Omakuva kotona. Taustalla näkyy taiteilijan Hannu Lukinin teos. Isäni oli myös taiteilija ja Lukinin hyvä ystävä.
Anna Murtola on Oulusta lähtöisin oleva flamencolaulaja ja maailmanmuusikko. Asuinpaikka on nykyisin Helsingissä Lauttasaaressa, mutta sydämen koti ja juuret aina Oulussa.
Anna, miltä elämäsi näyttää ja tuntuu nyt, tämän poikkeuksellisen tilanteen keskellä?
Tällä viikolla kun vuosi pyörähti kesäkuun puolelle, tuntuu, että alan taas olla pitkästä aikaa kunnolla elossa. Huomasin sen konkreettisesti, kun avasin kalenterini kuukausien epämääräisen netflixintuijottelun ja metsissä ja rannoilla samoilemisen jälkeen. Repäisin sivujen alakulmasta paksun nipun kolmionmuotoisia paperinpaloja, valkoista koronakonfettia.
Tällä viikolla olen jälleen päässyt kunnolla työskentelemään. Se tuntuu suorastaan juhlalta (konfetin paikka, siis!). Olin onnekas saadessani hiljattain pienen työskentelyavustuksen, joka auttaa pahimpaan koronakriisiin. Seuraavat puolitoista kuukautta työstän uutta materiaalia, sanoitan ja sävellän musiikkia seuraavalle levylleni (kiitos Taike!). Pikkuhiljaa vaikuttaa myös siltä, että keikkailu alkaa olla mahdollista ja jos vain tilanne sallii, niin syksyllä ollaan taas takaisin sen rakkaimman työn eli esiintymisen äärellä.
Miltä Oulu näyttää sinun silmin juuri nyt?
Tämän päivän Oulu näyttää minusta kehittyvältä, sitkeästi yrittävältä ja omia polkujaan tallaavalta. Tosin kehitys voisi joskus olla hieman urbaanimpaa, nopeampaa ja kulttuurimyönteisempääkin ja keskittyä vähemmän kauppakeskuksiin ja peltomarketteihin.
Oulu näkyy minulle tällä hetkellä sekä lämpimissä muistoissa että konkreettisissa tulevaisuudensuunnitelmissa. Vaikka freelancer-muusikkous on kuljettanut kauas kotiseuduilta, Oulu on edelleen yksi vahva tukipiste omalla maailmankartallani.
Katso vuoden päähän, miltä elämäsi näyttää ja missä olet?
Toivottavasti olen juuri palannut ensi keväälle suunnitellulta Saksan kiertueelta kitaristi Joonas Wideniuksen kanssa ja käsillä on myös noin vuoden mittaisen levyprojektin loppusuora.
Uutta levyä on tarkoitus työstää hyvinkin läheisessä Oulu-yhteydessä, nimittäin ajatuksena on vuoden aikana tehdä useampi residenssinomainen matka kotiseudulle, josta ammentaa aiheita ja inspiraatiota uuden pohjoisen flamencomusiikin sävellys- ja sanoitustyöhön. Mukana levyprojektissa on myös paikalliset taiteilijat, äänitaiteilija-äänisuunnittelija Paavo Impiö ja valokuvaaja Janne-Pekka Manninen. Vuoden päästä ollaan jo toivottavasti saatu työskennellä yhdessä tällä monitaiteisella työryhmällä ja uutta musiikkia on syntynyt levyllisen verran.
Oulu hakee kulttuuripääkaupungiksi, miksi juuri meidän alue on paras kulttuuripääkaupungiksi?
Oulu-meininki on jotakin ihan omanlaistaan. Oulu on hieman ristiriitainen paikka. Oulussa ollaan aina oltu sen verran syrjässä muusta maailmasta, että asioita on pitänyt ja saanut tehdä itse. Vahva DIY-meininki ja oma tyyli tehdä asioita korostuu. Siitä ponnistaa omaleimaista ja anteeksipyytelemätöntä kulttuuria. Myös oululaisessa flamencossa on yllättäen ollut aina vähän pientä punk-henkeä.
Toisaalta oululaisten (niin kaupunkilaisten kuin päättäjienkin) keskuudesta kuitenkin löytyy myös sellaista “ei kait sitä nyt ruukata” -asennetta ja ennakkoluuloja, ehkä vähän pessimismiäkin (vaikka ei nyt sentään Puolangalla ollakaan!).
Oulu ei pelkästään ansaitse, mutta myös tarvitsee kulttuuripääkaupunki-statusta. Moni kaupunkilainen ei hoksaa ajatella, että jo pelkkä hanke on tärkeä foorumi kulttuurin kehittämiselle ja puolustamiselle ja että juuri sellaista yhdessä tekemistä ja tulevaisuuteen uskomista tässä tarvittaisiin.
Mitä terveisiä lähettäisit vuoden 2026 Oululle eli aikaan, kun olemme Euroopan kulttuuripääkaupunki?
Uskaltakaa nähdä ja tehdä isosti! Uskaltakaa olla erilaisia! Vaikka jotakin ei ruukata tehä, niin ei se tarkoita etteikö kannattaisi.
