maalis 23, 2022
Viikon kulttuuripersoonamme tällä viikolla on Inka Koutaniemi, 23-vuotias toiminnanjohtaja, kulttuurialan freelancer, yhdistysaktiivi sekä vielä hetken aikaa kulttuurituotannon opiskelija. Melkoinen kulttuurin monitoimikone siis. Viimeisimpänä Inka on tuottanut uutta Frozen People -festivaalia sekä muutamia konsertteja ja parhaillaan hän tekee apurahahakemuksia ja toimii IIK!!-kauhuelokuvafestivaalin toiminnanjohtajana. Kulttuuriala alkoi kiinnostamaan Inkaa jo lukiossa, kun Oulun suomalaisen yhteiskoulun opinto-ohjaaja vinkkasi hänelle kulttuurituotannon koulutuksesta. Sen innoittamana hän päätyi vuonna 2018 Oulun kansainväliselle lasten- ja nuortenelokuvien festivaalille työkokeiluun, ja huomattuaan alan olevan hänelle täydellinen, Inka alkoi haalimaan lisää tuotantoja ja kokemusta.
Mitä sinulle kuuluu juuri nyt? Millä tavoin vietät vapaa-aikaasi?
Kiirettä riittää töiden ja opiskelujen parissa. Aikaa menee myös yhdistystoimintaan, olen mukana Oulun elokuvakeskus ry:n, Rotos ry:n sekä Oulu Urban Culture ry:n hallituksissa. En koe omistavani juuri muuta elämää kulttuurin ja taiteen lisäksi, kun aikalailla vapaa-aikakin menee niiden parissa. Toki tämä korona-aika on nyt vaikuttanut mahdollisuuksiin. Lisääntyneen ajan innoittamana aloitin ratsastuksen (uudelleen) ja akrobatian (uudelleen) harrastamisen.
Mitä kantava teemamme, kulttuuri-ilmastonmuutos, merkitsee sinulle?
Olen ehdottomasti kulttuuri-ilmastonmuutoksen puolesta puhuja! Mielestäni ilmapiiri on jo nyt kulttuurin tekemiseen avoin ja salliva, mutta Oulun on nyt aika nostaa jalustalle moninainen kulttuurikenttä joka täällä toimii. Ilmastonmuutos, oli se sitten kulttuuriin liittyvä tai se perinteinen, on vakavasti otettava asia. Kaiken toiminnan pitäisi tukea kestävää kehitystä, jotta meillä on mahdollisuus kulttuurin ja taiteen kokemiseen myös jatkossa.
Minkälaista on toimia Pohjois-Suomessa? Millaisena näet Oulun tällä hetkellä?
Pohjois-suomalainen kulttuurikenttä on innostava ja inspiroiva! Pohjoisen pitkä talvi aiheuttaa erityisiä haasteita tuotantojen toteuttamiselle. Miten saada ihmiset liikkeelle, kun on kylmää ja pimeää? Näitä kysymyksiä olemme joutuneet pohtimaan Frozen People -festivaalin tuotannossa. Olemme yrittäneet kääntää haasteet voimavaroiksi. Oulussa kulttuurialalla työskentely on erittäin antoisaa. Ihmiset tulevat tutuksi melko nopeasti ja heihin tulee tutustuttua kuin itsestään. Kulttuurikenttä täällä on kuin yhtä suurta perhettä, ja aina joku on auttamassa kun apua tarvitsee. En voisi kuvitella Oulua parempaa temmellyskenttää!
Miltä Oulussa näyttää ja tuntuu vuonna 2026? Miten uskot kulttuuripääkaupunkitittelin vaikuttavan pohjoiseen Suomeen?
Veikkaan, että Oulu tulee näkymään ja kuulumaan isosti niin Suomessa, Euroopassa kuin muualla maailmassakin. Mielestäni oli alusta alkaen selvää, että titteli tullaan antamaan Oululle, kun muut hakijat olivat etelästä. Nyt on aika saada pohjoisen ääni kuuluviin! Odotan vuodelta 2026 erityisesti laajaa tapahtumien kirjoa sekä innovatiivisia toteutuksia.
Kuva: Sanna Krook
Artikkelin kansikuva: Juuso Haarala
maalis 16, 2022
Viikon kulttuuripersoonamme tällä viikolla on Teekkaritorvet -yhtye. Teekkaritorvet on vuonna 1970 perustettu puhallinorkesteri opiskelijoille ja opiskelijamielisille. Teekkaritorvien soittajat koostuvat pääosin Oulun yliopiston opiskelijoista ja alumneista. Orkesterin nimestä huolimatta suurin osa soittajista on muita kuin Teekkareita. Edellytyksinä Teekkaritorvien toimintaan osallistumiselle on jonkinasteinen osaaminen puhallinsoittimesta tai lyömäsoittimista sekä nuotinlukutaito. Lisäksi orkesteri toivoo soittajan osaavan nuottitelineen kokoamisen, mutta tämän osan orkesteri voi opettaa uusille osallistujille paikan päällä. Teekkaritorvet tunnistaa valkoisista frakeista, sekä teekkari- tai ylioppilaslakeista.
Mitä Teekkaritorville kuuluu?
Viimeiset vuodet ovat olleet tapahtumien ja harrastamisen kannalta epävarmoja, ja olemmekin viettäneet aikoja määrittelemättömän mittaisilla tauoilla. Toisaalta, ne ajat jolloin olemme saaneet harrastaa ja esiintyä vapaasti, olemme käyttäneet hyväksemme. Syksyllä 2020 juhlistimme 50-vuotista taivaltamme juhlakonsertilla ja myös varsinaiset vuosijuhlat saimme viime marraskuussa järjestettyä. Kokonaisuudessaan orkesterin tilanne on hyvä ja saamme vuosittain paljon uusia, innokkaita soittajia. Tunnelin päässä näkyy valoa!
Oulu, yhdessä 32:n muun pohjoisen kunnan kanssa, on vuoden 2026 Euroopan kulttuuripääkaupunki! Miltä nyt tuntuu?
Kyllähän se hyvältä tuntuu viimeinkin saada tämän orkesterin ansaitsema arvostus! Lisääntynyt kotimaanmatkailu on osoittanut monille sen, että mielenkiintoisen kulttuuritapahtuman löytämiseksi ei tarvitse ylittää valtion rajoja. Näemme tässä mahdollisuuksia avata maailmalle monipuolista kulttuuriamme ja samalla luoda jotain täysin uutta.
Mitä kantava teemamme, kulttuuri-ilmastonmuutos, merkitsee teille?
Kulttuurin vaikutus hyvinvointiin ja onnellisuuteen tulee julkisesti tunnustaa. Kulttuurikenttä ei koostu ainoastaan alan ammattilaisista, vaan sen perustuksen luovat yleisö ja harrastajat, jotka vahvistavat sen vaikuttavuutta. Kulttuurin rahallista arvoa ei saa korostaa liikaa, vaan sen vaikuttavuutta on mitattava myös muilla keinoilla.
Millaisena näette Oulun tällä hetkellä?
Oulu on sympaattinen kulttuurikaupunki. Teekkaritorvet ovat olleet osaltaan mukana luomassa kulttuuria niin opiskelijatapahtumissa, kuin erilaisilla festivaaleilla. Harjoittelutilat ovat Oulussa hyvin kysyttyjä varsinkin isoille kokoonpanoille, onneksi olemmekin löytäneet oman kotimme Tilaa Kulttuurille ry:n ylläpitämältä Tukikohdalta. Erityisesti paikallisille kulttuuritoimijoille pitäisi saada enemmän näkyvyyttä ja tukea toimijoita tasapuolisesti.
Miltä Oulussa näyttää ja tuntuu vuonna 2026? Miten uskotte kulttuuripääkaupunkitittelin vaikuttavan pohjoiseen Suomeen?
Teekkaritorvet juhlivat 55-vuotisjuhliaan syksyllä 2025, mikä varmasti antaa meille lähtölaukauksen vuoteen 2026. Suomen opiskelijapuhallinorkesterit yhteentuova Puhallus-festivaali on myös Teekkaritorvien vastuulla vuonna 2025 ja suunnitelmissa onkin festivaalin kansainvälistäminen. Syksy 2025 tulee siis olemaan kaikkea muuta kuin rauhallinen, joten vuodelle 2026 toivomme innokkaita toiminnan jatkajia, jotta Euroopan kulttuuripääkaupungissa vaikuttavan Teekkaritorvien toiminta jatkuu ja kehittyy niin kuin aiemminkin. Ehkäpä keskitymme sinä vuonna perinteisiin aktiviteetteihimme ja esittelemme niitä muulle Euroopalle.
Kuva: Eelis Palokangas
Artikkelin kansikuva: Olli Kärki
maalis 9, 2022
Viikon kulttuuripersoonamme tällä viikolla on Roosa Yrjölä, 28-vuotias Kainuun lasten- ja nuortenkulttuurikeskus Kultturan tuottaja. Roosa muutti kotikaupungistaan Oulusta Kajaaniin puolitoista vuotta sitten. Kulttuuri on ollut Roosalle intohimon kohde ja tapa elää, mutta varsinainen palo kulttuuritapahtumiin syntyi yläasteella Oulun juhlaviikkojen kesätyöntekijänä. Ennen muuttoa Kajaaniin Roosa työskenteli kulttuuritalo Valveella viestinnän parissa sekä assistenttitehtävissä Oulun Musiikkijuhlilla. Opintojensa loppuvaiheessa Roosa teki rohkean ratkaisun ja päätti hakea nykyiseen työpaikkaansa. Roosa kokeekin jo kainuulaistuneensa hyvällä tavalla reilussa vuodessa.
Mitä sinulle kuuluu juuri nyt? Millä tavoin vietät vapaa-aikaasi?
Mieli on tammikuuta virkeämpi, kevätaurinko paistaa jo ihanasti ikkunoista ja suhtaudun muutenkin optimistisemmin, että päästäisiin keväällä toteuttamaan suunnitellut tapahtumat ja työpajat täällä Kainuussa. Nyt keväällä pääosin opiskelen vapaa-aikana, harrastan joogaa ja rentoutumista ja hengailen säännöllisesti Oulussa.
Mitä kantava teemamme, kulttuuri-ilmastonmuutos, merkitsee sinulle?
Kulttuuri-ilmastonmuutos merkitsee yhteistä sitoutumista ilmastokriisin hillitsemiseen ja ekologisesti kestävään kulttuuriin. Toivon, että se kannustaa etsimään uusia tapoja hyödyntää taidetta ja kulttuuria osana tulevaisuuden ratkaisujen kehittämistä. Haluan katsoa kulttuuri-ilmastonmuutosta etenkin lasten ja nuorten näkökulmasta. Lapsilähtöinen viestintä, lasten ja nuorten osallistaminen ja ympäristöhuolten tunnistaminen on mielestäni tärkeä osa kulttuuri-ilmastonmuutosta. Täällä Kainuussa luontonäkökulma on noussut vahvaksi teemaksi omassa kulttuuriohjelmassamme, jonka lisäksi myös ympäristötaide- ja tunnekasvatuksella on iso rooli taidekasvatuksen kentällä. Toivon, että nämä näkökulmat korostuvat myös teemavuotena.
Minkälaista on toimia Pohjois-Suomessa? Millaisena näet Oulun tällä hetkellä?
Muutto Kainuuseen on avannut silmät pohjoiselle kulttuuritarjonnalle, joka on vilkasta, korkeatasoista, innostavaa ja uniikkia. Oulu tuntuu minulle kodilta, jossa on sopivasti kaikkea. Siellä on tilaa tehdä ja kokea mutta myös rauhoittua.
Miltä Oulussa näyttää ja tuntuu vuonna 2026? Miten uskot kulttuuripääkaupunkitittelin vaikuttavan pohjoiseen Suomeen?
Oulussa on vilkas ja eläväinen kulttuuritarjonta. Vuonna 2026 taiteentekijöiden potentiaali on tunnistettu, alan toimijoiden keskinäinen verkottoituminen on vahvistunut ja uusia yhteistyökuvioita on syntynyt. Toivon monialaista ja genrerajoja rikkovaa yhteistyötä, ennakkoluulojen karistamista ja rohkeita kulttuurikokeiluja. Vuosien varrella on ollut mahtava nähdä, miten alakulttuuritarjonta on kasvanut ja tekijöitä tullut ruohonjuuritasolle lisää. Toivoisin, että underground-skenekin nähtäisiin pohjoisessa enemmän mahdollisuutena kuin uhkana. Kulttuuripääkaupunkititteli on hieno mahdollisuus Kainuun kulttuurintekijöille rakentaa verkostoja pohjoiseen. Toivon myös, että pohjoisen kulttuurimatkailu vilkastuu ja elämyksiä tullaan kokemaan kauempaakin.
Kuva: Petra Karvonen
maalis 2, 2022
Viikon kulttuuripersoonamme tällä viikolla on Jani Pitkänen, 40-vuotias visuaalitaiteilija, muusikko ja tapahtumatuottaja. Jani kertoo olleensa aina tekemisissä musiikin kanssa, joko kuuntelun muodossa tai soittamisen. Hänen varhaisimmat lapsuusmuistonsa liittyvätkin Hurriganesin tai Hanoi Rocksin kuunteluun. Soittamisen hän aloitti kuudennella luokalla kitaralla, ja sitten myöhemmin mukaan on tullut rummut, basso ja nykyään hän myös laulaa.
Visuaalinen tekeminen tuli mukaan vuonna 2014, kun Janin kaveri dyykkasi hänelle piirtoheittimen ja arveli, että hän voisi tehdä sillä jotain mielenkiintoista. Siitä alkaen Pitkänen on tutustunut nestevisuaalien, digitaalisten visuaalien ja valotaiteen maailman DIY-hengessä, itse kokeillen ja opiskellen. Jani toimii myös Uleåborg Festival Of Psychedelia ry:n puheenjohtajana ja järjestää yhdistyksen nimissä tapahtumia. Hän myös nykyään tekee ohjelmaa Kro.fm:lle, paikallisradiokanavalle, jonka toimintaa hän on mukana kehittämässä.
Mitä sinulle kuuluu juuri nyt? Millä tavoin vietät vapaa-aikaasi?
Tällä hetkellä olen aika kiireinen musiikkijuttujen parissa, yksi levy on miksauksessa ja toista äänitetään. Yksi uusi bändi on myös tullut mukaan matkaan, joten tällä hetkellä toimin neljässä yhtyeessä jossain roolissa. Myös yksi isompi visuaaliprojekti on työn alla, jonka parissa menee useita tunteja viikossa.
Vapaa-aikani vietän mieluiten ihan vaan kotona rentoutuen, metsässä tai treeniksellä jamitellen. Viime vuosina olen löytänyt luontoyhteyteni uudestaan ja syvemmin kuin mitä se ennen ehkä oli. Luonnossa tunnen olevani kotonani. Tykkään retkeillä, meloa ja ihan vaan makoilla luonnossa. Uusin harrastus on snow surfing, eli puuterilumessa lumilaudalla “surffailu”!
Mitä kantava teemamme, kulttuuri-ilmastonmuutos, merkitsee sinulle?
Tämä merkitsee minulle paljon, minusta tuntuu että olemme kipeästi jonkin yhdistävän voiman tarpeessa, jolla saataisiin ihmisille lisää yhteisiä positiivisia kokemuksia, jotka murtaisivat mielen raja-aitoja.
Uskon, että musiikin, kuvataiteen ja yleensäkin kulttuurin merkitys tässä asiassa on hyvin merkittävä.
Minkälaista on toimia Pohjois-Suomessa? Millaisena näet Oulun tällä hetkellä?
Mielestäni Pohjois-Suomessa on oikein hyvä touhuta ja täällä on sopivan väljää kaikenlaiselle toiminnalle. Joka nurkka ei ole täynnä jo jotain ja tiloja pystyy varaamaan käyttöön suht helposti. Ainoa isompi miinus on tapahtuman järjestämisen kannalta syrjäinen sijainti, ja matkakustannukset jonkin artistin tänne hommaamiseen saattavat nousta aika isoiksi. Täällä on toki omat haasteensa muillakin alueilla, mutta näkisin, että ollaan positiivisen puolella kaikki asiat huomioon ottaen.
Kaipaan Ouluun sellaista Tallinnan Telliskiven tyylistä taide- ja keikka-aluetta, jossa vanhat rakennukset on valjastettu uuteen käyttöön ja alue on ympäristötaiteen valtaamaa!
Oulussa on nykyään vetovoimaa! Näin olen vuosien varrella havainnut.
Varsinkin viimeisin viiden vuoden aikana Oulu on nostanut profiiliaan muun Suomen suhteen oikein hyvin. Tykkään toimia DIY- ja ug-porukoissa ja sieltä ruohonjuuritasolta on juurikin nähnyt tämän vetovoiman nousun oikein aitiopaikalta. Oulussa on erittäin monipuolinen ja toimiva alakulttuurikenttä!
Miltä Oulussa näyttää ja tuntuu vuonna 2026? Miten uskot kulttuuripääkaupunkitittelin vaikuttavan pohjoiseen Suomeen?
Toivottavasti silloin tuntuu siltä, että olemme uuden äärellä ja jonkinlainen murros on tapahtumassa. Ja ilmassa on varmasti suuren kulttuurijuhlan tuntua! Haluaisin konkreettisesti nähdä enemmän taidetta kaduilla, talojen seinillä, puistoissa ja oikeastaan joka paikassa. Ja että vuosien tekemisen tulos alkaa näkyä! Kulttuuripääkaupungin tittelin saaminen varmasti elävöittää koko Pohjois-Suomen toimintaa ja toivottavasti valaa uskoa ihmisten tekemisiin ja tämän myötä alkaisi syntyä myös uudenlaista kulttuuria ja alakulttuuria pohjoisen perukoille.
Kuvat: Emma Moilanen
helmi 23, 2022
Viikon kulttuuripersoonamme on Heidi Kesti, joka on ammatiltaan kuvataiteilija, lavastaja ja puvustaja. Heidi Kesti valmistui kuvanveistäjäksi Satakunnan Ammattikorkeakoulusta, Kankaanpäästä vuonna 2005. Hän on siitä lähtien toiminut vapaana taiteilijana, pitänyt yksityis- ja yhteisnäyttelyitä ja tehnyt monenlaisia eri taiteenlajeja yhdistäviä produktioita työryhmissä. Kuvataiteilijan työn lisäksi hän on suunnitellut ja toteuttanut lavastuksia viimeiset kymmenen vuotta muun muassa Flow Productionsille, joka on oululainen esittävän taiteen ja tanssin tuotantoryhmä. Tämän lisäksi Heidi myös tekee näyttelysuunnittelua- ja rakennusta mm. Valveen Sanataidekoulun produktioissa.
Heidi tekee paljon ja monenlaista ja ajatteleekin olevansa kulttuurin sekatyöläinen. Kuvataiteilijaopintoihin hän hakeutui tarkoituksellisesti, koska se oli ainoa ammatti, joka häntä kiinnosti. “Lukioaikana yhteishaussa opinto-ohjaaja yritti pakottaa minua Fiskarsille suunnittelijaksi mutta mielsin sen siistiksi sisätyöksi ja ajattelin että sellainen ei sovi minulle. Menin Liminkaan taidekouluun ja siitä eteenpäin Kankaanpäähän kuvanveisto-opintoihin. Lavastustaiteen pariin päädyin vahingossa, kun ajattelin että voihan sitäkin kokeilla.” Heidi kertoo tiestään taiteilijaksi.
Heidi Kesti – Keltainen päähine. Kuva: Tiina Wallin
Mitä sinulle kuuluu juuri nyt? Millä tavoin vietät vapaa-aikaasi?
Juuri nyt aika tuntuu kulkevan nopeasti. Pääosin se menee töissä monenlaisten projektien parissa. Tämä viikko on hujahtanut konkreettisesti apurahahakemusten kirjoittamisen sekä Valveen Sanataidekoulun Sanataide – Aarrearkku – prototyypin parissa, sekä tulevien produktioiden suunnittelupalavereissa. Helmikuun alussa saimme valokuvaaja Tiina Wallinin kanssa pitkäaikaisen yhteisprojektimme päätökseen, ja sen lopputulema, Viimeiset keisarilliset – näyttely, on parasta aikaa esillä Valve Galleriassa Kulttuuritalo Valveella. Töitä on riittänyt pandemia – aikanakin, se tuntuu onnekkaalta. Vapaa – aikani olen tällä viikolla käyttänyt siemenpussien rapistelemiseen ja Hyötykasviyhdistyksen siemenluettelon innostuneeseen pläräämiseen. Aloitin myös uudelleen tauolla olleen harrastukseni, ilma-temppujoogan, ja havaitsin että jos on nelikymppinen ja pitää puoli vuotta taukoa, saa pungerruksen aloittaa nollasta.
Mitä kantava teemamme, kulttuuri-ilmastonmuutos, merkitsee sinulle?
Kulttuuri – ilmastonmuutosta pohtiessani mieleen tulee esimerkiksi toive, että kulttuurialalta ei enää leikattaisi – taiteen kenttä tarvitsee tukea. Kulttuuriala työllistää suoraan vuosittain kymmeniä tuhansia suomalaisia, ja rahallisesti se tuottaa huomattavasti enemmän kuin mitkä sen kulut yhteiskunnalle ovat. Tekisi mieli luetella kaikki kulttuurialan työt – jos niitä ei olisi olemassa, minkälainen yhteiskunta meillä olisi? Ajattelen kulttuuri – ilmastonmuutoksen lisäävän ymmärrystä ja yhteistyötä etenkin taide- ja kulttuurikasvatuksen kautta – tästä hieno esimerkki on Taidetestaajat – kulttuurikasvatusohjelma. Itse ilmastonmuutosta koitan hidastaa joka kevät istuttamalla kymmenen neliömetrin kokoisen pölyttäjäbaarin kotipihalleni. Tänä vuonna olen suunnitellut laajentavani perhosten, mehiläisten ja kimalaisten noutopöytää ainakin yhdellä uudella kukkapenkillä. Ja sitten, olen myös innokas kompostoija.
Minkälaista on toimia Pohjois-Suomessa? Millaisena näet Oulun tällä hetkellä?
Oulussa ja Pohjois- Suomessa on hyvä toimia. Näen Pohjois-Suomessa toimimisen yhdeksi isoksi eduksi sen, että työmahdollisuuksia on runsaasti. Täällä on monenlaista kulttuuria, jossa voi olla mukana tekijänä, kokijana ja kuluttajana. On paljon, mistä valita. Kunpa vain aika riittäisi kaiken kokemiseen ja näkemiseen; kun on monessa mukana tekijänä, aika on niin sanotusti kortilla – ja se tarkoittaa sitä, että jää paljon näkemättä.
Miltä Oulussa näyttää ja tuntuu vuonna 2026? Miten uskot kulttuuripääkaupunkitittelin vaikuttavan pohjoiseen Suomeen?
Toivon että kulttuuripääkaupunkihankkeen myötä työmahdollisuudet lisääntyvät entisestään etenkin pienempien toimijoiden keskuudessa, ja tietysti myös niiden toimijoiden, jotka ovat jo vakiinnuttaneet asemansa oululaisen kulttuurin saralla. Toivon että tekijät saisivat äänensä kuuluviin ja rahoitusta työllensä. Toivon että kulttuuripääkapunkitittelin myötä tilanne paranisi pysyvästi, eikä vain hetkellisesti. Uskon että 2026 tulee olemaan hieno vuosi – kohtahan se nähdään!
Kuva: Heidi Kesti – Mountain of Despair
Artikkelin kansikuva: Jan Ahlstedt. Kuva on Tuho-osasto -teoksesta. Kuvassa on Heidi Kesti sekä Louna-Tuuli Luukka.
