Cork oli Euroopan kulttuuripääkaupunki vuonna 2005, mutta ennen kuin tarkastelemme lähemmin tittelivuoden kulttuuriohjelmaa, luodaan katsaus irlantilaiskaupungin historiaan. Corkin pitkä ja ankara historia kytkeytyy vahvasti Irlannin itsenäistymistaisteluun. Kaupungin tarina alkaa 600-luvulta, jolloin Pyhä Finbarre perusti luostarin nykyisen Corkin alueelle. Seuraavien 500 vuoden aikana Cork koki useita ryöstöretkiä sekä viikinkien miehityksen, ja 1100-luvulle tultaessa kaupunki oli noussut Etelä-Munsterin kuningaskunnan keskukseksi. Irlantilaisten valtakausi ei kestänyt pitkään, ja vuoteen 1185 mennessä Cork oli Englannin hallussa. Tämän jälkeen Corkin hallinta vaihtui useita kertoja Irlannin ja Englannin välillä.
1700-luku oli Corkille vaurasta aikaa, mistä oli kiittäminen etenkin voin, naudanlihan, oluen ja viskin maailmanlaajuista vientiä. 1800-luvulla Corkissa ja Irlannissa koitti ankara nälänhätä, joka johti miljoonien Corkin asukkaiden kuolemaan ja maastamuuttoon.
Corkin piintyneen irlantilaisuuden vuoksi oli vääjäämätöntä, että kaupungilla oli keskeinen rooli Irlannin itsenäisyystaistelussa. Pormestari Tomás Mac Curtain murhattiin vuonna 1920 ja hänen seuraajansa, Terence MacSwiney, kuoli Brixtonin vankilassa Lontoossa nälkälakon näännyttämänä. Britit aiheuttivat paljon vahinkoa Corkissa, muun muassa polttamalla suuren osan kaupungin keskustasta, St Patrickin kadun, kaupungintalon sekä pääkirjaston. Corkilla oli keskeinen rooli myös Irlannin sisällissodassa vuosina 1922-23.
Cork tunnetaan “Kapinallisten maakuntana”, johtuen sen taustasta sissisotilaiden tukikohtana Irlannin itsenäistymissodassa sekä sisällissodassa. Tämä “kapinallisuus” liitetään edelleenkin Corkiin, sillä paikallisväestö on tunnettu voimakkaasta kotiseutuylpeydestään. Tämä ideologia on tullut kenties parhaiten tunnetuksi “People’s Republic of Cork” (PROC), eli “Corkin kansantasavalta”-tavaramerkin myötä. Tavaramerkin ulkoasun innoitteena on toiminut sosialistinen propaganda, ja se väittää humoristisesti Corkin olevan keskushallinnosta irrallinen itsehallintoalue. Yhtäältä tämä vahva paikallisidentiteetti on mahdollistanut paikallisten kulttuuri- ja taidetoimijoiden kasvun ja kehittymisen, kun Cork on tukenut esimerkiksi paikallisia muusikoita sen sijaan, että olisi ollut riippuvainen ulkopaikkakuntalaisista kulttuuritoimijoista. Toisaalta kulttuuripääkaupunkihanketta valmisteleva Cork 2005-projektiryhmä koki, että tämä voimakas paikallisylpeys johti kulttuuriseen eriytymiseen, minkä vuoksi työryhmä halusi siirtyä pois tästä “Corkin kansantasavalta”-ideologiasta, jotta pystytiin rakentamaan kulttuuriohjelma, joka ei ollut vain Corkin, vaan koko Irlannin, ja joka jaettaisiin koko Euroopan ja muun maailman kanssa.
Corkin kulttuuriohjelma sisälsi 244 tapahtumaa ja aktiviteettia. Vuonna 2003 projektiryhmä järjesti julkisen kyselyn, jotta paikalliset saivat ehdottaa ideoita osaksi tittelivuoden kulttuuriohjelmaa. Projektiryhmä sai yli 2000 ajatusta vastaajilta ja lopulta 70% kulttuuriohjelman sisällöstä koostui näistä ideoista. Tästä näkökulmasta projektiryhmä onnistui tavoitteessaan osallistaa paikallisväestö kulttuuriohjelman suunnitteluun julkisen kyselyn avulla.
Corkin merkittävimpiä tavoitteita kulttuuripääkaupunkiohjelmalle olivat “korkealaatuisen” taiteen tuottaminen sekä suhteiden rakentaminen kansainvälisten kumppanien kanssa. Nämä näkökulmat oli huomioitu suurimpiin lukeutuvissa tapahtumissa, kuten Relocation theatre-tapahtumassa, jonka puitteissa neljä merkittävää eurooppalaista teatteriryhmää esiintyi eri puolilla kaupunkia. “Käännökset”-tapahtumassa irlantilaiset ja itäeurooppalaiset runoilijat käänsivät tekstejään omille kielilleen, ja Cork Caucuksen puitteissa kansainväliset kulttuuritoimijat saapuivat Corkiin osallistuakseen taidekäytänteisiin liittyvään dialogiin keskustelujen ja työpajojen kautta.
Corkin kaupunginvaltuusto ilmoitti vuonna 2007, että kulttuuripääkaupunkiohjelma oli taloudellisesta näkökulmasta jymymenestys, ja että se ylitti selvästi kaupunginvaltuuston siihen asettamat toiveet. Kaupunginvaltuuston mukaan hankkeeseen sijoitettiin 17 miljoonaa euroa, kun ei huomioida julkisen sektorin sponsorituloja. Kaupunginvaltuusto ilmoitti myös, että vuodelta 2005 saavutetut 90 miljoonan euron tulot olivat suora taloudellinen tuotto, mutta että kulttuurihanke oli luonut pohjan, joka mahdollistaisi kehityksen jatkumisen ja tuottaisi siten lisää taloudellista voittoa tulevaisuudessa. Matkailijoiden osuus Corkissa kasvoi 38% tittelivuonna vuoteen 2003 verrattuna. Lisää näyttöä Corkin kulttuuripääkaupunkihankkeen pitkäaikaisvaikutuksista saatiin, kun Lonely Planet-lehti sijoitti Corkin top-10 listalle kaupungeista, jonne kannattaa matkustaa vuonna 2010. Lehdessä mainittiin, että Corkin osakkeet ovat nousseet entistä enemmän Euroopan kulttuuripääkaupunkivuoden jälkeen, ja että modernit lasi-teräs-toimistot ja asuintalot koristavat Lee-joen rantaa. Lisäksi kerrottiin, että uudet galleriat, taidefestivaalit, baarit ja kaupat ovat rikastuttaneet kaupunkikuvaa, ja ravintolat sekä paikalliset ruoan tuottajat ovat menestyneet ja tehneet Corkista herkkusuiden paratiisin.
Lähteet
