Rauhan­­koneen kerroksia

Ekho Collectiven työskentelyprosessissa pyritään huomioimaan projektin vaikutuksia niin ekologisen, taloudellisen, kulttuurisen kuin sosiaalisen kestävyyden periaatteiden mukaisesti, tiiviissä yhteistyössä Oulu2026-työryhmän kanssa. 

Ympäristö- ja yhteiskuntavastuullisuutta edellytetään myös yhteistyökumppanien ja alihankkijoiden osa-alueissa. Ekologisesti kestävien työtapojen tukena seuraamme Vihreä taide -sivuston periaatteita, yhtenä työkaluna vaikutusten arvioinnin apuna käytetään hiilijalanjälkilaskentaa. 

Kollektiivin lähestymistapa tunnistaa, että sosiaalinen oikeudenmukaisuus ja ekologinen kestävyys ovat keskenään kietoutuneita ja että toinen näkökulma ei voi menestyä pitkällä aikavälillä ilman toista. Hankkeessa avoin kestävyysviestintä on olennainen osa vastuullisuustyötä.

Osana teosta keräämme ja varastoimme kävijöiden kirjoittamia tarinoita, ja koulutamme niillä tekoälymalleja, jotka vaikuttavat muun muassa siihen, miltä teos näyttää. Vuoden 2026 jälkeen osallistujien kirjoittamat tarinat sekä teoksen lähdekoodi julkaistaan hyödynnettäväksi epäkaupalliseen käyttöön. Emme säilytä koulutettuja malleja teoksen esittämisajan päätyttyä. 

Tekoälyteknologiaa valitessamme olemme pyrkineet priorisoimaan erityisesti sosiaalista vastuullisuutta ja läpinäkyvyyttä. Tekoälyn etiikkaa pohtiessa on tärkeä kiinnittää huomiota siihen, mitä tekoälyä käyttämällä saavutetaan, ja kenen kustannuksella se tapahtuu. Olemme pyrkineet siihen, että tekoälyä käyttäessämme annamme enemmän kuin otamme. 

Tekoälyn käyttö mahdollistaa teoksessamme paitsi uudenlaista taiteellista ilmaisua, myös esimerkiksi sen, että se on koettavissa myös ruotsiksi ja pohjoissaameksi. Se on epäkaupallinen hanke, ja tulee kaikkien nähtäville ilmaiseksi: kukaan ei toisin sanottuna hyödy taloudellisesti tekoälyn käyttämisestä. Teoksen luomisprosessi on synnyttänyt tietoa tekoälyn hyödyntämisestä, jota tulemme jakamaan eri alustoilla ennen kulttuuripääkaupunkivuotta ja sen aikana. 

Valitsemamme generatiiviset tekoälymallit ovat aidosti avoimia, eli sekä niiden koulutusdata että kouluttamiseen käytetyt algoritmit ovat julkisesti tiedossa. Valitettavasti näitä malleja puolestaan on koulutettu datalla, joka on tuotettu suljetuilla kielimalleilla. Siksi emme voi esimerkiksi antaa arviota siitä, onko teoksessamme käytettyjen tekoälymallien kouluttamiseen hyödynnetty epäsuorasti halpatyövoimaa kolmannesta maailmasta.

Generatiiviset tekoälymallit, kuten laajat kielimallit, on miltei poikkeuksetta koulutettu datalla, joka on kerätty verkosta ilman datan tuottaneiden tahojen suostumusta. Generatiivisen tekoälyn käyttöön liittyy tämän takia eettisiä ongelmia myös tekijänoikeuksien näkökulmasta.

Sisällöllisesti sosiaalinen ja kulttuurinen kestävyys on keskeisessä roolissa teoksessa käsiteltävän rauhan tematiikassa. Sosiaalinen kestävyys pyrkii luomaan yhteiskunnan, jossa ihmiset voivat elää turvallisesti ja hyvinvoivina. Rauhanomaiset keskustelut ja konfliktien ratkaiseminen rauhanomaisin keinoin edistävät sosiaalista kestävyyttä. 

Oikeudenmukaisuus ja vastuullisuus ohjaa kaikkea päätöksentekoa ja toimintaa, kuten datan keräämistä, tallentamista ja muokkaamista. Myös työskentelytavat nojaavat sosiaaliseen kestävyyteen: prosessi ja päätöksenteko tehdään kollektiivisesti ja demokraattisesti, ilman taiteellista johtajaa. Työryhmä on systemaattisesti kehittänyt työtapoja, joiden avulla kollektiivisessa työskentelyssä saadaan monialaisen työryhmän osaaminen ja lahjakkuus laajasti käyttöön. Työtavoilla pyritään päätöksentekoon, jonka lopputuloksena syntyy taiteellisesti, kokemuksellisesti ja teknisesti korkeatasoisia ratkaisuja.

• Koska kollektiivilla ei ole yhtä taiteellista johtajaa, joudumme avoimissa kysymyksissä useimmiten konsultoimaan muita jäseniä ennen vastauksen antamista. Jäsenet vastaavat kysymyksiin omalta vastuualueeltaan.
• Dokumentoimme systemaattisesti työprosessiamme, ja valitsemme työtavat sen mukaan, missä kohtaa luovaa prosessia olemme.
• Luotamme kokeilukulttuuriin: Luonnostelemme, teemme demoja ja protoja, jotta pystymme konkretisoimaan ideoita myös työskentelyprosessin varhaisessa vaiheessa, kun teoksen materiaalia ja teknologiaa vasta kehitetään.
• Sitoudumme psykologista turvallisuutta vaalivaan työkulttuuriin ja kehitämme jatkuvasti työskentelykäytäntöjämme.

Teoksen luomisessa halutaan toimia tietoisesti ympäristövaikutusten ja kiertotalouden näkökulmasta sen koko elinkaaren ajalta. Tämä tarkoittaa eri toteutusvaihtoehtojen tarkastelua jo suunnittelu- ja testausvaiheessa. Rakenteet, teososat ja tekniikka suunnitellaan kulutusta kestävistä ja laadukkaista materiaaleista niin, että ne ovat tarvittaessa myös korjattavissa vuoden esilläolon aikana. Teoksessa käytetään kierrätettyjä ja ylijäämämateriaaleja ja tutkimme niiden käyttömahdollisuuksia teoksen elinkaaren päättyessä. 

On tutkittua, että ympäristövaikutuksista liikenne, eli henkilömatkustus, kuljetukset ja logistiikka sekä kiinteät seinät, kuten tilat ja niihin liittyvät lämmitys/jäähdytys ja sähkönkulutus, aiheuttavat taidehankkeen suurimman hiilijalanjäljen. Oulun etäisyys kollektiivin päätoimisesta työskentelylokaatiosta Helsingistä edellyttää matkustamisen ja kuljetusten optimointia ja suunnitelmallisuutta. Esimerkiksi lentämiseen verrattuna junamatka tuottaa 85 % vähemmän hiilidioksidipäästöjä matkustajaa kohden. Teoksen rakennus- ja pystytysjakso pyritään pitämään tiiviisti paikan päällä.

Tekoälyä hyödynnetään monella eri tapaa teoksen suunnitteluprosessissa sekä teoksessa itsessään, eikä kaikki siitä ole generatiivista.Teos ponnistaa myös teknisellä tasolla Timo Honkelan ajatuksista, ja nojaa hänen tutkimustyöhönsä tekstin koneellisen analyysin parissa. Teoksen varsinainen sisältö syntyy vierailijoiden vuorovaikuttaessa sen kanssa, mutta virtuaalisessa komponentissa hyödynnetään lisäksi laajaa kielimallia osallistujien tuottaman materiaalin analysoimiseen.

Olemme päättäneet rakentaa teoksen tekoälykomponentin kokonaan kaupungintaloon, joten voimme kerätä tietoa siitä, miten paljon sähköä teos kuluttaa. Tämä ei olisi mahdollista, jos käyttäisimme kaupallisia pilvipalveluntarjoajia. Paikallinen prosessointi ei kuitenkaan automaattisesti tarkoita, että kulutus olisi vähäisempää kuin pilvialustoilla. 

Prosessointiteho tulee muodostamaan lopulta melko pienen osuuden teoksen kokonaishiilijalanjäljestä verrattuna meidän tekijöiden sekä teosta katsomaan tulevien kävijöiden matkustamisesta koituviin päästöihin. Siksi keskitymme luomaan ohjelmistokehitysympäristöstä sellaisen, että mahdollisimman suuri osa työstä voidaan tehdä etänä Helsingistä käsin, jossa kollektiivimme sijaitsee. Teokseen kuuluu virtuaalinen komponentti, jonka ansiosta se on koettavissa myös vaikka ei matkustaisi paikan päälle.

Kollektiivimme pyrkii optimoimaan tekoälymalleja siten, että mahdollisimman kevyellä mallilla saadaan aikaiseksi mahdollisimman paljon. Tällöin myös teoksen vaatima prosessointikapasiteetti on pienempi, suunnilleen neljänneksen siitä mitä se olisi ilman tätä työtä.