Kuraattorin lausunto

Oulu on yksi maailman pohjoisimmista kaupungeista. Sen sijainti aivan Pohjoisen Napapiirin alapuolella heijastaa ilmastonmuutoksen vaikutuksia vahvemmin kuin muualla maapallolla: alueen on todettu lämpenevän ilmastonmuutoksen vaikutuksesta neljä kertaa nopeammin kuin muut alueet. Climate Clock tutkii, miten nopeampi lämpeneminen vaikuttaa luonnonoloihin, säähän, luonnonjärjestelmiin ja ympäristöön. Pohjoisilla alueilla vuodenaikojen vaihtelut ja niiden erityispiirteet ovat paikallisille asukkaille arkipäivää, mutta matkailijoille ne ovat erityisiä: valkeiden lumisten talvien pohjoinen valo horisontissa, tummat joet aaltoilevassa lumipeitteessä, jäätyneitä vesistöjä halkovat jäätiet, lyhyet lämpimät ja vehreät kesät, sekä paikalliset tavat, kuten esihistoriaan juurensa juontava meren jäällä kalastaminen.

Auringonvalo on aina rytmittänyt vuodenaikojen ja luonnon lisäksi myös ihmisten elämää. Oulun korkeudella talvipäivän valoisa aika on lyhyt, ja kesällä päinvastainen. Menneisyydessä aikakäsityksemme on ollut toisenlainen, hitaampi. Aiemmin hitaampi elämäntapa mahdollisti hetkiä, jolloin unohdimme ajan ennen kännyköiden ja kannettavien tietokoneiden teknisiä kelloja. Työpäivän loppu oli vain sitä, että ihmiset haaveilivat matkalla töistä kotiin. Tästä ajankuvasta kirjoitti myös runoilija Eino Leino 1800-luvulla runossaan Nocturne:

“Aika seisoo, nukkuu tuuliviiri, edessäni hämäräinen tie, tuntemattomahan tupaan vie.’’

Maapallon pohjoinen alue on muuttumassa. Menneisyydessä arktinen alue heijasti lämpöä takaisin avaruuteen, mutta tämä on nyt muuttumassa. Jää sulaa, tummat vedet nousevat esiin, muuttaen maapallon järjestelmiä, vuodenaikoja, luontoa ja sen tahtia. Maailma ympärillämme kiihtyy ja sormemme kurottelevat puhelimiimme vaatien välitöntä pääsyä laajaan valikoimaan nopeita ja monimutkaisia päätöksiä. Tämä luo elämäntapoja, jotka ovat ristiriidassa luonnollisen rytmin kanssa. Luonto ja ympäristö vaativat oman aikansa; puu kasvaa hitaasti sadan vuoden ajan, ja yksi vesipisara valtameressä saavuttaa toisen sadassa tuhannessa vuodessa. Meillä on taipumus ajatella aikaa annettuna, kuten energiaa tai massaa, jota voi mitata. Ja me mittaamme sitä. Mutta aika on abstraktio; olemme luoneet sen tarpeisiimme ja nyt ilmastonmuutoksen myötä olemme tilanteessa, jossa aika on kääntynyt meitä vastaan.

Climate Clock pohtii, miten olemme pakottaneet aikakäsityksemme osaksi luontoa, muuttaen sitä ja samalla meitä. Ehkä voisimme harkita uudelleen nopeasti muuttuvia elämäntapojamme ajassa pysähtyen, ymmärtäen ajan kallisarvoisuuden ja välttämättömyyden elää yhteydessä maapallon oman luonnollisen kellon kanssa.