fbpx

Kansainvälinen Climate Clock virittyy Oulussa

Kello tikittää, lumi sulaa, planeettamme ylikuumenemisen estämiseen on niukalti aikaa. Vuonna 2026 kohdistamme huomion näihin kysymyksiin kansainvälisellä taideteoksella, joka vastaa vallitseviin ympäristöhuoliin myös eurooppalaisesta näkökulmasta.

Climate Clock-teos tulee tarkastelemaan ilmastonmuutoksen vaikutuksia subarktisen alueen elämään, säähän, luontoon ja kulttuuriin. ”Rohkeasti Reunalla”-teeman lippulaivahankkeessa tuotetaan kuusi pysyvää taideteosta, jotka sijoitetaan eri puolille Oulua ja sen ympäristöä. Teoksista rakentuu Ouluun uusi kulttuuriperintöpolku.

Climate Clock -lippulaivaohjelman kuraattorina toimii Alice Sharp brittiläisestä Invisible Dust -yhteisöstä. Sharp on työskennellyt taiteilijoiden ja tutkijoiden parissa jo vuodesta 2009 lähtien. Hän on toiminut taiteeseen ja ilmastonmuutokseen liittyvien kansainvälisten tapahtumien neuvonantajana, kuten YK:n kehitysohjelmissa 2019.

Tutkimus ja teknologia osana taideteosta

Alice Sharp ja Oulu2026 tekevät yhteistyötä tutkijoiden, yhteisöjen, taiteilijoiden ja muiden sidosryhmien kanssa keskeisten ympäristöongelmien tunnistamisessa. Oulun yliopiston BioCenter, Ilmatieteen laitos, Oulangan tutkimusasema, Museo- ja tiedekeskus Luuppi ja Oulun seudun ympäristötoimi tekevät yhteistyötä paikallisten taiteilijoiden kanssa.

Climate Clock-teokseen valitut taiteilijat kartoittavat yhdessä tutkijoiden kanssa pohjoisia tarinoita ympäristöstä ja ilmastonmuutoksesta. Miten yhä lyhyemmäksi käyvä luminen talvi vaikuttaa hyvinvointiimme? Lumen väheneminen vähentää valoa, mikä puolestaan voi jättää pysyviä jälkiä kulttuuriimme. Teoksessa tarkastellaan ilmastonmuutoksen vaikutuksia myös paikalliseen kasvi- ja eläinkuntaan mm. sensoreita ja muita tieteellisiä tutkimusmenetelmiä hyödyntämällä.

Teosten taiteilijat pyrkivät pitämään yllä optimismia ja huumoria kertoessaan teoksissaan paikallisia ja eurooppalaisia tarinoita kestävyydestä ja sopeutumisesta. Tavoitteena on luoda pysyvä kulttuuripolku, jonka taideteokset ilmentävät Oulun seudun ilmastotietoisuutta sekä alueen kykyä sopeutua muuttuvaan ympäristöön.

Lisää aiheesta
Oulun kulttuuripersoona Alice Sharp (2021)


Oulu2026 kulttuuriohjelman pääteemana on kulttuuri-ilmastonmuutos, jonka tarinaa tuodaan esille kolmen teeman kautta: Villisti kaupunki kertoo miten karusta ja ankarasta pohjoisen erämaasta kasvaa kaupunki, jonka ainutlaatuinen, villi luovuus on keskittynyt nuorten unelmien tukemiseen ja rohkaisuun. Vastakohtien voima kyseenalaistaa ja kytkee toisiinsa pohjoista elämää hallitsevat vastakohdat, läheisyyden ja erillisyyden, valon ja pimeyden sekä teknologian ja taiteen. Rohkeasti reunalla -teeman tarinat kertovat elämästä reunalla, elämän reunaehdoista, ilmastonmuutoksesta ja alueesta, jota Eurooppa ei vieläkään ole todella löytänyt.

Jokaisen teeman käynnistää laajamittainen kansainvälinen lippulaivatuotanto. Climate Clock on Rohkeasti reunalla-teeman pääteos. Tutustu kulttuuriohjelmaan Oulu2026 Hakukirja (BidBook)

Oulu2026-kulttuuripersoona: Joonatan Hamari

kuvassa Joonatan Hamari

Viikon kulttuuripersoonamme on Joonatan Hamari. Joonatan on erikoisuuksista ja omasta rauhastaan pitävä oululainen ihminen, joka viihtyy tällä hetkellä kaupunkikehityksen ja kulttuurin rajapinnassa. Viime kesästä lähtien Joonatan on työskennellyt enimmäkseen Kestävä Kaijonharju -hankkeen parissa, mutta teknisesti ottaen hän on freelancer. Nykyiseen tilanteeseensa hän on ajautunut vastaamalla kaikenlaisiin ehdotuksiin enimmäkseen myöntävästi: “Aiemmin toisistaan erillään syntyneet kehityskulut nivoutuvat kierteenomaisesti yhteen ennalta odottamattomalla tavalla. Tätä ovat edesauttaneet useat hienot ja ennakkoluulottomat ihmiset, joille olen tietysti hyvin kiitollinen avusta ja mieluisasta elämänvaiheesta.” Joonatan kertoo.

Mitä sinulle kuuluu juuri nyt? Millä tavoin vietät vapaa-aikaasi?

Just nyt kuuluu oikein hyvää, kun pääsee puuhaamaan niin monenlaista kivaa ja kiintoisaa! Vapaa-aika on melko liukuva käsite, mutta ainakin musisointia, mailapelejä, kaupunkiluontofiilistelyä, yhdistystoimintaa ja käveleskelyä joko ulkona tai hajamielisesti ympyrässä kotona. Todellisuudessa myös liian paljon somessa roikkumista, vaikka sen mielekkyys alkaa olla melko vähäistä. Kun puhelimen jättää toiseen huoneeseen, voi rauhassa köllötellä ja tuijotella esimerkiksi seinää tai ikkunasta avautuvaa näkymää.

Mitä kantava teemamme, kulttuuri-ilmastonmuutos, merkitsee sinulle?

Minulle kulttuuri-ilmastonmuutos merkitsee pelosta luopumista sekä ajattelu- ja toimintatapojen murrosta. Uskallusta myöntää oma rajallisuutensa sekä luottaa eri asioita ymmärtävien kykyihin – yhteistyötä, jossa kukaan ei kuvittele olevansa joka alan asiantuntija vaan asioita mietitään oikeasti monipuolisesti merkitystasolla. Yritän opetella tätä aktiivisesti myös itse. Vakiintuneiden kategorisointien rajapinnoilla ja asioita kohtauttamalla synnytetään todella luovuutta sekä oivallisia löydöksiä ja ratkaisuja.

Toisaalta se merkitsee perinteisen kulttuurialan itsemäärittelyn uudistumista: miksi esimerkiksi matkailuala ja liike-elämä käsittävät kulttuurin ja sen voiman usein laajemmin kuin me, jotka ajattelemme työskentelevämme kulttuurialalla? Kulttuuri on vaikuttavaa ja läsnä kaikkialla, missä ihmiset ovat. Kulttuurinen ymmärrys on mittaamattoman arvokasta.

Minkälaista on toimia Pohjois-Suomessa? Millaisena näet Oulun tällä hetkellä?

Oulun fyysisessä ympäristössä on yhä valtavasti potentiaalia ja väestössä on todella välkkyä porukkaa. Tekemistä vaikeuttaa – ja toisaalta lisää – otollisten yhteistyökumppanien kulkeutuminen Etelä-Suomeen.

Kaupungin kokoluokka on usein käsitelty mutta kiinnostava näkökulma. Sen lisäksi, että toimijaverkostot ovat inhimillisen kokoiset, Oulussa on jäljellä strategista liikkumavaraa sen suhteen, millaisiin suuntiin alueella kehitytään. Nykyisessä maailmanjärjestyksessä erikoistuminen on menestyksen avain: Oulussa olisi mielestäni tärkeää käydä aitoa identiteettikeskustelua sekä tehdä rohkeita loikkia sinne, missä keskeiset kilpailijamme eivät vielä ole. Jostain syystä muualta kopioimisen tarve on monesti suurta eikä edistyneitä avauksia usein uskalleta tehdä, elleivät Helsinki tai Tampere ulkomaisista suurkaupungeista puhumattakaan ole näyttäneet esimerkkiä. Tähän omanlaisiaan raikkaita poikkeuksia ovat esimerkiksi lupaavasti kehittyvä OuluBot sekä kevyenliikenteen kaistavalot. Haluan alleviivata, että kiinnostavimmat erikoistumisen suunnat eivät välttämättä löydy keskittymällä yksittäiseen vakiintuneeseen kategoriaan, vaan etsimällä tarkasti sellaisten kokonaisuuksien rajapinnoilta, joiden välisiä yhteyksiä kaikki eivät vielä hahmota tai tunnusta.

Vasta-argumentiksi valittamiselleni sopisi, että muuttoliike kuvastaa äänestystä, jonka perusteella pöhinöitsijöille on parempi muuttaa etelään ja Oulun jutuksi jää lyhyen tähtäimen ennustettavuus, vakaus, turvallisuus ja yleisesti hyväksytty mukavuus. Siinä ei tietenkään ole mitään vikaa. Miksi toiveeni olisi viime kädessä muiden omia arvokkaampi? Tärkeintä on, että ihmisille on erilaisia hyviä vaihtoehtoja, joista valita asuinpaikkansa ilman ylimääräisiä esteitä.

Miltä Oulussa näyttää ja tuntuu vuonna 2026? Miten uskot kulttuuripääkaupunkitittelin vaikuttavan pohjoiseen Suomeen? 

Jos kunnianhimo ja taso ovat tarpeeksi korkeita, Ouluun syntyy imua, jota ei halua paeta. Etelässä monet ihailevat jo nyt Oulun seudulla tehtäviä kokeilullisia tai alakulttuurisia asioita, mutta vuonna 2026 arvostamme niitä myös itse ja toimimme niille ravinteikkaana kasvualustana. Luonto ja ihminen kohtaavat yhä suurehkolle suomalaiskaupungille poikkeuksellisella kontrastisella tavalla. Vuonna 2026 kotiseutuhäpeä kääntyy kotiseutuylpeydeksi. Tilaa olla ja elää arvostetaan ja edistetään – turha pahoinvointi vähenee. 2020-luku on Oulun seudun menestyksen vuosikymmen!

 

Kuva: Juuso Haarala

Oulu2026-kulttuuripersoona: Jani Pitkänen

kuvassa Jani PitkänenViikon kulttuuripersoonamme tällä viikolla on Jani Pitkänen, 40-vuotias visuaalitaiteilija, muusikko ja tapahtumatuottaja. Jani kertoo olleensa aina tekemisissä musiikin kanssa, joko kuuntelun muodossa tai soittamisen. Hänen varhaisimmat lapsuusmuistonsa liittyvätkin Hurriganesin tai Hanoi Rocksin kuunteluun. Soittamisen hän aloitti kuudennella luokalla kitaralla, ja sitten myöhemmin mukaan on tullut rummut, basso ja nykyään hän myös laulaa.

Visuaalinen tekeminen tuli mukaan vuonna 2014, kun Janin kaveri dyykkasi hänelle piirtoheittimen ja arveli, että hän voisi tehdä sillä jotain mielenkiintoista. Siitä alkaen Pitkänen on tutustunut nestevisuaalien, digitaalisten visuaalien ja valotaiteen maailman DIY-hengessä, itse kokeillen ja opiskellen. Jani toimii myös Uleåborg Festival Of Psychedelia ry:n puheenjohtajana ja järjestää yhdistyksen nimissä tapahtumia. Hän myös nykyään tekee ohjelmaa Kro.fm:lle, paikallisradiokanavalle, jonka toimintaa hän on mukana kehittämässä.

 

Mitä sinulle kuuluu juuri nyt? Millä tavoin vietät vapaa-aikaasi?

Tällä hetkellä olen aika kiireinen musiikkijuttujen parissa, yksi levy on miksauksessa ja toista äänitetään. Yksi uusi bändi on myös tullut mukaan matkaan, joten tällä hetkellä toimin neljässä yhtyeessä jossain roolissa. Myös yksi isompi visuaaliprojekti on työn alla, jonka parissa menee useita tunteja viikossa.

Vapaa-aikani vietän mieluiten ihan vaan kotona rentoutuen, metsässä tai treeniksellä jamitellen. Viime vuosina olen löytänyt luontoyhteyteni uudestaan ja syvemmin kuin mitä se ennen ehkä oli. Luonnossa tunnen olevani kotonani. Tykkään retkeillä, meloa ja ihan vaan makoilla luonnossa. Uusin harrastus on snow surfing, eli puuterilumessa lumilaudalla “surffailu”!

 

 

Mitä kantava teemamme, kulttuuri-ilmastonmuutos, merkitsee sinulle?

Tämä merkitsee minulle paljon, minusta tuntuu että olemme kipeästi jonkin yhdistävän voiman tarpeessa, jolla saataisiin ihmisille lisää yhteisiä positiivisia kokemuksia, jotka murtaisivat mielen raja-aitoja.

Uskon, että musiikin, kuvataiteen ja yleensäkin kulttuurin merkitys tässä asiassa on hyvin merkittävä.

 

 

Minkälaista on toimia Pohjois-Suomessa? Millaisena näet Oulun tällä hetkellä?

Mielestäni Pohjois-Suomessa on oikein hyvä touhuta ja täällä on sopivan väljää kaikenlaiselle toiminnalle. Joka nurkka ei ole täynnä jo jotain ja tiloja pystyy varaamaan käyttöön suht helposti. Ainoa isompi miinus on tapahtuman järjestämisen kannalta syrjäinen sijainti, ja matkakustannukset jonkin artistin tänne hommaamiseen saattavat nousta aika isoiksi. Täällä on toki omat haasteensa muillakin alueilla, mutta näkisin, että ollaan positiivisen puolella kaikki asiat huomioon ottaen.

Kaipaan Ouluun sellaista Tallinnan Telliskiven tyylistä taide- ja keikka-aluetta, jossa vanhat rakennukset on valjastettu uuteen käyttöön ja alue on ympäristötaiteen valtaamaa!

Oulussa on nykyään vetovoimaa! Näin olen vuosien varrella havainnut.

Varsinkin viimeisin viiden vuoden aikana Oulu on nostanut profiiliaan muun Suomen suhteen oikein hyvin. Tykkään toimia DIY- ja ug-porukoissa ja sieltä ruohonjuuritasolta on juurikin nähnyt tämän vetovoiman nousun oikein aitiopaikalta. Oulussa on erittäin monipuolinen ja toimiva alakulttuurikenttä!

 

 

Miltä Oulussa näyttää ja tuntuu vuonna 2026? Miten uskot kulttuuripääkaupunkitittelin vaikuttavan pohjoiseen Suomeen?

Toivottavasti silloin tuntuu siltä, että olemme uuden äärellä ja jonkinlainen murros on tapahtumassa. Ja ilmassa on varmasti suuren kulttuurijuhlan tuntua! Haluaisin konkreettisesti nähdä enemmän taidetta kaduilla, talojen seinillä, puistoissa ja oikeastaan joka paikassa. Ja että vuosien tekemisen tulos alkaa näkyä! Kulttuuripääkaupungin tittelin saaminen varmasti elävöittää koko Pohjois-Suomen toimintaa ja toivottavasti valaa uskoa ihmisten tekemisiin ja tämän myötä alkaisi syntyä myös uudenlaista kulttuuria ja alakulttuuria pohjoisen perukoille.

 

kuvassa Jani Pitkäsen luomaa visuaalista taidetta

Kuvat: Emma Moilanen

Oulu2026-kulttuuripersoona: Julian Owusu

JulianTämän viikon Oulu2026-kulttuuripersoonamme on Julian Owusu. Hän on tanssija, tanssinopettaja, läänintaitelija, monikielinen, isoveli, sille päälle sattuessa runoilija ja koulutukseltaan fysioterapeutti.

“Alan jo olla iso, mutta vielä isompana minusta tulee varmaan vielä jotain aivan muuta kuin mitä olen nyt.”

Miltä elämäsi näyttää ja tuntuu nyt, tämän poikkeuksellisen tilanteen keskellä? 

“On melkein pelottavaa sanoa se ääneen, kun elämme kaoottisinta kokemaani aikaa, että kaikesta huolimatta voin henkilökohtaisesti oikeastaan aika hyvin. Olisi valehtelua väittää, että se olisi yksinomaan omaa saavutusta tai, että olisin jotenkin vain tsempannut paremmin kuin muut. Minulla on rakkaita ihmisiä lähellä, pääsy harrastuksiini (enimmäkseen) ja turvallinen mieli työtilanteeni suhteen ainakin hetken vielä. Siitä olen suunnattoman kiitollinen.

Samaan aikaan maailma muistuttaa minua päivittäin siitä, kuinka kohtelemme maapalloa ja mitä siitä seuraa, kuinka mustat ja ruskeat ihmiset ympäri maailmaa kokevat väkivaltaa päivittäin, kuinka demokraattinen järjestelmämme ei ole itsestäänselvyys, ja kuinka minulle rakkaat ihmiset joutuvat miettimään, miten aikovat ruokkia perheitään poikkeusolojen jatkuessa. En toki ole immuuni maailmalle, jossa elän ja se ehkä kuvastaa tätä aikaa parhaiten: monta – jopa ristiriitaista – asiaa ja tunnetta tapahtuvat samaan aikaan. Suurien ajatusten ja tunteiden rinnalla on myös ollut kaunis syksy, pyykkien pesua, verkkopalavereita, tanssia, arkiruokaa, gourmetruokaa ja monta kuppia teetä.”

Miltä Oulu näyttää sinun silmin juuri nyt? 

“Oulu näyttää minulle eri päivinä täysin eri puolia itsestään. Juuri nyt se näyttäytyy hautovalta. Moni asia ovat jäissä poikkeusolojen aikana, mutta samaan aikaan perustuksia monelle uudelle on rakenteilla. Globaalista kriisistä huolimatta ajattelen optimistina, että pitkässä juoksussa tulemme näkemään paljon upeitakin asioita syntyvän. Onhan Oulu innovaatioiden kaupunki. Ei siksi, että olisimme jotenkin muita fiksumpia vaan siksi, koska meillä on ollut sille ehkä kovempi tarve. Tarve on tällä hetkellä suuri ja niin tuntuu olevan myös kulttuurialan reaktio siihen.”

Oulu hakee kulttuuripääkaupungiksi, miksi juuri meidän alueemme on paras kulttuuripääkaupungiksi?

“Kulttuuri ei mielestäni ainoastaan käsitä taide- ja tapahtumakenttää. Kulttuuri on pohjimmiltaan se, mitä ihmiset luovat pelkästään jo olemalla ja elämällä yhdessä. Muutin Ouluun vuonna 2006 opiskelemaan ja suurin syy miksi olen tänne jäänyt asumaan on se yhteisö, joka toivotti minut tervetulleeksi. Vireä kaupunkikulttuuri luo tilaa asukkaille olla osa kaupunkia. Olen jatkuvasti ymmälläni siitä, kuinka paljon kulttuurikenttä tekee osin hyvin minimalistisilla resursseilla. Vapaalla kentällä tapahtuu aivan huikeita asioita rajoittavista rakenteista ja olosuhteista huolimatta. Minua kiinnostaa kaikesta eniten kulttuuripääkaupunkihankkeessa, mitä kaikkia toimia tullaan näkemään ennen 2026 ja mitä kaikkea sen jälkeenkin. Näen, että kulttuuripääkaupunki on ideana jo herättänyt oululaisia näkemään kulttuuria oman elämän osana eikä ainoastaan jonkun etäisen tahon tuottamana asiana. Oulun kaupunkikulttuuri on sitä mitä oululaiset yhdessä siitä tekevät, ja tästä näemme varmasti kattavan otannan vuonna 2026. ”

Lähetä tsempit vuoden 2026 Oululle, kun olemme Euroopan kulttuuripääkaupunki

“Kulttuuripääkaupunki Oulu on kaikkien asukkaidensa näköinen, ja se vasta upeaa onkin! Onnea!”

Kuva:
Tanssija Julian Owusu, kuvattu Oulussa. Kuva: Janne-Pekka Manninen