fbpx

Raattiin syntyy 127 metriä pitkä muraali, jossa yhdistyy pohjoisuus ja New York

Oletko Merikosken siltaa kulkiessasi huomannut Raatin kohdalla ympäristössä uudenlaisia kuvioita ja värejä? Kesän alussa Raatin urheilustadionin muuriin alettiin maalaamaan muraalia eli seinämaalausta, josta tulee huikeat 127 metriä pitkä. Raatin muraalin on suunnitellut New Yorkissa asuva taiteilija Tony Sjöman, joka myös itse on Oulussa kesän ajan maalaamassa muraalia kaupunkiamme koristamaan.

 

Kansainvälinen graffititaiteilja

Myös taiteilijanimellä Rubin tunnettu Tony Sjöman on suomalainen, Ruotsissa varttunut ja Yhdysvalloissa asuva taiteilija. Hän aloitti maalaamaan graffiteja 9-vuotiaana Göteborgilaislähiössä Bergsjössä, jossa hän varttui. Nykyisin Tony maalaa noin puolet ajasta muraaleja ja toisen puolet tauluja ateljeessaan. Tony on asunut ja työskennellyt New Yorkissa 13 vuotta, hän asuu Manhattanilla Oulusta lähtöisin olevan Sanna-vaimonsa kanssa ja heillä on 5-vuotias poika.

Oulu onkin Tonylle jo valmiiksi tuttu paikka: “On suuri kuunia saada maalata Raatin Stadioinin julkisivu. Pidän Oulusta todella paljon ja kaupunki on perheeni “Pohjoisen koti”. Minulla on veli ja sisko Oulussa ja vaimoni vanhemmat ja veli asuvat myös Oulussa, eli tämä on meidän toinen kotimme ja se kaupunki johon me tulemme vaimoni ja poikani kanssa viettämään kesälomia.” Tony kertoo.

Uransa aikana Tony on maalannut ympäri maailmaa ja hänen teoksiaan on ollut esillä laajasti eri gallerioissa Yhdysvalloissa, Euroopassa ja Aasiassa. Erityisen paljon hänen töitänsä on hänen kotikaupungissa New Yorkissa, jossa hänen muraalinsa koristavat useita ravintoloita, hotelleja sekä korkeita asuin- ja toimistorakennuksia. Sjöman on myös ensimmäinen taiteilija, joka on suunnitellut American Expressille luottokortin ulkoasun (2019).

Oulun Raattiin tekeillä oleva muraali on pisin muraali, jota Tony on koskaan maalannut. Projektia on suunniteltu jo parin vuoden ajan ja työ paikan päällä on Tonyn mukaan sujunut todella hienosti. Tony toivoo, että Raatin muraali herättäisi oululaisissa tunteita, piristäisi sekä pysäyttäisi. “Olemme nykyään niin katse kiinni kännyköissä ja minulle henkilökohtaisesti yleinen taide antaa yleensä hetken hengähdystauon arjen hässäkästä.” Sjöman toteaa.

 

Tony Sjöman ja hänen teoksensa New Yorkissa.

 

Muraali osana Oulun kulttuuri-ilmastonmuutosta

Yleisenä taiteena muraali on Tonyn mukaan myös luonnollinen osa Oulun kulttuuri-ilmastoa. Tony oli jo Suomessa kun kuuli, että Oulu on valittu Euroopan kulttuuripääkaupungiksi vuodelle 2026. Hän oli valinnasta uskomattoman iloinen ja ylpeä. Tony on tutustunut kulttuuripääkaupunkihankkeeseen ja arvioi, että hänen työnsä sopii kulttuuripääkaupunkihankkeen teemoihin todella hyvin. “Siinä on vastakohtien voimaa – työtäni on aina ohjannut juuri vastakohdat, sillä se tasapainottelee juuri pohjoisen luonnon ja rauhan, sekä suuren maailmanmetropolin rajamaastossa. Siinä on myös tiettyä villeyttä ja jos mainitsen vielä sen “Rohkeasti reunalla”- teeman, niin mikä olisi rohkeampi, kuin 127 metriä pitkä muraali?

Pohjoiset juuret ja pohjoinen kulttuuri ovat olleet suuri inspiraatio Tony Sjömanin taiteelliselle ilmaisulle. New Yorkissa hän kuulee usein, että hänen taiteensa on tyyliltään pohjoismaista hillityn väripaletin, puhdaslinjaisuuden ja minimalistisuuden johdosta. Muodot töihin ovat puolestaan vahvasti Tonyn kotikaupungin New Yorkin inspiroimia.

 

Tony Sjömanin muraali New Yorkin Astoriassa.

PotnaPekalla Pikisaareen, pyöräilyä kulttuurikohteissa ja Huutajien privaattikonsertti – Kansainvälinen valintaraati vieraili Oulussa torstaina

Oulu2026 sai viimein esitellä konkreettisesti kulttuuripääkaupunki-hakukirjansa sisältöjä, kun kansainvälinen raati vieraili Oulussa viime viikon torstaina 27.5. Viileä mutta poutainen päivä sisälsi muun muassa vierailuja Taidemuseolla, kulttuurikeskus Valveella ja teatterilla – sekä tietenkin Oulun tyylille uskollisesti paljon PotnaPekalla ajelua, Mieskuoro Huutajien pikakonsertin sekä yhteiskuvan Toripoliisin kanssa.

Kansainvälinen raati valitsee tällä viikolla Oulun, Tampereen ja Savonlinnan väliltä kulttuuripääkaupungin vuodelle 2026, mutta ennen vaikeaa valintaa kukin kaupunki sai mahdollisuuden tuoda hakemuksilleen kontekstia konkreettisen vierailun muodossa.

Kesäinen keli hemmotteli, Oulu verhoutui Oulu2026-ulkoasuun – katso kuvagalleria

Raati vieraili ennen Oulua Tampereella, ja pohjoisesta matka jatkui Savonlinnaan. Päivän mittaiselle vierailulle ei kaikkia Oulun alueen helmiä voinut sisällyttää, ja myös Korona rajoituksineen vaikutti merkittävästi ohjelman suunnitteluun.

Kokonaisuudessaan aamusta iltapäivä-neljään kestänyt ohjelma piti kuitenkin sisällään monipuolisesti Oulun hakukirjan teemoja esitteleviä aktiviteetteja ja vierailuja, ja raatilaiset pääsivät päivän aikana keskustelemaan monen paikallisen tekijän ja toimijan kanssa.

“Raati vaikutti aidosti kiinnostuneelta, ja he tekivät paljon muistiinpanoja, ottivat kuvia ja esittivät tarkentavia kysymyksiä”, kuvailee Oulu2026-hankkeen projektipäällikkö Heli Metsäpelto päivän tunnelmia. Metsäpelto uskoo, että Oulun ohjelman monipuolisuus erottui edukseen:

“Minusta Oulusta välittyi hyvin ammattimainen ja innostunut tunnelma. Haluan myös lämpimästi kiittää kaikkia, jotka osallistuivat ohjelman tekemiseen!”

Katso kuvagalleria päivän kulusta alta. Kaikki jutun kuvat on ottanut Harri Tarvainen.

 

Kulttuuripääkaupunki-kisa ratkeaa keskiviikkona – julkistustilaisuutta voi seurata virtuaalisesti

Tänään maanantaina Oululla on viimeinen tilaisuus paljastaa raadille viimeiset ässät hihastaan, kun Oulu2026-tiimiläiset esittelevät hakemustaan Helsingissä vielä kerran. Voittaja julkistetaan keskiviikkona 2.6. klo 11:30 alkaen.

“Opetus- ja kulttuuriministeriön suoraa lähetystä voi seurata meidän FB-sivuilla ja myös YLE lähettää suoraa lähetystä, jossa on tunnelmia kisakaupungeista”, muistuttaa Metsäpelto.

Linkki julkistustilaisuuden live-striimiin alla:

https://www.youtube.com/watch?v=AS2nd0wuJ0c

A small world

Having lived in Oulu for eight months, I’ve met enough people to make amazing daily discoveries of how everyone is connected.

Let me give you an example: in early March I did an interview with Juha Toppi, the man who built and maintained the Hailuoto ice road. An immensely likeable character doing a brilliant job with his tractors and heavy machinery – which, as I found out a few weeks after we met, he had also used to transport a shipwreck from Hailuoto to Oulu to feature in Hylky, an immersive theatre production I wrote a review about last September. And where did the shipwreck end up after the last Hylky performance? At Ruskotunturi, of course: Oulu’s rubbish dump that’s been converted into a ski slope with a biogas plant inside the hill  – a story in one of the most popular videos I’ve made this year.

It increasingly feels like Oulu is just the perfect size to know someone related to pretty much everything that’s going on in my life. It’s not too small to be boring and not too big to feel lost and disconnected.

A trip to Helsinki in February really brought this home to me. Helsinki felt crowded after Oulu: cafes, restaurants, shops and trams were all full. It’s funny how perspectives change so quickly. Before moving to Oulu, I’d lived in London for 23 years. I came to Helsinki from London four times in 2019 for work and I always thought it was a quiet city with loads of space. This last time Helsinki felt like a metropolis. Not in a soul-less way, but it was certainly more hectic and stressful than Oulu.

And the contrasts kept on coming. Soon after my trip to Helsinki I spent a blissfully relaxing weekend at a friend’s mökki in the middle of nowhere on the bank of the magnificent frozen Oulujärvi. It was a setting straight out of a fairy tale, with more snow and silence than I’d ever experienced. The nearest supermarket was 30 km away, and there were two neighbours at the safe distance of about 800 m in each direction.

And that’s where I made a very surprising discovery. I’d always thought that Finnish people went out of their way to seek solitude when going to their mökkis in the wilderness. They would even get annoyed to see a boat on the horizon, invading their personal space the size of greater London.

But here, there was more social life than I’d ever imagined: the men in the three mökkis had bought a tractor together and appeared to have the time of their lives spending the whole of Saturday fixing it. And the three families even share their saunas: they take turns heating them and they happily go and use a neighbour’s sauna two out of three evenings. And that’s not the end of it: they often stay in each other’s mökkis for snacks after sauna! This is stuff that I’ve always associated with Italy and Spain but not Finland. It just goes to show how wrong stereotypes can be.

And finally an admission: I didn’t survive a night in a laavu. And it wasn’t even very cold: only minus 6. I tried and tried to go to sleep, tossing and turning, but it was too cold for me. Despite my military-grade sleeping bag, I could feel the cold radiating from the ground and by two in the morning my nose was turning into ice. At that point I gave up and retreated into the mökki.

I love winter but my first attempt at sleeping outdoors was a failure. Astonishingly, my 72-year old laavu companion declared it was “too hot” as she was unearthing herself from her sleeping bag at 8 am. I promised her I’d give it another try next winter. Only five more months to wait.

Erika Benke, journalist
born in Hungary. Moved to London (-97) to work for the BBC.
Now lives in Oulu and works for the Oulu2026 project

Kiertomatka Euroopassa: Plovdiv 2019

 

Plovdiv oli Euroopan kulttuuripääkaupunki vuonna 2019 yhdessä italialaisen Materan kanssa. Plovdivissa on noin 347 000 asukasta, mikä tekee siitä Bulgarian toiseksi suurimman kaupungin. Lisäksi kaupunki on Etelä-Bulgarian kulttuurillinen ja liiketoiminnallinen keskus. Plovdiv on noin 8000 vuotta vanha ja se on yksi maailman vanhimmista edelleen asutetuista kaupungeista. Kaupunki oli alun perin traakialaisten asuttama, mutta myöhemmin sitä asuttivat persialaiset, kreikkalaiset, keltit, roomalaiset, gootit, bolgaarit, slaavit ja turkkilaiset. Vaiherikkaan historiansa vuoksi Plovdivilla on erittäin monipuolinen kulttuuriperintö ja monikulttuurinen väestö. Plovdivin sijainti Balkanin pisimmän joen, Maritsan, rannoilla sekä Rodópivuoriston juurella on tehnyt siitä houkuttelevan turistikeskuksen. Teollisuus, kaupankäynti, kuljetusala, tietoliikenneala ja turismi ovat olleet pitkään tärkeitä aloja kaupungin taloudelle. Financial Times-lehti sijoitti Plovdivin hiljattain Euroopan kolmen parhaan kaupungin joukkoon kategoriassa “Ulkomaalainen suoran sijoituksen strategia” otsikon “Tulevaisuuden Euroopan kaupungit 2018/2019” alla. Kaupungin kuusi yliopistoa ja yli 70 koulua takaavat elinvoimaisen ja nuorekkaan tunnelman. Vaikka Plovdiv on viime aikoina kasvattanut mainettaan taloudellisen kehityksensä ansiosta, kaupunki tunnetaan bulgarialaisten keskuudessa Ayliakin kaupunkina. Ayliak on turkkilainen sana, joka tarkoittaa rentoa, asioihin sekaantumatonta elämänasennetta.

Plovdivissa on yli 200 arkeologista kohdetta, joista merkittävin on muinainen teatteri, joka on rakennettu ensimmäisellä vuosisadalla (jaa.) ja joka on yksi maailma parhaiten säilyneistä muinaisista teattereista. Teatterilla on 5000 katsojan kapasiteetti ja sitä käytetään edelleen esityksiin, konsertteihin sekä festivaaleihin. Toinen Plovdivin maineikas muinaiskohde on roomalainen stadioni, joka on rakennettu toisella vuosisadalla (jaa.) ja joka sijaitsee kaupungin pääkadun alapuolella. Plovdivissa on lisäksi runsaasti museoita, gallerioita, teattereita, oopperatalo sekä ainutlaatuinen, turkkilaisen imperiumin aikaisen kylpylän tiloihin sijoitettu nykytaiteen keskus. Kaupungin moninaisten uskonnollisten yhteisöjen takia Plovdivissa voi myös ihastella useita kirkkoja, moskeijoita ja synagogia, joiden arkkitehtuuri ja ikonografia edustavat tyypillistä paikallista tyyliä. Plovdivin merkittäviin jatkuviin kulttuurillisiin tapahtumiin lukeutuvat muun muassa kesäisin muinaisella teatterilla järjestettävä Opera Open-festivaali, syyskuussa järjestettävä yöfestivaali, joka toteutetaan museoissa, gallerioissa ja yökerhoissa, sekä One Dance Week, joka on nykytanssille omistettu tapahtuma. Näiden lisäksi monet turistit osallistuvat Kapana Fest-tapahtumaan, joka järjestetään vanhalla asuinalueella, joka on elvytetty luovien alojen alueeksi.

Tittelivuonna Plovdivissa järjestettiin 513 kulttuurista sisältöä sisältävää julkista tapahtumaa, minkä lisäksi 54 kulttuuripääkaupunkihankkeeseen liittyvää tapahtumaa järjestettiin muissa kaupungeissa ja ulkomailla. Plovdivin kulttuuriohjelma oli helposti lähestyttävä siinä mielessä, että 61% tapahtumista olivat osallistujille ilmaisia. Näin ollen ei tarvinne ihmetellä, että lopullisen seurantaraportin mukaan suhteellisen usein Plovdivissa kulttuurisiin tapahtumiin osallistuvien paikallisten osuus kasvoi vuoden 2017 27%:sta 44%:iin vuonna 2019. Kyselytutkimuksen tulokset osoittavat myös, että 60% paikallisista osallistui vähintään yhteen kulttuuritapahtumaan tittelivuonna. Hanke sisälsi myös useita projekteja, jotka kohdistettiin tiettyihin vähemmistöryhmiin, kuten romaneihin, köyhien kaupunginosien nuoriin sekä pienemmistä laitakaupungin kylistä kotoisin oleviin vanhuksiin, minkä ansiosta näiden ryhmien yksilöiden osuus kulttuuritapahtumissa kasvoi.

Kaiken kaikkiaan yli puolitoistamiljoonaa ihmistä osallistui kulttuuripääkaupunkiohjelman tapahtumiin Plovdivissa ja laajemmalla toteutusalueella vuonna 2019. 80% osallistujista oli kansallisia vierailijoita, noin 11% paikallisväestöä ja loput 9% kansainvälisiä turisteja. Tilastot osoittavat, että ohjelmalla oli selkeä vaikutus turismin kasvuun Plovdivissa. Seurantatutkimuksen tilastot osoittavat, että Plovdivissa vierailleiden bulgarialaisten osuus kasvoi vuoden 2015 28%:sta 39%:iin vuonna 2019. Lisäksi vierailijoiden osuus, jotka mainitsivat kulttuuritapahtumat pääsyyksi matkalleen, kasvoi samalla aikajanalla 11%:sta 39%:iin. Kansainvälisten vierailijoiden määrä kasvoi vuodesta 2015 vuoteen 2019 27% ja tittelivuonna Plovdivissa kävi 121 478 ulkomaalaista turistia.

 

Lähteet

Kiertomatka Euroopassa: Matera 2019

 

Matera oli yksi kahdesta Euroopan kulttuuripääkaupungista vuonna 2019 yhdessä bulgarialaisen Plovdivin kanssa. Kaupunki sijaitsee Basilicatan hallinnollisella alueella Etelä-Italiassa ja sen väkiluku on noin 60 000. Matera on myös Materan provinssin pääkaupunki ja tunnetaan myös nimellä “Cittá Sotteranea” (Maanalainen kaupunki). Nykyään kaupunki tunnetaan historiallisesta keskuksestaan, joka tunnetaan nimellä “I Sassi”. Alueella on muinaisia luolia, joissa on asuttu kivikaudesta alkaen ja nykyään I Sassi on UNESCO:n maailmanperintökohde. Maatalous on ollut Materan pääasiallinen elinkeino vuosisatojen ajan, mutta nykyään sen taloudellinen sektori on monipuolisempi. Turismin, käsitöiden ja tutkimuksen kentät ovat jättämässä 1900-luvun lopulla nousseen paikallisen huonekalualan varjoonsa.

Muinaisena kaupunkina Materassa on useita arkeologisia kaivauksia sekä muinaisia luolien seiniin hakattuja kirkkoja. Kaupungin historiallisessa keskuksessa on myös useita museoita ja teattereita, mukaan lukien kansallinen arkeologinen museo “Domenico Ridola” sekä keskiaikaisen ja modernin taiteen museo. Matera on niittänyt mainetta myös alueella viime vuosina kuvattujen elokuvien ansiosta. Vuodesta 2014 lähtien Materassa on kuvattu noin 30 elokuvaa ja lyhytelokuvaa, muun muassa Ben-Hur (2016), Wonder Woman (2017) sekä 007 No Time to Die (2021), joka on viimeisin, myöhemmin tänä vuonna ilmestyvä James Bond-elokuva.

Materan kulttuuripääkaupunkihanke tarjosi monipuolisen kattauksen kulttuurillisia, taiteellisesti korkealaatuisia aktiviteetteja. Kulttuuriohjelma sisälsi runsaasti niin kotimaisia kuin kansainvälisiäkin taiteilijoita ja yhteensä yli 1300 tapahtumaa, joista 65% oli ilmainen sisäänpääsy ja loppuihin pystyi osallistumaan Matera 2019 passilla. Kaiken kaikkiaan eri tapahtumat houkuttelivat yhteensä lähes puoli miljoonaa osallistujaa. Selkeä enemmistö kulttuuripääkaupunkisäätiön kyselyn vastaajista oli tyytyväisiä kulttuuriohjelman sisältöön, laatuun sekä omaperäisyyteen (64%) ja kulttuuritarjonnan monipuolisuuteen (66%). Monipuolinen kulttuurillinen tarjonta ja paikallisen väestön suora osallistuminen ohjelman luomiprosessiin lisäsivät kulttuurilliseen toimintaan osallistuvien ihmisten määrää. Moni oli myös sitä mieltä, että Materasta tuli kulttuurillisesti elinvoimaisempi (78%) ja avoimempi kulttuurillisille eroavaisuuksille ja monimuotoisuudelle yleisellä tasolla (82%).

Turistien määrä Basilicatan hallinnollisella alueella kasvoi 520 000:sta lähes 950 000:een vuosina 2012-2019, enemmän kuin muualla Italiassa. Vuonna 2019 turisteille teetetyn kyselyn perusteella lähes 70% vastaajista vieraili Materassa ainakin osittain sen kulttuuripääkaupunkistatuksen takia. Lisääntynyt turismi kasvatti myös Materan liikevaihtoa. AirBnB listaukset vuosilta 2017-2019 paljastavat 25% kasvun keskimääräisessä päivittäisessä tahdissa yhden yöpymisen majoitusten määrässä.

 

Lähteet

Kiertomatka Euroopassa: Leeuwarden 2018

 

Alankomaalainen Leeuwarden oli Euroopan kulttuuripääkaupunki vuonna 2018 yhdessä Maltan pääkaupungin Vallettan kanssa. Alankomaiden luoteisosassa sijaitsevan kaupungin väkiluku on noin 100 000 asukasta. Leeuwarden on Friisinmaan provinssin pääkaupunki ja provinssissa asuu noin 646 000 ihmistä. Yhteensä Friisinmaassa on 11 kaupunkia, jotka kytkeytyvät toisiinsa vesiteitse. Leeuwarden on myös yksi Alankomaiden pohjoisosan vanhimmista kaupungeista sen historian ulottuessa antiikin Rooman aikakaudelle. Sijainnistaan johtuen alueen asukkaat työskentelivät aluksi maanviljelyn, kalastuksen sekä meriteitse kulkevan kaupankäynnin parissa. 1500-1600-luvuilla, Alankomaiden pohjoisosan “kultaisella aikakaudella”, Leeuwarden vaurastui huomattavasti. Friisinmaassa on kaksi virallista kieltä, hollanti ja friisi, tehden provinssista ainoan kaksikielisen alueen Alankomaissa. Friisiä opetetaan monissa kouluissa Friisinmaassa ja paikallinen väestö tunnetaan vahvasta kulttuuri-identiteetistä sekä kotiseutuylpeydestään.

Leeuwarden-Friisinmaan kulttuurisektoria kuvaillaan usein paikallisuuteen keskittyneeksi kohdeyleisönsä sekä kunnianhimonsa suhteen. Leeuwarden-Friisinmaan kulttuuritarjontaa voidaan kuitenkin pitää monipuolisena niin infrastruktuurin kuin aktiviteettienkin puolesta, etenkin alueen väkilukuun suhteutettuna. Leeuwarden tunnetaan vaikuttavasta Fries-museosta, joka avattiin vuonna 2013, Princessehofin kansallisesta keramiikkamuseosta sekä monista pienemmistä gallerioista ja näyttely- sekä esitystiloista. Maailmankuulu taiteilija M.C. Escher syntyi Leeuwardenissa ja hänen työnsä oli merkittävässä roolissa myös kulttuuripääkaupunkiohjelmassa. Ennen kulttuuripääkaupunkihanketta alueen kulttuuritarjonta koostui lähinnä paikallisten taiteilijoiden ja esiintyjien töistä ja esityksistä, eikä alueella vieraillut monia kulttuuritoimijoita Alankomaiden pohjoisosan ulkopuolelta. Itse asiassa vierailijoiden päämotiivi Leeuwarden-Friisinmaalle saapumiselle olikin alueen eristyneisyydestä ja maalaismaisesta luonnosta nauttiminen kulttuuritarjonnasta nauttimisen sijaan.

Leeuwarden-Friisinmaan kulttuuripääkaupunkiohjelman keskeinen tunnuslause oli “Iepen Mienskip” (Avoin yhteisö). Käsitteen keskeisiä arvoja ovat molemminpuolinen kunnioitus, osallistuminen, ruohonjuuritason kehitystyö, tasa-arvo sekä kansalaisvastuullisuus. Kulttuuriohjelman 800 projektista yli 700 olivat osa tätä “avointa ohjelmaa”, joka liittyi edellä mainittuun mienskip-toimintatapaan. Avoin ohjelma ja sen projektit olivat pääasiassa paikallisväestön suunnittelemia ja järjestämiä, kulttuuripääkaupunkijärjestön tukiessa heitä. Kulttuuriohjelman päätavoite oli yhdistää ihmiset löytämään ratkaisuja yhteisiin yhteiskunnallisiin haasteisiin kulttuurin avulla. Teemat kuten lapsiköyhyys, luonnon monimuotoisuuden katoaminen, tasa-arvo, maahanmuuttajien integraatio, kaupungin irtautuminen maaseudusta ja veden hallinta (tulviminen) olivat keskeisiä hankkeelle. Vaikka muutkin kulttuuripääkaupungit ovat huomioineet yhteisöllisyysnäkökulman hankkeissaan, yhteisöllisen osallistumisen mittakaava ja tärkeys Leeuwarden-Friisinmaan hankkeessa oli huomattavasti merkittävämpää kuin aiemmissa hankkeissa. Kulttuuripääkaupunkihanke nähtiinkin usein ennen kaikkea sosiaalisena hankkeena, joka pyrki lisäämään tietoisuutta ja nostamaan esiin ja korostamaan yhteiskunnallisia ongelmia sen sijaan, että olisi tyytynyt olemaan vain kulttuuriohjelma ihmisten viihdyttämiseksi. Hankkeen osakkaiden mielestä tämä oli merkittävä syy sille, että paikallisväestö sitoutui kulttuuriohjelman suunnitteluun ja toteuttamiseen niin mielellään ja runsain määrin.

Avoimen ohjelman lisäksi kulttuuriohjelma sisälsi “pääohjelman”, joka koostui 60 projektista. Pääohjelman projekteilla oli yleisesti ottaen huomattavasti suuremmat budjetit, näkyvyys sekä suuremmat osallistujamäärät kuin avoimen ohjelman projekteilla. Toinen merkittävä ero oli siinä, että pääohjelman projektit olivat pääsääntöisesti Friisinmaasta ja sen ulkopuolelta tulevien ammattilaisten kulttuuritoimijoiden järjestämiä.

Kulttuuriohjelmalla oli myös hyvin vahva eurooppalainen ulottuvuus, mikä näkyi 1600 kansainvälisenä yhteistyökuviona 87 eri maan kanssa. Nämä yhteistyökuviot sisälsivät vierailuja, ulkomaanvaihtoja, yhteisesityksiä sekä yhteisiä markkinointikampanjoita. Lisäksi luotiin monia uusia yhteyksiä eri kansainvälisten verkostojen kanssa. Leeuwarden-Friisinmaan kulttuuriohjelman eurooppalaisesta ulottuvuudesta vastanneiden henkilöiden arvioiden mukaan kulttuurihanke loi 10 kertaa enemmän kansainvälisiä yhteistyökuvioita kuin niitä olisi ollut ilman hanketta.

Arvioiden mukaan 5,4 miljoonaa ihmistä osallistui Leeuwarden-Friisinmaan kulttuuripääkaupunkiprojekteihin vuosien 2015 ja 2018 välillä. Lisäksi noin 10% paikallisesta väestöstä osallistui hankkeeseen joko toteuttamalla oman projektin tai toimimalla vapaaehtoistyöntekijänä projektien parissa. Yöpyvien vierailijoiden määrän kasvu Leeuwarden-Friisinmaassa 0,8 miljoonasta 2,1 miljoonaan vuosien 2017 ja 2018 välillä viittaa siihen, että kulttuuripääkaupunkihankkeella oli merkittävä suora vaikutus turismin kasvuun alueella. Lisäksi hotellien johtajat Leeuwardenissa sanoivat haastatteluissa, että suurin osa yöpyvien vierailijoiden määrän kasvusta koostui ulkomaalaisista turisteista, jotka olivat saapuneet alueelle pääasiallisesti kulttuuripääkaupunkihankkeen vuoksi.

 

Lähteet