Viikon kulttuuripersoonamme tällä viikolla on Anna-Mari eli Ansku Nousiainen, jonka Instagram-biossa lukee muun muassa: ”Epäonnistunut elokuvantekijä, keskinkertainen taiteilija ja tulevaisuuden huono tatuoija.” Ansku kertoo olevansa kaikkea tuota, mutta myös paljon muuta, ainakin uskollinen hype girl, nolo pehmoilija, vähän kovis mutta oikeesti herkkis runotyttö.
Anskun unelma-ammatti on ollut taiteilija ala-asteelta saakka, mutta elokuva-alalle hän päätyi vahingossa. Lukiosta valmistuessaan portit taidekouluihin eivät vielä auenneet ja Ansku haki hädissäni ihan mihin tahansa täydennyshaun paikkaan, jossa mainittiin kulttuuri tai media. Koulutuskeskus Salpauksen pääsykokeissa istuessaan Ansku mietti miksi ihmeessä täällä kysellään jostain XLR-kaapeleista ja kytkennöistä ja koitti itsepäisesti puhua sarjakuvista. Lopulta haastattelijat kysyivät, että ”tiedäthän muuten että tämä on audiovisuaalisen median koulutusohjelma?”. Ansku oli luullut hakevansa graafisen suunnittelun koulutusohjelmaan, mutta vaihtoi haastattelussa linjaa erittäin nopeasti ja vastasi ”joo, mä RAKASTAN elokuvia!”. Kuin ihmeen kaupalla Ansku pääsi kyseiseen kouluun ja sitä kautta pääsi myöhemmin myös opiskelemaan elokuvaa ja alalle töihin. Koko opintojensa ajan Ansku kuitenkin opiskeli ja toimi myös taiteen parissa ja tituleerasi itseään itsepäisesti taiteilijaksi.
Ansku tekee taidetta nykyisin hyvin monialaisesti ja hänen oma työnsä onkin murroksessa. Ansku on siirtynyt elokuva-alalta enemmän tapahtumapuolelle ja taiteellisessa työssä laajentanut valokuvasta ja videosta installaation sekä kolmiulotteisten teosten ja audion pariin. Anskun taiteellisen tekemisen ytimessä ovat tarinat, ei pelkkä näyttäminen vaan myös kertominen.
Eniten Anskun työskentelyä ja arkea tässä kevään korvilla kuitenkin määrittelee Anskun työ Oulun Musiikkivideofestivaalien taiteellisena johtajana, joka nivoo oikeastaan kaikki hänen kiinnostuksenkohteensa yhteen. Ansku on aina rakastanut musiikkivideota ja on ihan täysi ”musavideopää”. Kun hän tajusi, että musiikkivideoita voisi tehdä itsekin, paluuta ei ollut. Ansku alkoikin käymään Oulun musiikkivideofestivaaleilla aluksi tekijänä ja festareista inspiroituneena hän alkoikin yhdessä Anna Alkiomaan kanssa järjestämään Tampereella pientä Musavideorama -musavideotapahtumaa vuosittain. Kun taannoin OMVF:n taiteellisen johtajan paikka oli aukeamassa, festivaalin edellinen taiteellinen johtaja Jaakko Mattila suositteli Anskulle, että hakisi paikkaa. Nyt Ansku on toiminut Oulun musiikkivideofestivaalien taiteellisena johtajana vuoden 2019 festivaaleista lähtien.
Muutit juuri Helsingistä Ouluun. Kerro lisää tästä! Miten päätös syntyi? Miltä tuntuu nyt?
Tosi moni on kysynyt multa ”miks kukaan muuttais Helsingistä Ouluun?” – vastaus voisi olla essee tai novelli, tai yksinkertaisesti vaan ”miksi ei?”. Iben sanoin ”stadi on kylmä” ja kaipasin jotain uutta. Olen onnistunut matkustamaan kerran kuussa noin viikoksi Ouluun koko viime syksyn ja talven, joten mietin miksei se koti voisi olla täällä ja reissut sijoittua muualle. Jännitin muuttamista lähinnä etelän ystävyyssuhteiden takia, mutta sain kyllä paljon tukea päätökselle! Kotimaan matkailu on aina ollut mulle tuttua, joten tänne kauemmas sijoittuminen ei tunnu itselleni niin radikaalilta. Äitini kannatti päätöstä sanoin ”hyvä että muuallakin tapahtuu asioita kuin Helsingissä!” – meillä on kotona aina kartettu Helsinkikeskeisyyttä ja kai se elää itsessänikin edelleen.
Mun suhde Ouluunhan on syntynyt puhtaasti musiikkivideofestivaalien kautta – ensin kävijänä, sitten aktiivina ja nyttemin taiteellisena johtajana. Mulla ei ole sukujuuria täällä, enkä ennen festaria tuntenut täältä ketään. Festivaalien kautta mulle alkoi kuitenkin muodostua tänne laaja piiri tärkeitä ihmisia ja syviä ihmissuhteita, musiikkivideoperhe niin sanoakseni, ja aloin viettää täällä entistä enemmän aikaa myös työn ulkopuolella. Kesä 2021 oli varmaan käännekohta ajatuksen konkretisoitumisessa; Elektornit, festarit ja tapahtumat, täydelliset rullaluistelureitit ja valoisat kesäyöt veivät mennessään ja Oulu flirttaili mulle kovempaa kuin mikään tai kukaan koskaan ennen!
Täytyy myös sanoa että lobbaushanke mun Ouluun saattamiseksi oli pitkä ja ovela ja (tietysti kun ammattilaiset oli asialla) niin hedelmällinen että täällä sitä ollaan! Kuten ystäväni Vilma asian ilmaisi: ”Aika paljon Oulun vetovoimasta kertoo se että sä muutit tänne!”
Mitä sinulle kuuluu juuri nyt? Millä tavoin vietät vapaa-aikaasi?
Mulle kuuluu hyvää! Oon muuttanut noin kuukausi sitten, joten aika on toistaiseksi kulunut siivoillessa, (nukke)kotia rakennellessa ja kirppareilla luuhatessa (Oulun kirppikset muuten best, oon löytänyt täältä parhaat yöpuvut, mesh-paidat, posliiniesineet ja kodin hörhelöt). Kaksi ensimäistä viikkoa laittelin aamusta iltaan kämppää ja pastelliresidenssini alkaa nyt olla aika valmis, eli fokus alkaa siirtymään arjen rakentamiseen, sekä apurahahakemuksiin kun eletään tätä aikaa vuodesta.
Haaveissani oli muuton jälkeen lähinnä järjestellä posliiniesineitä, maata sängyssä ja juoda loputonta aamukahvia. Näin olen helmikuussa tehnytkin! Lukeminen on tuntunut vaikealta parit viime vuodet, mutta muuton jälkeen olen löytänyt itseni kirja kädestä päivittäin!
Tämän kuun kirjanostot ja suositukset kevääseen:
Syyskirja, Johanna Venho
Kevyt kantamus ja muita kertomuksia, Tove Jansson
Eläinten syömisestä, Jonathan Safran Foer
Jotta en antaisi itsestäni liian ruusuisen intellektuellia kuvaa, olen katsonut myös obessiivisesti Too Hot To Handlea ja rehellisesti sanottuna myös selvittänyt ketkä pareista on edelleen yhdessä… En ennen katsonut realitya, mutta törmäsin HBOlla Fboy Islandiin ja se oli menoa sitten!
Aion myös tässä alkukeväästä yrittää levätä enemmän kuin ennen muutenkin, sillä kesä tulee taas olemaan hektistä festarin tekijänä!
Mitä kantava teemamme, kulttuuri-ilmastonmuutos, merkitsee sinulle?
Ilmastonmuutos on sanana raju ja herättää tietysti mielikuvia ympäristömme tilasta ja huolta tulevaisuudesta. Olen jo pitkään vauhkonnut kotimaan matkailusta ja luulen että yllättävän moni on matkustanut Suomessa melkoisen vähän. Haluaisin rohkaista kaikkia laajemminkin kulttuuri-ilmastonmuutokseen ja jos jotain positiivista koronapandemiasta täytyy löytää, toivon että kotimaan matkailu kiinnostaisi ihmisiä jatkossakin enemmän. Esimerkiksi Bättre Folkin vetovoima myös Oulun ulkopuolella on hyvä esimerkki siitä, että etäisyys ei ole lopulta kynnyskysymys – matkustavathan ihmiset tietysti ulkomaillekin tapahtumien perässä.
Yksinään sana ilmastonmuutos on negatiivisesti ravisteleva, mutta kulttuuri-ilmastonmuutos merkitsee minulle ennen kaikkea avoimuutta, lempeyttä, yhteistyötä ja ennakkoluulottomuutta.
Minkälaista on toimia Pohjois-Suomessa? Millaisena näet Oulun tällä hetkellä?
Mielestäni Oulu on tosi ihastuttavan kokoinen paikka toimia (ja elää!), täällä asiat saa tapahtumaan ja ihmiset tuntuvat olevan avoimia yhteistyölle ja uusille kokemuksille.
Olen jatkuvasti häkeltynyt että koko päivä ei mene ympäri kaupunkia matkustamiseen ja ihmeelliseen säätämiseen, jota Helsingissä tuntui olevan riittämiin. On ihanaa että täällä liikkuminen ilman autoa on helppoa ja nopeaa ja keskustan kompaktius on omasta näkökulmasta äärimmäisen viehättävää! Myös tapahtumajärjestäjänä (ja kävijänä!) tämä näyttäytyy mulle hyvänä asia – samana päivänä voi olla useampi tapahtuma johon yleisö oikeasti ehtii, yhteistiedotuksella saa etkot, juhlat ja jatkotkin samana iltana!
Oulu tuntuu hyvällä tavalla isolta puistolta, puut ja vesi on koko ajan lähellä. Täällä onkin ilahduttavasti aivan keskustassa myös saavutettavia, epäkaupallisia tiloja missä nähdä ja viettää aikaa!
Oon toiminut valtaosan urastani Pohjois-Suomessa korona-aikana, mikä toki värittää käsitystä siitä millaista kulttuuri- ja tapahtuma-alalla toimiminen on ylipäätään. Toivoisin kuitenkin vielä enemmän yhteistyötä tapahtumatiedotuksessa eri järjestäjien välille (ehkä pitäs olla joku oma Oulun Hypend!), tuntuu että esimerkiksi nuoria bile- ja tapahtumakävijöitä ei vielä tavoiteta tarpeeksi. Kiinnostavaa on myös se, kuinka helposti täältä pääsisi maitse Ruotsiin ja Norjaan! Jännittävää nähdä miten naapurimaiden yhteyksiä hyödynnetään kulttuuripääkaupunkihankkeessa.
Miltä Oulussa näyttää ja tuntuu vuonna 2026? Miten uskot kulttuuripääkaupunkitittelin vaikuttavan pohjoiseen Suomeen?
Näinä aikoina tuntuu hurjalta ajatella noin pitkälle! Toivon että Oulu on oma vehreä itsensä, aurinko paistaa, ihmiset ramppaavat tapahtumissa ja meillä on entistä elävämpää, saavutettavampaa, monipuolisempaa ja ennakkoluulottomampaa kaupunkikulttuuria!
Voisin olla shokissa siitä kun monikin tuttuni sanoo ettei ole koskaan käynyt Oulussa, mutta en ollut itsekään ennen musiikkivideofestivaaleja. Kulttuurin voimaa ei siis kannata vähätellä! Uskon että kulttuuripääkaupunkitittelin kautta rohkaistumme solmimaan uusia verkostoja, heittäytymään tuntemattomillekin vesille ja järjestämään entistä enemmän ja monipuolisempia tapahtumia.
Uskon vaikutuksen näkyvän siten, että paikalliset arvostavat omaa kotikaupunkiaan ja aluettaan entistä enemmän ja Oulun vetovoima näyttäytyy myös Pohjois-Suomea pidemmälle!
Kuva: Anna-Mari Nousiainen
