Kun Euroopan vuoden 2026 kulttuuripääkaupunki kesäkuussa valitaan, vastaanottaa voittajakaupunki tittelin lisäksi 1,5 miljoonan euron suuruisen Melina Mercouri -palkinnon. Vaikka melko moninollainen summa kiinnittääkin varmasti ensimmäisenä huomion, kannattaa mielenkiinto kohdistaa myös itse palkinnon nimeen.
Lienee nimittäin päivänselvää, ettei voitonmerkkiä ole nimetty sattumankaupalla – täytyy olla melko merkittävä henkilö, jos edustaa yli miljoonan euron arvoista summaa. Mikä on siis Melina Mercourin tarina?
Kreikkalainen multitalentti
Maria Amalia Mercouri, eli tutummin Melina, syntyi vaikutusvaltaiseen
Melina Mercouri teki kansainvälisen läpimurtonsa näyttelijänä romanttisessa komediassa “Never On Sunday”, josta nainen myös voitti parhaan naisnäyttelijän palkinnon Cannesin elokuvafestivaaleilla.
ateenalaisperheeseen lokakuussa 1920. Hänen isänsä oli vasemmistolaisen EDA-puolueen ministeri Stamatis Mercouris, ja hänen isoisänsä Spyros Mercouris oli toiminut aiemmin Ateenan pormestarina.
Jo pienestä pitäen tulisieluinen ja päättäväinen Mercouri tiesi kutsumuksensa olevan kuitenkin jossain aivan muualla kuin politiikassa – ainakin ensimmäisten neljänkymmenen elinvuotensa ajan. Hän rakasti kulttuuria.
Kultakutrinen kaunotar suuntasi energiansa intohimonsa pariin ja hakeutui opiskelemaan näyttelijäksi. Vuonna 1944 Mercouri valmistui teatterikoulusta, eikä aikaakaan, kun nainen oli jo suurellekin yleisölle tuttu. Vuonna 1949 Mercouri näytteli Blanche Dubois’n roolissa Tennessee Williamsin näytelmässä Viettelysten vaunu, ja läpimurto oli taattu.
Mercourin ura oli nousukiidossa, ja tiet veivät Pariisiin. Vuonna 1950 neito niitti kansainvälistä mainetta myös elokuvanäyttelyn saralla roolillaan Ei koskaan sunnuntaisin -elokuvassa, josta Mercouri sai kiikuttaa kotiin viemisiksi muun muassa parhaan naisnäyttelijän palkinnon Cannes-elokuvafestivaaleilta.
Broadwaylta barrikadeille
Vaikka näyttely, laulaminen ja kreikkalainen kulttuuri olivat Mercourille kaikki kaikessa, tapahtui vuonna 1967 kuitenkin jotakin sellaista, joka sai leidin vihdoin heräämään myös poliittisesti. Mercouri oli parhaillaan näyttelemässä New Yorkin Broadwaylla, kun hänen korviinsa kiiri suruviesti. Ryhmä oikeistolaisia upseereja oli kaapannut Kreikassa vallan.
Mercouri raivostui. Sisukas nainen muunsi raivokkuutensa aivan uudenlaiseksi poliittiseksi energiaksi, ja ryhtyi pian etunenässä taistelemaan sotilasvallankaappausta vastaan. Koska Mercouri oli yksi vallankaappausta vastustavien kreikkalaisten johtohahmoista, riisti yksi sotilasupseereista, prikaatin kenraali Stylianos Pattakos naiselta Kreikan kansalaisuuden. Sanavalmis Mercouri vastasi tekoon sittemmin ikoniseksikin mielletyllä lauseellaan:
”Olen kreikkalaisena syntynyt ja tulen kreikkalaisena kuolemaan. Pattakos on fasistina syntynyt ja tulee fasistina kuolemaan.”
Laulaen diktaturiaa vastaan
Seitsemän vuoden ajan kreikassa vallitsi sotilasjuntan johtama valta. Seitsemän vuoden ajan Melina Mercouri kiersi maita ja mantuja ja kampanjoi tuota diktaturiaa vastaan keinolla, jonka hän tunsi läpikotaisin: Laulamalla.
Kreikkalaisten kappaleiden sävelin Mercouri pyysi maailmaa toimimaan vapaan Kreikan toimesta. Kaikkia tämä ei tietenkään miellyttänyt, ja vuosien varrella naiseen kohdistui muun muassa murhayrityksiä.
Mikään ei kuitenkaan kestä ikuisesti, eivät edes sotilasdiktatuurit, ja vuonna 1974 Kreikassa pitkään vallinnut tilanne päättyi.
Mercouri palasi takaisin kotimaahansa, ja poliittinen ura sai uudet tuulet alleen – Mercouri valittiin parlamenttiin ylivoimaisesti suurimmalla äänimäärällä, ja sittemmin maan ensimmäiseksi naispuoliseksi kulttuuriministeriksi vuonna 1981.
Päämäärätietoinen nainen oli saanut kulttuurin rinnalle toisen intohimon, politiikan, ja tästä edespäin nämä kaksi melko vastakohtaistakin aihealuetta kulkivat Mercourin elämässä rinta rinnan.
Melinan perintö
Mercouri edisti politiikkaa monin tavoin, niin kotimaansa kuin koko Euroopankin tasolla. Ehkä merkittävin Mercourin jättämä perintö Euroopalle on kuitenkin se kokonaisuus, jonka puolesta kampanjoimme tänäkin päivänä pipoin, pinssein ja hakukirjoin.
Mercouri kannusti eräässä kokouksessaan EU:n kulttuuriministereiden kanssa ministereitä yhteistyöhön, jotta kulttuurin arvo tunnustettaisiin paremmin Euroopassa.
Kehotus kantoi hedelmää, ja tuo yhteistyö tunnetaan tänäkin päivänä Euroopan kulttuuripääkaupunki -kilpailuna.
Melina Mercouri kuoli maaliskuussa vuonna 1994 keuhkosyöpään New Yorkissa. Kreikkalaiset tunsivat naisen paheet amerikoissakin asti, ja kuolinviestin kuultuaan he veivät satoja askeja Melinan lempisavukkeita hänen toimistonsa ovelle.
Lähteet:
https://www.britannica.com/biography/Melina-Mercouri
https://europa.eu/european-union/sites/europaeu/files/eu_pioneers_melina_mercouri_fi.pdf
