tammi 15, 2021
Kaakkois-Itävallassa sijaitseva noin 300 000 asukkaan Graz oli Euroopan kulttuuripääkaupunki vuonna 2003. Graz on ollut kulttuurinen kunta satojen vuosien ajan, mikä on johtunut osittain siitä, että se oli kahteen otteeseen Sisä-Itävallan poliittinen keskus Habsburgien valtakauden aikana. Grazin merkittäviin kulttuuri-instituutioihin lukeutuvat muun muassa kaupunginteatteri, oopperatalo sekä Itävallan suurin aluemuseo. Tämän lisäksi kaupungista löytyy runsaasti pieniä teattereita, nykytaiteen gallerioita sekä itsenäisiä taidetuotantokeskuksia. Forum Stadtpark on maineikas taiteilijoiden 1960-luvulla perustama taidetuotannon ja taidenäyttelyiden keskus, joka tunnetaan erityisesti avantgardistisen kulttuurin keskuksena Grazissa. Myös Steirischer Herbst, monialainen ja kansainvälinen avantgardistinen festivaali, joka on houkutellut vierailijoita ympäri maailman yli kolmen vuosikymmenen ajan, ansaitsee erityismaininnan. Graz tunnetaan myös opiskelijakaupunkina ja sen opinahjoihin lukeutuvat muun muassa vuonna 1585 perustettu Grazin yliopisto, ammattiopisto, taideyliopisto sekä pedagoginen instituutti, joissa on yhteensä kirjoilla noin 37 000 opiskelijaa.
Grazin kulttuuripääkaupunkihanke sisälsi noin 6000 tapahtumaa, joihin osallistui 2 755 271 vierailijaa. Kävijämäärä ylitti kaupungin kaikki odotukset. Tittelivuoden 10 ensimmäisen kuukauden aikana majoituksen tarjoajat rekisteröivät 728 473 yöpymistä, mikä tarkoitti 24,8% kasvua vuoteen 2002 verrattuna. Tämä oli uusi turismiennätys Grazissa. Samanaikaisesti muissa itävaltalaiskaupungeissa, kuten Wienissä, Salzburgissa, Linzissä tai Innsbruckissa kasvu oli vain vähäistä, tai kävijämäärät jopa laskivat edellisvuodesta. Grazin lisääntynyt turismi ei rajoittunut ainoastaan tittelivuoteen, vaan yöpyvien vierailijoiden määrä vuosina 2004 ja 2005 oli suurempi kuin vuonna 2002, joka oli menestyksekkäin turismivuosi ennen tittelivuotta.
Kulttuuripääkaupunkihanketta rahoitettiin 58,6 miljoonalla eurolla vuosina 1999-2004. Tästä summasta Grazin kaupungin osuus oli 18,2M€, Steiermarkin osavaltion osuus 19M€, Itävallan valtion osuus 15,5M€ ja EU:n osuus 0,5M€. Loput 6,4M€ koostuivat sponsorituloista ja muista tuloista. Hanke oli taloudellinen menestys, ja arvioiden mukaan se tuotti Grazille tuloina noin 80 miljoonaa euroa, eli yli 20 miljoonaa euroa voittoa hankkeeseen sijoitettuun kokonaissummaan nähden, sekä yli nelinkertaisesti sen summan, jolla Grazin kaupunki hanketta rahoitti. Lisäksi on arvioitu, että kulttuuripääkaupunkihanke loi työpaikkoja tai varmisti työllistymisen yli 1500 henkilölle.
Lähteet
joulu 18, 2020
Genova, Ligurian hallinnollisen alueen pääkaupunki Luoteis-Italiassa, oli Euroopan kulttuuripääkaupunki vuonna 2004 yhtä aikaa ranskalaisen Lillen kanssa. Kuten monet muutkin entiset teollisuuskaupungit, Genova kävi läpi kriisivaiheen sen teollisuuden ja sataman merkityksen vähennyttyä. Sittemmin Genova on siirtynyt kohti jälkiteollista orientaatiota ja keskittynyt enemmän palvelualaan. Yliopisto, tutkimuskeskukset sekä kasvava informaatioteknologia-ala ovat uuden aikakauden ilmentymiä Genovassa. Näistä suurista muutoksista huolimatta kaupungin identiteetti oli yhä vahvasti sidoksissa sen teolliseen menneisyyteen sekä sen satamaan, joka on yksi Välimeren suurimpia. Genovan kulttuurillinen identiteetti oli epäyhtenäinen, huolimatta kaupungin merkittävästä kulttuurillisesta perinnöstä, vastikään remontoidusta oopperatalosta, useista teattereista sekä siitä, että jotkin Italian huomattavimmista laulukirjoista ovat peräisin kaupungista. Kulttuuripääkaupunkivalinta nähtiinkin erinomaisena mahdollisuutena muuntaa kaupungin identiteettiä vastaamaan paremmin sen nykyisiä toimintoja. Toinen merkittävä tavoite Genovalle oli kehittää sen turismisektoria kasvattamalla vierailijoiden määrää kaupungissa niin, että tittelivuonna saavutettaisiin kahden miljoonan vierailijan raja.
Genova keskittyi kulttuuripääkaupunkihankkeessa julkisuuskuvansa päivittämiseen ja profiilinsa kohentamiseen niin kansallisella kuin kansainväliselläkin tasolla, päätavoitteen ollessa Genovan statuksen ja maineen edistäminen kulttuurikaupunkina kansallisella tasolla. Genova ei kuitenkaan halunnut täysin luopua kulttuurisista juuristaan teollisena kaupunkina, vaan liittää ne merkityksellisesti yhteen osaksi kaupungin uutta kulttuuri-identiteettiä. Genovan suurin yksittäinen investointi kulttuuripääkaupunkihankkeessa kohdistettiinkin kulttuuriperinnöllisesti merkittävän infrastruktuurin entisöintiin sekä kaupungin museoverkoston uudelleenjärjestelyyn, joihin sijoitettiin noin 200 miljoonaa euroa.
Genova ylitti selvästi kahden miljoonan vierailijan tavoitteensa, kun lopulta kaupungissa vieraili noin 2,8 miljoonaa ihmistä tittelivuonna. Toinen merkittävä saavutus Genovalle oli Globe Award-palkinnon voittaminen maailman parhaan uuden turismiprojektin kunniaksi. Palkinnon jakoi Brittiläisten matkailukirjoittajien kilta. Genovan vierailijamäärät ovat entistä vaikuttavampia, kun niitä vertaa Ligurian hallintoalueen sekä koko Italian vierailijamääriin samalta ajalta. Samalla kun Genovan vierailijamäärä kasvoi 7,97% vuodesta 2003, Ligurian hallintoalueen kävijämäärä laski 3,97%, ja koko Italiassa vierailijamäärä laski 2,20%. Lisäksi on arvioitu, että kulttuuripääkaupunkihanke tuotti 220,5-262,5 miljoonaa euroa. Lähinnä suurten tapahtumien osallistujatilastoista koostetusta markkinatutkimuksesta ilmeni, että suurin osa osallistujista arvioi kyseiset tapahtumat erittäin myönteisiksi kokemuksiksi. 32% vastaajista ilmoitti nauttineensa vierailustaan enemmän kuin olivat osanneet toivoa. Lisäksi selkeä enemmistö italialaisista (72,3%) ja genovalaisista (88,5%) oli sitä mieltä, että kulttuuripääkaupunkihankkeella oli myönteinen vaikutus Genovaan ja että vaikutukset voisivat olla pitkäaikaisia. Näin ollen on selvää, että Genova saavutti tavoitteensa julkisuuskuvansa kohentamisesta kansallisella tasolla.
Lähteet
joulu 11, 2020
Lille oli italialaisen Genovan ohella toinen Euroopan kulttuuripääkaupunki vuonna 2004. Pohjois-Ranskassa Belgian rajan tuntumassa sijaitseva Lille on hyötynyt sijainnistaan lähellä Hollantia, Saksaa ja Englantia, sillä tämä mahdollisti Lillen nousun suureksi kaupalliseksi keskukseksi jo 1300-luvullla. 1800-luvulla Lillestä tuli merkittävä toimija tekstiilialalla. 1960-luvulla tekstiiliala, sekä koneala, joka oli merkittävä toimeentulon lähde koko Lillen metropolialueella, hiipuivat. Tämä muutos johti taloudellisesti vaikeaan aikakauteen metropolialueella, sekä koko Nord-Pas-de-Calaisissa, joka oli tuolloin Ranskan pohjoisin itsehallintoalue. Seuraavaksi palveluala nousi merkittävimmäksi tuotannonalaksi alueella.
Lille oli jo kulttuurikaupungin maineessa ennen kuin sille myönnettiin kulttuuripääkaupunkititteli, ja kaupunki tunnettiin useista kulttuuri-instituutioistaan, kuten Lillen kansallisesta sinfoniaorkesterista, Ranskan toiseksi suurimmasta taidemuseosta sekä Lille Grand Palaisista, joka on kongressitalo, näyttelykeskus ja teatteri. Lisäksi Lille on ansioitunut tutkimuksessa ja koulutuksessa, sijoittuen monilla aloilla kärkeen kansallisissa vertailuissa. Huolimatta maineestaan kulttuurin ja koulutuksen sektoreilla, Lille kärsi edelleen kielteisestä julkisuuskuvasta, joka syntyi sen seurauksena, että vuosien 1946-1986 välillä 400 000 työpaikkaa katosi Nord-Pas-de-Calaisin alueelta. Monet muutkin jälkiteolliset alueet, kuten Liverpool ja Bilbao, ovat kokeneet vastaavan ilmiön. Lillen kulttuuripääkaupunkihankkeen tärkeimpiä tavoitteita olikin luoda uusia mahdollisuuksia taloudelliselle kasvulle alueen elinvoiman lisäämiseksi sekä julkisuuskuvan muuttamiseksi myönteisemmäksi.
Kaupungin tavoitteena oli saada aikaan suuren mittakaavan urbaani muutos, muttei vain sille itselleen, vaan koko Lillen metropolialueelle, mukaan lukien 193 kaupunkia ja kylää, sekä osa Belgian puoleista aluetta. Tavoitteena oli lisätä seudun vetovoimaa ja kehittää sen kulttuurisektoria, sekä myös houkutella kansallisia ja kansainvälisiä yrityksiä alueelle taloudellisen kehityksen lisäämiseksi. Lillen kulttuurihankkeen verkostoituminen oli niin mittavaa, että monet näkivät hankkeen siihenastisen kulttuuripääkaupunkihistorian “eurooppalaisimpana”. Kulttuuriohjelma veti puoleensa noin yhdeksän miljoonaa osallistujaa 2 500 tapahtumaan ja sisälsi noin 17 500 kulttuurin tuottajaa. 39% tapahtumista oli ilmainen pääsy, mikä mahdollisti laajan yhteiskunnallisen osallistumisen. Myös lapset ja nuoret oli hyvin huomioitu, mistä osoituksena käy esimerkiksi se, että yli 1200 koulua oli mukana hankkeessa ja yli 900 tapahtumaa oli suunnattu erityisesti lapsille ja nuorille.
Kulttuuripääkaupunkihankkeella on ollut selkeä vaikutus Lilleen, ja yksi indikaattori sen suorasta menestyksestä oli se, että 96% vierailijoista arvioi kulttuuriohjelman menestyksekkääksi ja suositteli muiden vierailevan Lillessä. Taatakseen kulttuuripääkaupunkihankkeen aikaansaaman myönteisen kehityksen jatkumisen, Lille perusti Lille 3000-organisaation koordinoimaan ja järjestämään kulttuurikausia kaupunkiin kolmen vuoden välein ja vaihtuvin teemoin. Ensimmäiset kolme kautta (2006, 2009 ja 2012) houkuttelivat kukin noin kaksi miljoonaa vierailijaa, mitä pidettiin yleisesti hienona saavutuksena. Lisäksi Lillen matkailutoimisto oli vuoteen 2015 mennessä kasvattanut vierailijoidensa määrää noin 40% “normaaleina” (vuosina, jolloin ei ollut kulttuurikautta) vuosina verrattuna kulttuuripääkaupunkihanketta edeltäneeseen aikaan. Myös työllisyyden suhteen kulttuuripääkaupunkihanke oli erittäin menestyksekäs, sillä vuosien 2003-2008 aikana työpaikat kulttuurialalla lisääntyivät 22%, minkä lisäksi matkailu- ja hotellialan työpaikat metropolialueella lisääntyivät 15%. Yhteenvetona todettakoon, että kulttuuripääkaupunkihankkeen myötä Lille onnistui vahvistamaan mainettaan kulttuurikaupunkina, sekä muuttamaan siihen liitettyä kielteistä julkisuuskuvaa, joka juonsi juurensa jälkiteollisen ajan työttömyyskriisiin, kun kaupunki oli siirtymävaiheessa kohti palvelualan valta-asemaa. Lillen kulttuuripääkaupunkihanketta vuonna 2004 pidetään usein yhtenä kaikkien aikojen menestyksekkäimmistä yhdessä esimerkiksi Glasgown (1990) ja Liverpoolin (2008) kanssa, ja heidän hankkeestaan ja pitkäjänteisestä kulttuuristrategiastaan kannattaa ottaa oppia.
Lähteet
joulu 4, 2020
Cork oli Euroopan kulttuuripääkaupunki vuonna 2005, mutta ennen kuin tarkastelemme lähemmin tittelivuoden kulttuuriohjelmaa, luodaan katsaus irlantilaiskaupungin historiaan. Corkin pitkä ja ankara historia kytkeytyy vahvasti Irlannin itsenäistymistaisteluun. Kaupungin tarina alkaa 600-luvulta, jolloin Pyhä Finbarre perusti luostarin nykyisen Corkin alueelle. Seuraavien 500 vuoden aikana Cork koki useita ryöstöretkiä sekä viikinkien miehityksen, ja 1100-luvulle tultaessa kaupunki oli noussut Etelä-Munsterin kuningaskunnan keskukseksi. Irlantilaisten valtakausi ei kestänyt pitkään, ja vuoteen 1185 mennessä Cork oli Englannin hallussa. Tämän jälkeen Corkin hallinta vaihtui useita kertoja Irlannin ja Englannin välillä.
1700-luku oli Corkille vaurasta aikaa, mistä oli kiittäminen etenkin voin, naudanlihan, oluen ja viskin maailmanlaajuista vientiä. 1800-luvulla Corkissa ja Irlannissa koitti ankara nälänhätä, joka johti miljoonien Corkin asukkaiden kuolemaan ja maastamuuttoon.
Corkin piintyneen irlantilaisuuden vuoksi oli vääjäämätöntä, että kaupungilla oli keskeinen rooli Irlannin itsenäisyystaistelussa. Pormestari Tomás Mac Curtain murhattiin vuonna 1920 ja hänen seuraajansa, Terence MacSwiney, kuoli Brixtonin vankilassa Lontoossa nälkälakon näännyttämänä. Britit aiheuttivat paljon vahinkoa Corkissa, muun muassa polttamalla suuren osan kaupungin keskustasta, St Patrickin kadun, kaupungintalon sekä pääkirjaston. Corkilla oli keskeinen rooli myös Irlannin sisällissodassa vuosina 1922-23.
Cork tunnetaan “Kapinallisten maakuntana”, johtuen sen taustasta sissisotilaiden tukikohtana Irlannin itsenäistymissodassa sekä sisällissodassa. Tämä “kapinallisuus” liitetään edelleenkin Corkiin, sillä paikallisväestö on tunnettu voimakkaasta kotiseutuylpeydestään. Tämä ideologia on tullut kenties parhaiten tunnetuksi “People’s Republic of Cork” (PROC), eli “Corkin kansantasavalta”-tavaramerkin myötä. Tavaramerkin ulkoasun innoitteena on toiminut sosialistinen propaganda, ja se väittää humoristisesti Corkin olevan keskushallinnosta irrallinen itsehallintoalue. Yhtäältä tämä vahva paikallisidentiteetti on mahdollistanut paikallisten kulttuuri- ja taidetoimijoiden kasvun ja kehittymisen, kun Cork on tukenut esimerkiksi paikallisia muusikoita sen sijaan, että olisi ollut riippuvainen ulkopaikkakuntalaisista kulttuuritoimijoista. Toisaalta kulttuuripääkaupunkihanketta valmisteleva Cork 2005-projektiryhmä koki, että tämä voimakas paikallisylpeys johti kulttuuriseen eriytymiseen, minkä vuoksi työryhmä halusi siirtyä pois tästä “Corkin kansantasavalta”-ideologiasta, jotta pystytiin rakentamaan kulttuuriohjelma, joka ei ollut vain Corkin, vaan koko Irlannin, ja joka jaettaisiin koko Euroopan ja muun maailman kanssa.
Corkin kulttuuriohjelma sisälsi 244 tapahtumaa ja aktiviteettia. Vuonna 2003 projektiryhmä järjesti julkisen kyselyn, jotta paikalliset saivat ehdottaa ideoita osaksi tittelivuoden kulttuuriohjelmaa. Projektiryhmä sai yli 2000 ajatusta vastaajilta ja lopulta 70% kulttuuriohjelman sisällöstä koostui näistä ideoista. Tästä näkökulmasta projektiryhmä onnistui tavoitteessaan osallistaa paikallisväestö kulttuuriohjelman suunnitteluun julkisen kyselyn avulla.
Corkin merkittävimpiä tavoitteita kulttuuripääkaupunkiohjelmalle olivat “korkealaatuisen” taiteen tuottaminen sekä suhteiden rakentaminen kansainvälisten kumppanien kanssa. Nämä näkökulmat oli huomioitu suurimpiin lukeutuvissa tapahtumissa, kuten Relocation theatre-tapahtumassa, jonka puitteissa neljä merkittävää eurooppalaista teatteriryhmää esiintyi eri puolilla kaupunkia. “Käännökset”-tapahtumassa irlantilaiset ja itäeurooppalaiset runoilijat käänsivät tekstejään omille kielilleen, ja Cork Caucuksen puitteissa kansainväliset kulttuuritoimijat saapuivat Corkiin osallistuakseen taidekäytänteisiin liittyvään dialogiin keskustelujen ja työpajojen kautta.
Corkin kaupunginvaltuusto ilmoitti vuonna 2007, että kulttuuripääkaupunkiohjelma oli taloudellisesta näkökulmasta jymymenestys, ja että se ylitti selvästi kaupunginvaltuuston siihen asettamat toiveet. Kaupunginvaltuuston mukaan hankkeeseen sijoitettiin 17 miljoonaa euroa, kun ei huomioida julkisen sektorin sponsorituloja. Kaupunginvaltuusto ilmoitti myös, että vuodelta 2005 saavutetut 90 miljoonan euron tulot olivat suora taloudellinen tuotto, mutta että kulttuurihanke oli luonut pohjan, joka mahdollistaisi kehityksen jatkumisen ja tuottaisi siten lisää taloudellista voittoa tulevaisuudessa. Matkailijoiden osuus Corkissa kasvoi 38% tittelivuonna vuoteen 2003 verrattuna. Lisää näyttöä Corkin kulttuuripääkaupunkihankkeen pitkäaikaisvaikutuksista saatiin, kun Lonely Planet-lehti sijoitti Corkin top-10 listalle kaupungeista, jonne kannattaa matkustaa vuonna 2010. Lehdessä mainittiin, että Corkin osakkeet ovat nousseet entistä enemmän Euroopan kulttuuripääkaupunkivuoden jälkeen, ja että modernit lasi-teräs-toimistot ja asuintalot koristavat Lee-joen rantaa. Lisäksi kerrottiin, että uudet galleriat, taidefestivaalit, baarit ja kaupat ovat rikastuttaneet kaupunkikuvaa, ja ravintolat sekä paikalliset ruoan tuottajat ovat menestyneet ja tehneet Corkista herkkusuiden paratiisin.
Lähteet
marras 27, 2020
Luxemburg ja sen ympäristöalueet valittiin Euroopan kulttuuripääkaupungiksi vuodelle 2007, jolloin romanialainen Sibiu oli toinen tittelinhaltija. Luxemburg sijaitsee romanssialueen ja germaanisen alueen taitekohdassa, ja molempien alueiden kulttuuri heijastuu Luxemburgiin, mikä näkyy esimerkiksi virallisissa kielissä, joita ovat ranska, saksa sekä luxemburg. Luxemburg perustettiin vuonna 963 ja suuriruhtinaskunta vuonna 1815, ja nykyään alue tunnetaan monista Euroopan unionin instituutioistaan sekä kansainvälisistä yrityksistään, erityisesti pankeistaan. Luxemburgin väkiluku on yli 600 000, ja asukasta kohden laskettu tulotaso on maailman korkeimpia. Moni työläinen ylittää Luxemburgin rajan päivittäin Saksasta, Ranskasta ja Belgiasta, koska 44% suuriruhtinaskunnan töistä kuuluu rajan ylittäville työntekijöille. Vuonna 2007, 42% väkiluvusta oli ulkomaalaisia. Luxemburg muodostaa yhdessä neljän muun valta-alueen kanssa suuralueen (Grande Région [GR]), joka on ollut merkityksellinen poliittisen ja taloudellisen yhteistyön näkökulmasta jo ainakin viimeiset puoli vuosisataa, ja jolla asuu noin 10 miljoonaa ihmistä. Suuralueeseen kuuluu Luxemburgin lisäksi Vallonia Belgiassa ja Lorraine Ranskassa sekä Rheinland-Pfalz ja Saarland Saksassa.
Vuonna 2007 Luxemburgista tuli ensimmäinen kaupunki, joka on nimetty kahdesti Euroopan kulttuuripääkaupungiksi sen pidettyä titteliä aiemmin vuonna 1995. Moni oli sitä mieltä, että ennen vuotta 1995 Luxemburgin kulttuuritarjonta ja -tilat olivat vaatimattomia, ja että nuoret taiteilijat menivät usein ulkomaille opiskelemaan. Luxemburgin kulttuurisektori kuitenkin kehittyi huomattavasti vuosien 1995-2007 aikana, kun vanhaa kulttuuri-infrastruktuuria korjattiin ja uutta rakennettiin yli puolen miljardin euron investointien voimin. Näistä muutoksista huolimatta monet kulttuurin osakkaat olivat sitä mieltä, ettei Luxemburgin kulttuuritarjonta vastannut ulkomaalaisten eikä nuorten tarpeisiin eikä mielenkiinnon kohteisiin, minkä vuoksi päätettiin, että vuoden 2007 kulttuuripääkaupunkihanke keskittyisi uudempiin kulttuurin ilmenemismuotoihin, jotta ohjelma olisi kiinnostavampi näille ryhmille, joita haluttiin saada suuremmissa määrin osaksi kulttuuritoimintaa. Luxemburg halusi myös luoda suuralueen rajoja ylittävän kulttuuriohjelman kasvattaakseen yhteenkuuluvuuden tunnetta viiden eri valta-alueen välillä sekä edistää “Luxemburgin suuralueen” julkisuuskuvaa. Yli puolet kulttuuripääkaupunkihankkeen 584 projektista toteutettiin Luxemburgissa, ja 139 projektia, eli noin neljännes projekteista, oli rajoja ylittäviä, eli ne toteutettiin kahdella tai useammalla valta-alueella. Myös Ranskan ja Saksan valta-alueet järjestivät useita projekteja alueillaan, ja myös toisen tittelinhaltijan, romanialaisen Sibiun kanssa tehty yhteistyö oli huomattavaa, koska heidän ja Luxemburgin välillä oli useita yhteistyöprojekteja tittelivuoden aikana. Suuralueen Belgiassa sijaitsevalla valta-alueella Valloniassa ei järjestetty ainuttakaan yksinomaan sinne sijoittuvaa projektia.
On arvioitu, että pääkaupunkihanke tuotti 56M€ suoraa ylimääräistä kulutusta matkailijoiden osalta, mitä voidaan pitää hyvänä lukemana, kun sitä verrataan arvioihin vuosien 1995-2003 kulttuuripääkaupungeista, joiden osalta vastaava lukema oli 10M€-37,5M€. Merkittävimmät kulttuuripääkaupunkihankkeen perinnöt ovat i) joidenkin kulttuuritoimintojen jatkuminen ja uudet kulttuuritilat, jotka jatkoivat toimintaansa; ii) uuden toiminnallisen rakenteen muodostaminen Luxemburgiin alueen nuoriso-ohjelman toiminnan jatkamiseksi; iii) jatkuva valta-alueiden rajat ylittävä yhteistyö kulttuuriviranomaisten sekä kulttuuritoimijoiden välillä. Kulttuuritoimijoiden välisten epämuodollisten yhteyksien luomista sekä rajat ylittävän kulttuurillisen yhteistyön hallinnollisen infrastruktuurin vahvistamista voidaan pitää kulttuuripääkaupunkihankkeen merkittävimpinä saavutuksina. Luxemburg onnistui myös valjastamaan alueen luovan ja taiteellisen potentiaalin, keskittyen etenkin avantgardistisiin näkökulmiin, ja onnistui tavoitteessaan saada enemmän nuoria osallistumaan kulttuurilliseen toimintaan. Yhteenvetona todettakoon, että vuoden 2007 kulttuuripääkaupunkihanke jatkoi pidemmälle kulttuurisektorin kehitystä, joka oli saavutettu vuoden 1995 hankkeen myötä, kehittämällä kulttuurialaa vastaamaan sellaisten ryhmien tarpeisiin ja mielenkiinnon kohteisiin, jotka olivat aiemmin olleet selvästi aliedustettuina kulttuuritoiminnassa.
Lähteet
marras 13, 2020
Sibiu oli Euroopan kulttuuripääkaupunki vuonna 2007 yhdessä Luxemburgin kanssa. Kaupunki sijaitsee Romanian keskiosassa Karpaattien aluskukkuloilla, ja sen väkiluku on noin 170 000. Germaaniset uudisasukkaat, joiden sukujuuret olivat Reinin länsipuolisella alueella, perustivat Sibiun 1100-luvulla. Kaupunki säilytti asemansa Transilvanian saksilaisen yhteisön keskuksena toiseen maailmansotaan saakka. Toinen maailmansota ja kommunistisen ajanjakson loppuminen alueella vuonna 1989 aiheuttivat kuitenkin suuret germaanisen väestön muuttoaallot pois Sibiusta. Myös kaupungin infrastruktuuri rapistui kommunistisella aikakaudella. Viime aikoina Sibiu on kuitenkin korjannut infrastruktuuriaan sekä asettanut enemmän painoarvoa germaanisen taustansa korostamiseen. Kaupungin talous on elpynyt hiljattain lähinnä turismin ja ulkomaisen, etenkin saksalaisen, sijoittamisen myötä. Sibiu on säilyttänyt asemansa alueellisesti tärkeänä keskuksena hallinnon, teollisuuden sekä palvelualan näkökulmasta.
Sibiu on merkittävä kaupunki etenkin uskonnollisesta, kulttuurisesta ja koulutuksellisesta näkökulmasta. Ortodoksikirkolla on kaupungissa vahva asema. Tämän lisäksi Sibiussa on kaksi kansallista kulttuurillista instituutiota – Radu Stanca-teatteri sekä Brukenthal-museo – ja kaupungissa asuu myös yli 30 000 yliopisto-opiskelijaa. Sibiulla oli suhteellisen aktiivinen niin kotimaisia kuin ulkomaalaisiakin houkutteleva kulttuurisektori jo ennen kuin sille myönnettiin Euroopan kulttuuripääkaupunkititteli vuodelle 2007. Esimerkkejä kainsainvälisestikin tunnetuista Sibiussa järjestettävistä tapahtumista ovat esimerkiksi kaupungin jazz- ja teatterifestivaalit. Sibiussa on myös Sala Thalia-teatterissa/konserttisalissa esiintyvä filharmonia sekä Gong teatteri, jossa esitetään mimiikkaa, nukketeatteria sekä innovatiivisia esityksiä lapsille ja nuorille.
Sibiu oli vuosituhannen vaihteen jälkeen ensimmäinen EU:n ulkopuolinen maa, jolle myönnettiin kulttuuripääkaupunkititteli, joskin Romania liittyi unioniin 1. tammikuuta 2007, eli samana päivänä kuin Sibiun kulttuuripääkaupunkivuosi alkoi. Sibiun merkittävimmät syyt kulttuuripääkaupunkitittelin hakemiselle olivat kaupungin julkisuuskuvan edistäminen Euroopassa sekä kaupungin kulttuurisektorin kehittäminen. Sibiun tittelivuoden ohjelma koostui 867 projektista, joihin osallistui yli miljoona ihmistä. Kulttuuriohjelman teema oli “kulttuurin kaupunki. kulttuurien kaupunki”, ja sen pääajatus oli eri kulttuurien välinen vuorovaikutus, kuten esimerkiksi romanialaisen ja germaanisen kulttuurin välinen vuorovaikutus. Kulttuuriohjelman keskeinen piirre oli koko kaupungin keskustan hyödyntäminen esiintymisalueena erilaisille kulttuuritapahtumille. Tämä johti lisääntyneeseen osallistumiseen kulttuuritapahtumiin sekä median lisääntyneeseen mielenkiintoon ohjelmaa kohtaan. Merkittävä tekijä oli myös Luxemburgin kanssa tehty yhteistyö, sillä kulttuuriohjelma sisälsi 48 yhteisprojektia Luxemburgin kanssa. Sibiun ohjausryhmän majoittanut rakennus uudelleennimettiin ”Luxemburg taloksi” symbolisena eleenä Luxemburgin merkityksestä kulttuuripääkaupunkiprojektille.
Sibiu käytti kulttuuripääkaupunkihankkeeseen 17,2M€, ja kaksi suurinta rahoittajaa, kaupunginvaltuusto ja kulttuuriministeriö, vastasivat yhteensä noin kolmesta neljänneksestä kokonaisrahoituksesta. Sibiun loppuraportin mukaan kulttuuriohjelma lisäsi merkittävien hankkeeseen liittyvien taloudellisten sektorien liikevaihtoa yhteensä 9,5%, turismialan saavutettua suurimman, 13,7% lisäyksen liikevaihtoonsa. Richardsin ja Rotariun mukaan Sibiussa vietettyjen öiden määrät lissäntyivät 36% verrattuna vastaavaan ajanjaksoon vuonna 2005. Lisäksi lähes kolmannes Richardsin ja Rotariun kyselyyn vastanneista vierailijoista mainitsi kulttuuripääkaupunkitittelin syykseen vierailulleen Sibiussa, mikä antaa viitteitä siitä, että Sibiun mainoskampanja oli onnistunut.
Osallistujat olivat pääsääntöisesti erittäin tyytyväisiä kulttuuriohjelmaan ja kyselyyn vastanneet antoivat sille keskimäärin arvosanan 8,6/10. Haastateltavat myös kokivat, että hanke oli lisännyt Sibiun eloisuutta ja kehittänyt kulttuurisektoria, sekä lisännyt selkeästi ihmisten osallistumista kulttuurillisiin tapahtumiin. Esimerkki tästä on Radu Stanca-teatterin merkittävä suosion nousu, mikä näkyi lisääntyneessä lippujen myynnissä myös kahtena tittelivuotta seuranneena vuonna. Uuden balettiyhtiön perustaminen Sibiuun on toinen esimerkki kulttuurisektorin kehittymisestä. Jotkin kulttuurihankkeen puitteissa luodut tapahtumat ovat jatkaneet toimintaansa myös hankkeen päätyttyä. Tällaisia tapahtumia ovat muun muassa Transilvanian filmifestivaali sekä Georgia Anescon klassisen musiikin festivaali. Lisäksi 65% paikallisista arvioi kulttuuriohjelman lisänneen Sibiun sosiaalista yhteenkuuluvuutta.
Kyselyt viittaavat siihen, että kulttuuripääkaupunkihanke muutti eurooppalaisten näkemystä Sibiusta. Vuonna 2006 0,5% vastaajista ympäri Eurooppaa sijoitti Sibiun Euroopan viiden merkittävimmän kulttuurikohteen joukkoon. Seuraavana vuonna luku oli 3,5% vastaajista. Sibiu edisti eurooppalaista ulottuvuutta tittelivuonna yhteistyöllä eurooppalaisten maiden kanssa, sillä 73 tapahtumaa olivat yhteistapahtumia muiden EU-maiden kanssa. Lisäksi toteutettiin kuusi projektia yhteistyössä muiden maiden kanssa (Israel, Kuuba, Kroatia ja Serbia). Sibiu ei luopunut yhteistyöverkostoistaan tittelivuoden päätyttyä, mikä näkyi 30% kasvuna vuosien 2007 ja 2008 välillä yhteistyössä toisten eurooppalaisten kulttuuritoimijoiden kanssa järjestettyjen tapahtumien määrässä.
Kulttuuripääkaupunkihankkeen pitkäkestoisena hyötynä voidaan nähdä kulttuuritoimijoiden saavuttama kokemus ja taidot, joita he voivat hyödyntää tulevien kulttuuritapahtumien järjestämisessä. Kulttuuriohjelma muutti monien paikallisten asennetta kulttuuria kohtaan, kun he alkoivat nähdä kulttuurin myönteisenä ja tärkeänä asiana, sen sijaan, että suhtautuisivat siihen ylimääräisenä kustannuskohteena. Todisteet osoittavat, että Sibiu saavutti päätavoitteensa, eli näkyvyytensä lisäämisen Euroopassa sekä kulttuurisektorinsa kehittämisen. Näin ollen Sibiun Euroopan kulttuuripääkaupunkihanketta voidaan pitää onnistuneena, ja on perusteltua nähdä, että se antoi Sibiulle hyvät valmiudet, joiden pohjalta kehittää kulttuuritoimintaa tulevaisuudessa.
Lähteet
