,

Kun mummot kuuntelivat räppiä ja nuoret lauloivat yhteislauluja – Luovuutta lehdossa toteutti Oulu2026 henkeä parhaimmillaan 

Jaa

Kruunulehdon metsässä ja vanhassa pihapiirissä nähtiin viikonloppuna, miltä kulttuuri-ilmastonmuutos voi käytännössä näyttää. Luovuutta lehdossa -festivaalilla sukupolvet, perinteet, nykyhetki ja taiteen eri muodot kohtasivat ainutlaatuisella tavalla

Ylivieskassa sijaitsevan 200-vuotiaan Kruunulehdon pihapiiri ja metsä täyttyi ihmisistä ja juhlahumusta lauantain 8.8. Luovuutta lehdossa -taidefestivaaleilla. Kuva: Jonna Taikatie.
Ylivieskassa sijaitsevan 200-vuotiaan Kruunulehdon pihapiiri ja metsä täyttyi ihmisistä ja juhlahumusta lauantain 8.8. Luovuutta lehdossa -taidefestivaaleilla. Kuva: Jonna Taikatie.

Ylivieskan Kruunulehdossa saattoi yhden päivän aikana törmätä lyhytelokuvaan talon kellarissa, improvisoituun runo- ja tanssiesitykseen, nukke- ja improvisaatioteatteriin, romutaide- tai savityöpajaan. Metsässä saattoi pysähtyä sointukylpyyn, osallistua vapaan liikkeen työpajaan tai lähteä lasten rakastaman Memmu-peikon kanssa seikkailulle. Luovuutta lehdossa – koko kansan taidefestivaali järjestettiin lauantaina 8.8. Ylivieskan Vähäkankaalla.

Livemusiikkia kuultiin useilta esiintyjiltä, ja ohjelmassa oli myös kansantanssia, kansallispukujen tuuletusta ja yhteislaulua. Taidetta oli myynnissä, kädet pääsivät saveen savipajassa ja luonnon sekä kierrätysmateriaalien parissa syntyi uusia teoksia. Taidepolulla sai ihailla Kruunulehdon taiteilijaresidenssin aikana syntyneitä ympäristötaideteoksia, moottorisahaveistoksia ja installaatioita. 

Mutta ehkä parhaiten päivän henkeä kuvaa näky, joka ei olisi ollut mahdollinen ihan missä tahansa tapahtumassa: mummot kuuntelivat räppikeikkaa ja nuoret lauloivat vanhoja yhteislauluja mummojen kanssa. 

Juuri tätä tapahtuman järjestäjät tavoittelivat. 

”Halusimme törmäyttää eri sukupolvet, perinteet ja nykyhetken sekä erilaiset taiteenmuodot ja lajit keskenään. Se, miten ihmiset lähtivät mukaan ja viihtyivät yhdessä pitkän päivän ajan, ylitti kyllä odotukset”, kertoo Alavieskan taideyhdistyksen tuottaja Anni Kallio. 

Festivaali syntyi tekemällä – ei suunnittelemalla valmiiksi 

Luovuutta lehdossa oli poikkeuksellinen jo syntytavaltaan. Järjestäjät eivät päättäneet etukäteen, millainen festivaalista tulee, vaan kutsuivat tavalliset ihmiset, harrastajat ja taiteilijat mukaan tarjoamaan omaa ohjelmaansa. 

Näin tapahtuman sisältö alkoi kasvaa orgaanisesti. 

Samalla Kruunulehtoa, jonka pihapiirissä tapahtuma oli, rakennettiin talkoilla. Eri-ikäiset ihmiset siistivät metsää, valmistelivat pihapiiriä ja rakensivat tapahtumaa yhdessä. Anni Kallio kertoi talkooväen ikähaitarin ulottuneen 30 vuodesta 80 vuoteen. 

”Tässä tapahtumassa oli jotain mullistavaa jo siinä, miten se syntyi. Kukaan ei yksin päättänyt, mitä tapahtuu, vaan ihmiset toivat mukanaan oman osaamisensa ja innostuksensa”, Kallio kuvailee. 

Myös tapahtuman toinen tuottaja, taiteellinen johtaja ja paikan omistaja Jonna Taikatie näkee juuri tässä tapahtuman ytimen. 

”Luovuuden ei tarvitse kuulua vain taiteilijoille. Halusimme antaa ihmisille tilan kokeilla, leikkiä ja löytää jotain uutta omasta luovuudestaan. Kun eri-ikäiset ihmiset kokoontuvat yhteen juurevaan ympäristöön, syntyy ihan uusia kohtaamisia, sisäisiä ja ulkoisia.” 

Taidetta kellarista metsään – ja ruoka toi sukupolvet saman pöydän ääreen 

Kruunulehdon yli 200-vuotias talo ja metsä antoivat festivaalille oman erityisen tunnelmansa. Taide ei ollut rajattu yhteen saliin, vaan sitä löytyi yllättävistä paikoista: kellarista, pihapiiristä, metsästä ja ihmisten omasta tekemisestä. 

Myös ruokakulttuuri oli tärkeä osa päivää. Vanhan talon sisällä Juurilla pop up -kahvila-ravintola tarjoili muun muassa nokkoskeittoa, talon leivinuunissa leivottua rieskaa ja hapanjuurileipää, villiyrttijuomia sekä ternimaitopannaria. Lähitilojen puhtaat raaka-aineet, villiyrtit ja suomalaiset ruokaperinteet toivat menneen ajan maut osaksi nykyhetken festivaalia. 

Kokonaisuus oli juuri sitä, mitä Oulu2026 kulttuuri-ilmastonmuutoksella tavoitellaan: kulttuuria, joka syntyy yhdessä, kuuluu kaikille, osallistaa ja rakentaa uusia kohtaamisia. Kruunulehdossa tavoite ei kuitenkaan tuntunut tavoitteelta vaan se näkyi ja tuntui käytännössä. 

Ihmiset pysähtyivät, osallistuivat, kuuntelivat toisiaan, kokeilivat uutta ja viihtyivät yhdessä pitkän päivän ajan. Vanha ja uusi eivät kilpailleet keskenään, vaan löysivät toisensa. 

Luovuutta lehdossa osoitti, että kulttuuri-ilmastonmuutos voi alkaa yksinkertaisesti siitä, että ihmisille annetaan mahdollisuus tuoda oma luovuutensa yhteiseen pöytään – ja annetaan kohtaamisen tapahtua. 

Lue myös