tammi 12, 2024
Saamelaiskulttuuri tulee olemaan vahvasti esillä Oulu2026-ohjelmassa. Dálvemánnu-nimellä kulkeva tapahtumakokonaisuus toteutetaan ensimmäistä kertaa nyt tammi–helmikuussa. Ohjelmaa laajennetaan kohti Euroopan kulttuuripääkaupunkivuotta 2026.
Ensimmäinen Dálvemánnu tarjoaa musiikkia, teatteria, seminaarin sekä elokuvia. Kokonaisuuden aloittaa Saamelaisten kansallisteatteri Beaivvášin vierailu Oulun teatterissa 18. tammikuuta. Váimmus váibmui (Sydämestä sydämeen) -konsertissa kuullaan musiikkia Beaivvášin tuotannoista yli 40 vuoden ajalta. Saamelaisten yhteisöllinen ilta kutsuu Oulun taidemuseoon 24. tammikuuta, ohjelmassa on muun muassa Skábmagovat-festivaalin lyhytelokuvanäytös. Tämän vuoden Euroopan kulttuuripääkaupungin Norjan Bodøn avajaisissa vietetään saamelaiskulttuuriin keskittyvää Oulu2026-päivää 4. helmikuuta.
Dálvemánnu huipentuu saamelaisten kansallispäivän seminaariin ja konserttiin 6. helmikuuta. Kaikille avoin seminaari järjestetään Oulussa Pohjankartanon koululla, ja sitä kokoonnutaan seuraamaan myös Kajaanin satelliittitapahtumaan Kaukametsän opistolle. Seminaarissa kuullaan puheenvuoroja saamelaiskulttuurin sekä museoalan asiantuntijoilta ja paneudutaan saamelaisten ja museoiden keskinäisiin suhteisiin historiassa, nykyhetkessä ja tulevaisuudessa. Kansallispäivän vietto jatkuu kulttuuritalo Valveella klo 18. Konsertissa Ulla Pirttijärvi & Ulda -yhtye esittää ensin modernia saamelaista musiikkia, ja sitten Valvesalissa nähdään levynjulkistuskeikalla pohjoissaamenkielistä folkrockia soittava Ravggon. Konserttiin on vapaa pääsy.
Merkitykselliset perinteet nykyaikaan ja esille
Oulu2026:n saamelaiskulttuurin tuottajan Aino Valovirran mukaan kulttuuripääkaupunkivuoden ohjelmalla halutaan tarjota elämyksiä ja verkostoja niin saamelaisille kuin valtaväestöllekin sekä lisätä Euroopan unionin ainoan alkuperäiskansan kulttuurin tuntemusta. Saamenmaa ulottuu valtionrajojen yli, ja niin myös Oulu2026-ohjelman kumppanuudet.
Huomionarvoista on myös se, että Oulu on jo muutaman vuoden ajan ollut Suomen suurin saamelaiskylä, ja että Oulun yliopisto on Suomessa ainoa, jossa saamen kieltä ja kulttuuria voi opiskella pääaineina.
”Matkalla kohti kulttuuripääkaupunkivuotta kokoamme kumppaniverkostoa niin Suomessa kuin kansainvälisesti. Ohjelmistoa laajennetaan: mukaan tuodaan myös muun muassa kirjallisuutta, gastronomiaa, kuvataidetta sekä duodjia, saamelaista käsityötä. Haluamme myös vakiinnuttaa saamelaisten kansallispäivän viettoa Oulun seudulla”, kertoo Valovirta.
Suomeksi käännettynä tapahtumakokonaisuuden nimi, eli pohjoissaamen sana dálvemánnu, on talvikuu. Se äännetään tälvemannu.
”Perinteisesti saamelaisessa vuodessa oli 12 täyttä kuukautta ja niiden lisäksi puolikas, yhteensä 13 kuukautta. Yhtä niistä kutsuttiin dálvemánnuksi tai gáranasmánnuksi. Nyt alamme luoda dálvemánnulle uutta merkitystä”, kuvailee Valovirta nimen taustaa.
Dálvemánnu 2024:n toteuttavat yhteistyössä Oulun kulttuurisäätiö & Yhdenvertainen Oulu2026 -hanke, Saamelaismusiikkikeskus, Oulu-opisto, Kaukametsän opisto, Oulun yliopiston Giellagas-instituutti, Oulun teatteri, Oulun taidemuseo, Pohjois-Pohjanmaan museo sekä alkuperäiskansojen elokuvafestivaali Skábmagovat.
Katso koko ohjelma Dálvemánnu-sivulta.
Lisätiedot ja haastattelut:
Aino Valovirta, saamelaiskulttuurin tuottaja
040 509 1867, aino.valovirta@oulu2026.eu
Ulla Pirttijärvi ja Ulda -yhtye esiintyy saamelaisten kansallispäivän konsertissa kulttuuritalo Valveella Oulussa 6. helmikuuta. Kuva: Maarit Kytöharju
marras 22, 2023
Virve Leikola
Vietämme Oulu2026-alueella Valon kuukautta marraskuun ajan. Tässä juttusarjassa heijastamme valon vaikutuksia ja merkitystä arjessamme eri näkökulmista. Tämän artikkelin on kirjoittanut Virve Leikola, Suomen valotaiteen seura FLASH ry:n toiminnan johtaja ja taiteen maisteri.
Maan kiertorata on kallellaan juuri sen verran, että me 60–70 leveyspiirien suomalaiset saamme nauttia ja kärsiä valonmäärän äärimmäisistä vaihteluista.
Auringonvalo lankeaa maahan kulmassa, joka kurittaa ja rakastaa pohjoisia leveysasteita aivan erityisellä intohimolla. Yksikään päivä vuodessa ei ole samanlainen. Pohjoinen valo on aivan omanlaisensa; villi, kesytön ja dramaattinen. Pimeinä päivinä valo tuntuu yltävän tuskin maan pinnalle asti. Kesällä aurinko paahtaa ja ulvoo yötä päivää, eikä silloin levähdä kukaan. Ei ihminen eikä luonto. Pohjoisen yötön yö on niin erityinen, että linnutkin ylittävät lukuisia leveyspiirejä lentäessään pesimään ja saattamaan poikasensa elämän alkuun auringon alle, joka ei laske. Suomi on lintujen paras kesäkohde, sananmukaisesti lintukoto.
Kesä on kiihkeä ja onnettoman lyhyt. Sen jälkeen pimeä vuodenaika tuntuu kohtuuttoman pitkältä. Pohjoisessa vuosittainen 4000 tuntia pimeyttä painottuu talvikaudelle ja päivien aktiivisille tunneille.
Valon voitto pimeästä
143 vuotta sitten Thomas Alva Edison sai patentin hehkulampulleen. Jo 2 vuotta myöhemmin Tampereella sytytettiin (Suomen) silloisen Venäjän valtakunnan ja Pohjoismaiden ensimmäinen hehkulamppu Finlaysonin Plevna kutomosaliin. Suomi oli välähdyksenomaisen hetken aivan kehityksen kärjessä.
Siitä lähtien olemme pystyneet tasoittamaan toimintakykyämme yöttömän yön ja kaamoksen, keskipäivän ja keskiyön välisinä aikoina. Pystymme keinovalon avulla toteuttamaan monimutkaisia tiloja, joihin päivänvalolla ei ole mitään asiaa. Pystymme louhimaan käytäviä maan alle ja kallioiden läpi, tekemään lääketieteellisiä ihmeitä kirkkaissa leikkaussaleissa, painamaan pitkää päivää toimistoissa, kännykällä, tietokoneilla, tuottamaan uskomattomia esityksiä teattereissa, elokuvissa, televisiossa, konserteissa, oopperoissa, rokkikeikoilla, festareilla, avaamaan päiväkodit, koulut, yliopistot, kaupat, marketit, kauneushoitolat, museot, galleriat, kuntosalit, urheiluhallit, harjoitustilat ja tallentamaan historiaamme valokuvaamalla sen kaiken. Vertaamme elämää ja kuolemaa valoon ja pimeyteen, sytytämme rituaalinomaisesti kynttilöitä ja puhumme elämän liekistä niissä vertauksissamme joihin tiede ei yllä. Unohdinko jotain? Varmasti. Valo on läsnä kaikkialla ihmisen elämässä.
Keinovalojen kaupunki
Valo on yhtä aikaa elämän arkisin ja erikoisin asia. Jokainen voi kotiseiniensä sisäpuolella valaista elinympäristönsä, kuinka haluaa. Mutta kun astumme julkiseen kaupunkitilaan, asia ei olekaan enää aivan yhdentekevää. Pimeä, öinen kaupunki on kaikkien päällekkäin sytytettyjen valojen summa. Katuvalot, mainosvalot, teollisuuden valot, julkisivuvalaistukset, näyteikkunoiden valot, kausivalot, liikennevalot, mainosnäytöt ja autojen ajovalot sekoittuvat iloisesti ja surutta. Sekavaa ja suunnittelematonta tulosta voidaan harvoin kuvata ”eläväksi kaupunkivalaistukseksi”. Kuinka ja minkälaista yhteistä elintilaa osaamme rakentaa välineellä, joka ei kumartele karttaan piirrettyjä rajoja, etenee valonnopeudella, kimpoilee ja siroaa itsepäisesti, ja saattaa pysytellä näkymättömissä pitkiäkin matkoja, kunnes törmätessään matkallaan mihin tahansa pintaan tulee jälleen näkyväksi?
Kuinka kauas ja mihin suuntaan keinovalo heijastuu? Mitä kaikkea tulemmekaan valaisseeksi?
Parhaimmillaan kaupungin pimeän tarina voisi kertoa sen arkkitehtuurista, kirkoista, silloista, aukioista, puistoista, rannoista, patsaista, tehtaista tai kulkuväylistä. Valolla voidaan nostaa pimeästä kaupunkikuvan Tuhkimoita, – päivänvalossa mitäänsanomattomia kohteita- jotka pimeässä valaistuna nousevat koko kaupungin tunnuskuviksi, ihmisten suuresti rakastamiksi kohteiksi.
Pimeys täydentää valoa
Valaistus luo kaupungin uudelleen pimeässä. Koko kaupungin muoto, hahmo, tarina ja tunnelma hahmottuvat valon ja pimeän ansiosta. Kun pimeässä kaupungissa on jotain katseltavaa, näkymistä tulee taulu, johon katsoja mieli rakentaa tarinaa ja kiinnittää siihen muistoja.
Sykähdyttävät valotaiteen ja valoarkkitehtuurin kohteet toistuvat erinomaisesti valokuvissa, ja ovat erittäin näkyviä ja laajalle leviäviä somesisältöjä. Valotaide ja valoarkkitehtuuri leviävät paikkamerkittynä kuvina somessa ennennäkemättömällä voimalla, ja rakentavat näin perinteistä viestintää ja markkinointia monin verroin voimakkaammin kaupungin imagoa. Joten miltä kaupunki näyttää pimeällä, ei ole ollenkaan yhdentekevää. Kaikkialla kiinnostaa kaupunki, joka on hieno, elämyksellinen ja jonka näemme korostavan omia parhaita puoliaan.
Valaistussuunnittelu on kestävää kaupunkikehitystä. On tärkeää nostaa ja korostaa sitä mitä jo on. Tunnelma on kaiken kiinnostavuuden ja sitoutumisen a ja o.
Onneksi nykyinen valaistustekniikka mahdollistaa pitkälti kaupunkivalaistuksen säätämisen. Pelkkä säätömahdollisuus ei kuitenkaan riitä. Todellinen ratkaisu on valaistussuunnittelun lisääminen. Mitä päätämme valaista ja minkälaisella valolla? Puhumme suomalaisesta valokulttuurista, joka kaipaa perusteellista tomutusta ja sitä ohjaavien periaatteiden päivittämistä. Valaistussuunnittelulla muotoillaan kestävää, esteettistä ja elinvoimaista pimeän ajan kaupunkiympäristöä jokaiseen pimeään päivään ja yöhön.
Virve Leikola
Toiminnanjohtaja, taiteen maisteri
Suomen valotaiteen seura FLASH ry
virve.leikola@valotaiteenseura.fi
www.valotaiteenseura.fi
www.blaf.fi
Osallistu Valon kuukauteen
Oulu2026-alueella sonnustaudutaan marraskuussa valojen ja värien loistoon erilaisten tapahtumien ja yhteisötaideteosten avulla. Valon kuukauteen voi osallistua valaisemalla vapaamuotoisesti vaikkapa kotia tai työpaikkaa sekä jakamalla valoaiheisia kuvia ja elämyksiä somessa. Arvomme joka viikko Oulu2026-tuotteita kuvia jakaneiden kesken. Lue lisää Valon kuukausi -sivulta!
loka 24, 2023
Liminka on mukana Euroopan kulttuuripääkaupunkivuodessa ja tekee mahtavaa työtä yhdenvertaisuuden edistämiseksi. Kuntien yhdenvertaisuustyön avulla varmistetaan, että kulttuuriset oikeudet ja kulttuuriosallisuus toteutuvat jokaisen kohdalla. Tämä edellyttää muun muassa syrjivien rakenteiden tunnistamista ja niiden purkamista.
Yhdenvertainen Oulu2026 -hanke tekee yhteistyötä kuntien kanssa, jotta jokainen pääsisi mukaan kulttuuritoimintaan esteettömästi ja voisi tuntea itsensä tervetulleeksi, ilman pelkoa syrjinnästä.
Minun Liminkani on minun näköiseni -kampanja muistuttaa yhdenvertaisuudesta ja tasa-arvosta
Limingan kunnan tasa-arvo ja yhdenvertaisuussuunnitelma on laadittu vuosille 2021–2025, ja siinä linjataan näitä kahta tärkeää tavoitetta edistävät toimintatavat työnantajan ja kunnan palveluntarjoajan näkökulmasta. Suunnitelmassa käsitellään esimerkiksi häirintää, ahdistelua sekä työn ja perhe-elämän yhteensovittamista.
“Limingan kunnan palvelujen tulee olla yhdenvertaisia kaikille asiakkaillemme ja jokaisen työntekijän tulee saada tulla työpaikalleen miettimättä, hyväksytäänkö minut joukkoon sellaisena kuin olen”, sanoo henkilöstö- ja hyvinvointijohtaja Eliisa Tornberg.
Kampanja haastaa mukaan jokaisen liminkalaisen, henkilöstön ja valtuutettujen lisäksi yritykset ja yhdistykset.
“On tärkeää, että suunnitelma nostetaan esille ja sen toteutumisesta huolehditaan yhdessä. Limingan kunnassa on aina suhtauduttu tasa-arvoisesti kaikkiin ihmisiin. Yhdenvertaisuus ja tasa-arvo ovat myös vetovoimatekijöitä”, sanoo kunnanjohtaja Pekka Rajala.
Kampanjan ainekset löytyivät yhdessä koetusta
Kunnan eri palvelualojen edustajista kootussa laajemmassa viestintätiimissä on mietitty arkisia tilanteita, joissa työntekijät ovat kohdanneet yhdenvertaisuuden näkökulmasta hankalia tai epämukavia keskusteluja ja tekoja. Tiimi ideoi tilanteiden pohjalta loppukeväästä nimeä ja visuaalista ilmettä kampanjalle, jolla tasa-arvo ja yhdenvertaisuussuunnitelman sisältöjä voitaisiin tuoda paremmin työntekijöiden tietoisuuteen. Kampanja istahtaa luontevasti myös luottamustehtäviä hoitaville.
“Myös valtuutetuilta kampanja on saanut hyvän vastaanoton. On ollut mukava nähdä niin valtuutettujen kuin henkilöstönkin käyttävän rintamerkkejä”, kertoo hallintojohtaja Päivi Keltanen.
Minun Liminkani on minun näköiseni -kampanjan visuaalinen ilme syntyikin varsin helposti yhdistämällä kaksi Liminkaan olennaisesti liittyvää tunnusta: LimmiFesteistä ja Poppaskampanjasta tutut sateenvarjot sekä Limingan kuuluisat linnut. Kampanja lennähti työyksiköihin julisteiden ja pinssien muodossa syyskuun aikana. Julisteiden aiheeksi on valittu Onko OK sanoa? -sarja, jossa tuodaan esiin aidosta työarjesta esiin nousseita sanoja ja tekoja, joiden paikka ei ole turvallisessa työyhteisössä.
“Pinssien ja julisteiden tavoite on hoksauttaa arkisista tilanteista, joissa tahattomastikin saattaa työkaveria loukata. Työkyky kulkee käsi kädessä hyvinvoinnin kanssa ja heijastuu ydintehtäväämme, joka on kunnan palveluiden tuottaminen. Jokaista asiakastamme tulee kohdella yhdenvertaisesti”, kertoo viestintäpäällikkö Anu-Maija Kärjä.
Hyvän mielen huomautus, ei ärhäkkä sormen heristys
“Iso osa möläytyksistä johtuu ajattelemattomuudesta, ja kommentin ongelmallisuuden rauhallinen osoittaminen saa yleensä sisäistämään asian heti kerrasta. Mokaaminen on myös inhimillistä”, huomauttaa matkailupäällikkö Katariina Huikari.
Ensimmäisten julisteiden julkaisu on poikinut myös lisää aiheita, eikä kampanjan tarvitsekaan olla valmis yhdellä kertaa.
“Henkilöstöstä nousi esiin idea esimerkiksi poliittisen ja uskonnollisen vakaumuksen esille nostamisesta. Laitoimme nämä aiheet heti toteutukseen ja lisäsimme julistesarjan jatkoksi”, kertovat kampanjan käytännön toteutuksesta vastaavat Huikari ja Kärjä.
Komeat rintamerkit ovatkin jo herättäneet kiinnostusta myös paikallisten yhdistysten ja yritysten suunnasta. Tunnuksen tai julisteet voikin ottaa vapaasti käyttöön sitoutumalla yhdenvertaiseen ja tasa-arvoiseen toimintaan. Nämä kysymykset nostetaan esille myös kunnan yhdistysasiakirjan liitteessä.
Yhdenvertaisuustyö jatkuu
Kampanja on vasta yhdenvertaisuustyön alkua. Limingan kunta kutsui Yhdenvertainen Oulu 2026 -hankkeen edustajan paikalle yhdistysiltaan kertomaan hankkeen toiminnasta ja miten yhdistykset voisivat hyötyä hankkeesta. Samalla syntyi ajatus Limingan kunnan ja Yhdenvertainen Oulu 2026 -hankkeen yhteistyöstä esimerkiksi koulutusten muodossa. Hanke tarjoaa muun muassa turvallisemman tilan koulutuksia.
“Koulutuksesta puhuttiin laajemman viestintätiimin kokouksessa, ja kiinnostusta sisältöä kohtaan oli kiitettävästi. Koulutus olisi myös ajankohtainen, sillä esimerkiksi varhaiskasvatuspuolella työstetään parhaillaan yhdenvertaisuussuunnitelmaa”, Limingan kunnasta todetaan.
Yhdenvertainen Oulu2026 -hanke on Euroopan unionin osarahoittama.
