukoistukseensa, vanhaa kunnioittaen.
Oulun kaupungin rakennusvalvonta palkitsi yrittäjät Tuumastukki-palkinnolla vuonna 2019 laadukkaasta entisöinnistä ja rakentamisesta.
“Olemme tuoneet paljon talon ja Heinäpään historiaa mukaan toimintaan”, Kouri kertoo.
Hän nostaa mielenkiintoisena osana historiaa esimerkiksi sen, kun talvisodan aikaan rakennus toimi ruotsalaisten vapaaehtoisten hävittäjälentäjien majapaikkana. Lentorykmentti F19 on antanut myös nimensä yhdelle hotellin kabineteista. Hotellin muutkin kabinetit ovat saaneet nimiään De Gamlas Hemin vanhoilta asukkailta ja talon suunnitelleelta arkkitehdilta Viktos J. Sucksdorffilta, tuoden sen historiaa mukaan jokapäiväseen toimintaan.
“Suurinta kiitosta asiakkailta saamme tunnelmasta, historian säilyttämisestä ja siitä, että tällä talolla on tarina. Ihmiset arvostavat sitä, että mukana on sitä elämyksellisyyttä, ettei tämä ole pelkkä majoituspaikka tai lounasruokala, vaan miljöö tuo mukanaan tarinaa.”
Perinneruokaa uudella tavalla
De Gamlas Hemin ravintolan puolella toiminnan keskiössä on alusta asti ollut sama ideologia: ruoan pitää olla hyvää, maistuvaa ja terveellistä, makumaailma perinteisen suomalainen ja skandinaavinen, mutta ruokiin tuodaan mukaan uutta twistiä.
“Lounaalla tarjoamme meillä tehtyä kotiruokaa. Illallisella tunnelma muuttuu ja ruoan taso nousee ja teemme korkeatasoisempaa ja innovatiivisempaa ruokaa erittäin laadukkaista raaka-aineista. Vanhojen klassikoiden modaamista nykypäivään.”
Esimerkiksi rössypottu on monelle oululaiselle hyvinkin tuttu perinneruoka, joka ravintolan alkuaikoina kääntyi sen aikaisen keittiömestarin käsissä täysin uudeksi ruokalajiksi. Kaikki komponentit otettiin erilleen ja tuloksena oli perinteikkään keiton sijasta tinjamivoissa paistettua veripalttua, paahdettua porsaankylkeä, ruskistettua voita ja puikulaperunaa. Vaikkei kyseistä annosta tämän hetken listalta löydykkään, se on Kourin mielestä oivallinen esimerkki siitä, minkälaista innovointia De Gamlas Hemin keittiössä tapahtuu.
“Meillä pääperiaate kaikessa on se, että halutaan tuoda jotain erilaista ja omaa tänne.”
Kouri mukaan hotelli panostaa tähän myös lukuisilla yhteistöillään paikallisten yrittäjien kanssa. Esimerkiksi Hailuodon Panimon oluet löytyvät ravintolasta omalla etiketillä, Tyrnävän Myllyn kaurapuuro keitetään joka aamu, asiakkaat pääsevät herkuttelemaan Chocosomnian suklailla sekä Huovisen leipomon leipomuksilla. Erityisesti ulkomaiset ja ulkopaikkakuntalaiset asiakkaat arvostavat mahdollisuutta päästä maistamaan lähialueen tuotteita.
“Lähiruokaa on myös se, että tuetaan muita lähialueen toimijoita ja yrittäjiä. Meille on hirveän tärkeä elementti se, että tehdään paikallisten yrittäjien ja pienyrittäjien kanssa yhteistyötä.”
Kouri kokee, että Oulun kaltaisella alueella lähiruokaan liittyviä arvoja on helpompi toteuttaa, kuin vaikkapa eteläisemmässä Suomessa. Vaikka aivan kaikkea ei saakaan heti naapurista, kokee hän, että pienillä, arkisilla valinnoilla on lopulta iso merkitys kokonaisuudessa ja esimerkiksi ravintolan hiilijalanjäljen pienentämisessä.
syys 3, 2024
Siikajoella sijaitsevaa idyllistä Törmälän tilaa pyöritetään jo toisessa sukupolvessa.
Siikajoen rantatörmällä sijaitseva Törmälän Tila on idyllinen ja monipuolinen matkailutila, jonka rauhallinen ympäristö tarjoaa puitteet juhlille, koulutuksille ja kesäleireille.
Yrittäjä Sanna Loukkaanhuhta pyörittää yhdessä perheensä kanssa Törmälän Tilaa jo toisessa sukupolvessa. Loukkaanhuhdan vanhemmat perustivat maatilamatkailuun keskittyvän tilan 1980-luvun loppupuolella. Itse tilan päärakennuksen historia ulottuu jopa 1700-luvulle.
“Ajatus maatilamatkailusta tuli ulkopuolelta, kun elinkeinoihmiset miettivät, että mitä uutta tänne kylälle voisi tulla. Vanhempani ottivat ajatuksen omakseen, maatila oli jo olemassa ja he alkoivat muokkaamaan jo olemassa olevista rakennuksista uusia. Tiloja on laajennettu pikkuhiljaa vuosien varrella.”
Törmälän Tila tarjoaa ympärivuotisesti majoitus- ja ateriapalveluita. Asiakasryhmiä käy tilalla Loukkaanhuhdan mukaan laaja skaala, perheistä yritysporukoihin ja rippileiriläisiin asti. Pihapiiristä löytyy tunnelmallinen päärakennus ruokasaleineen, toiminnallinen keskus Väentupa, joka soveltuu erinomaisesti kokous- ja juhlatilaksi, aittamökkejä majoittumista varten sekä Saunatalo, joka pitää sisällään kolme saunaa.
“Kaikki löytyvät samasta pihapiiristä, eli etäisyydet eivät ole pitkiä.”
Törmälän Tilalla vieraat saavatkin nauttia pihapiiristä ja maaseudun rauhasta ainutlaatuisella tavalla.
“Meillä on sellainen periaate, että jos meillä on joku tilaisuus, niin emme ota silloin muita asiakkaita. Se porukka joka tulee saa olla täysin omassa rauhassaan.”
Ihan tavallista kotiruokaa
Jokaiselle Törmälän Tilalle saapuvalle ryhmälle mietitään erikseen minkälaista ruokaa heille tarjotaan. Ryhmän tarpeet ja tilaisuuden luonne otetaan huomioon suunnittelussa.
“Palaute mitä saadaan liittyy yleensä ruokaan ja ihmiset tykkäävät siitä. Kiitosta saadaan siitä, miten me huomioimme erityisruokavaliot. Tehdään aina kaikista ruokalajeista myös heille vaihtoehto.
Loukkaanhuhta kertoo, että pääasiassa he tarjoavat “ihan tavallista kotiruokaa”. Osa reseptiikasta on ollut mukana jo pitkään.
“Äiti on samalla tyylillä tehnyt aamupalasämpylät aamupuuron jämistä jo monta kymmentä vuotta ja se vaan on ihmisten mieleen.”
Törmälän Tilalla pyritään mahdollisuuksien mukaan hyödyntämään lähialueiden tuotteita. Loukkaanhuhta mainitsee olevansa onnellinen siitä, että esimerkiksi perunat he saavat vain kymmenen kilometrin päästä. Läheltä hankitaan erityisesti hiukan normaalia erikoisempia tuotteita, kuten vaikkapa lampaanlihaa, jota hyödynnetään juhla- tai kokoustarjoiluissa tavallisen arkiruoan sijaan.
Tulevana keväänä tilalla kokeillaan jotakin uutta. Jo pitkään suunnitelmissa ollut pyjamabrunssi antaa asiakkaille mahdollisuuden nautiskella hyvästä ruoasta ja upeasta ympäristöstä entistäkin rennommin. Tarjonta on tarkoitus koostaa lähialueen tuotteista.
“Ajatus siihen lähti siitä, kun veljeni asuu Amerikassa ja vanhempani kävivät siellä vierailulla. He kertoivat sellaisesta paikasta, mihin ihmiset tulevat aamutakeissa ja pyjamassa paikalle.”
