huhti 20, 2022
Viikon kulttuuripersoonamme tällä viikolla on Moilasen Jussi, 37-vuotias musiikin ja kirjallisuuden taistelukentiltä tuttu kasvo. Jussia kiinnosti jo rajakyläläisenä alakoululaisena tarinankerronta ja niin hän ajautuikin kirjoittajaseura Huutomerkin, Hallaus-lehden päätoimittajuuden, ylioppilasteatterin, näytelmä- ja pelimusan teon, näytelmäkässärien sekä erinäisten bändiprojektien kautta työstämään nykyisiä kiinnostuksenkohteitaan.
Jussi soittaa oman Aimo Huikan soitinorkesterin lisäksi yhtyeissä The Aeon, Kuumet ja HietaKettu. Näiden yhtyeiden ja Jussin musiikkiprojektien skaala vaihtelee poprockista folkin kautta progeheviin. “En ole osannut – enkä osanne ikään – oikein keskittyä vain yhteen asiaan. Monipuolisuus on välillä rikkaus, välillä painolasti. Pyrin siihen, että taiteessani saa näkyä viha ja suru, mutta mukana tulee olla myös iloa ja huumoria.” Jussi kiteyttää monipuolista tyyliään.
Uutena projektinaan Jussi tekee suomenkieliseen laululyriikkaan keskittyvää Sarvesta härkää, sanasta laulajaa -podcastia eli soitinlähetystä Pohjoisen Kulttuurivirran alla.
Sitä on aina ajoittain kuultavissa myös uudessa Radio Kalevassa maanantaisin kello 17 Kulttuurivirran ohjelmapaikalla. “Olen kirjoittanut myös Uuno Kailaksen elämää käsittelevän näytelmäkässärin, jonka joku voi tästä kopata minut tekemään. Siispä: ottakaa minut tekemään!”
Mitä sinulle kuuluu juuri nyt? Millä tavoin vietät vapaa-aikaasi?
Tässähän tämä, tosi kivasti. Talvilomaa viettelen suomen kielen opettajan päivätyöstä. Kävimme avovaimoni Annin kanssa Pikku-Syötteellä laskemassa pitkästä, pitkästä aikaa. Jalat ovat edelleen kipeät ja kaaduttuakin tuli. Ennen vilukissana en erityisesti pitänyt pimeästä talvesta, mutta nykyään talviuin ja -pyöräilen. Talvi onkin muuttunut ihan bestiksi. Joogaan myös silloin tällöin. Olen yrittänyt perehtyä persialaiseen kirjallisuuteen kuten Omar Khaijamiin ja Mawlana Rumiin. Musan puolella olen verestänyt muistojani suomenkielisen musan saralla ja opetellut soittamaan turkkilaista baglamaa. Harmittaa, etten juuri ehdi käymään kaupungilla ja riekkua muiden taiteilijoiden kanssa, mikä sekin olisi tärkeää verkostoitumista ja ideoiden heittelemistä sekä jalostamista. Heittelystä podcastinikin lähti. Päivätyö rajoittaa, ja koronan alkamisen jälkeen kapakoissa käyminen on jäänyt minimiin.
Mitä kantava teemamme, kulttuuri-ilmastonmuutos, merkitsee sinulle?
Minä olen – kuten varmasti niin monet muutkin – aloittanut tekemiseni undergroundista ja siksi näen, että sen esiin nostaminen olisi olennaista institutionaalista taidetta toki unohtamatta. Minusta tuntuu, että aloittelevan artistin on yhä vaikeampi ja vaikeampi saada ensimmäisiä keikkojaan. Ruohonjuureen satsaaminen kannattaa, sillä lopulta me kaikki muutumme vanhoiksi pieruiksi, jolle seuraava sukupolvi on vastareaktio. Jollei niin ole jo käynyt terveisin kitaraa rämpyttävä varhaiskeski-ikäinen. Yhteistyön tiivistäminen olisi mielestäni toinen avain ilmastonmuutokseen. Esimerkiksi kirjallisuuden kentällä on useita toimijoita, joita olisi kiva saada toimimaan enemmän yhdessä. Teatteri, peliala tai vaikka monimediainen valotaide hyötyisivät tällaisesta ristiinpölytyksestä. Hiukkavaaran ja Pikisaaren alueita voisi hyödyntää enemmän sekä tuoda moninaisuutta esiin.
Minkälaista on toimia Pohjois-Suomessa? Millaisena näet Oulun tällä hetkellä?
Kahtalainen. Pohjoisessa ei ole varaa eikä halua lokeroitua, joten kaikki tuntevat kaikki – tai ainakin monet tuntevat monet. Esimerkiksi musapuolella, jonka tunnen parhaiten, ei ole vastakkainasetteluita ja kaikki voivat tehdä kaikkien kanssa. Terveiden käsien kitaristi voi soittaa Heikki Hallanoron kanssa kevyempää musaa. Kuitenkin Oulu on minulle ollut teknologiakaupunki, missä on hyvätkin puolensa muun muassa pelialan kannalta. Tähän olisi hyvä saada vastapainoa. Eräässä lukemassani tutkimuksessa sanottiin, että Pohjois-Pohjanmaalle tulee vähiten kansallisia apurahoja. Syynä pidettiin sitä, ettei täällä ole selvää paikallisidentiteettiä. Syntyjään kainuulaisena ymmärrän tämän. Kainuussa pessimismi jyrää ja Nälkämaan laulu raikaa – niin hyvässä kuin pahassa. Oulu on Pohjois-Suomen sulatusuuni: pohjalaisuutta, kainuulais-savolaisuutta, lappilaisuutta, saamelaisuutta ja ruotsalaisuutta on ripoteltu joukkoon ja se on meidän rikkautemme ja määrittelynvaikeutemme.
Miltä Oulussa näyttää ja tuntuu vuonna 2026? Miten uskot kulttuuripääkaupunkitittelin vaikuttavan pohjoiseen Suomeen?
Varjossakin kukkii. Ehkä kukkameri rävähtää loistoonsa kaikissa väreissään. Uskon sen vaikuttavan positiivisesti ja tämä on jo alkanut. Monet tutut ovat työllistyneet tuotantotöihin jo asian tiimoilta. Pohjoinen kulttuurivirta on vain yksi esimerkkitapaus kuhinasta, jonka kulttuuripääkaupunkius on käynnistänyt. Ei Roomaa eikä kulttuuripääkaupunkia päivässä rakennetta. Uskon vahvasti, että Oulu hyötyy laajalti hankkeesta ja juhlavuodestaan. On eri asia, näkeekö muu pohjoinen Suomi hankkeen omakseen. Heidät on kutsuttava mukaan,
jotta se voisi toteutua.
Kuva: Anni Hyypiö
huhti 13, 2022
Viikon kulttuuripersoonamme tällä viikolla on Anna-Mari eli Ansku Nousiainen, jonka Instagram-biossa lukee muun muassa: ”Epäonnistunut elokuvantekijä, keskinkertainen taiteilija ja tulevaisuuden huono tatuoija.” Ansku kertoo olevansa kaikkea tuota, mutta myös paljon muuta, ainakin uskollinen hype girl, nolo pehmoilija, vähän kovis mutta oikeesti herkkis runotyttö.
Anskun unelma-ammatti on ollut taiteilija ala-asteelta saakka, mutta elokuva-alalle hän päätyi vahingossa. Lukiosta valmistuessaan portit taidekouluihin eivät vielä auenneet ja Ansku haki hädissäni ihan mihin tahansa täydennyshaun paikkaan, jossa mainittiin kulttuuri tai media. Koulutuskeskus Salpauksen pääsykokeissa istuessaan Ansku mietti miksi ihmeessä täällä kysellään jostain XLR-kaapeleista ja kytkennöistä ja koitti itsepäisesti puhua sarjakuvista. Lopulta haastattelijat kysyivät, että ”tiedäthän muuten että tämä on audiovisuaalisen median koulutusohjelma?”. Ansku oli luullut hakevansa graafisen suunnittelun koulutusohjelmaan, mutta vaihtoi haastattelussa linjaa erittäin nopeasti ja vastasi ”joo, mä RAKASTAN elokuvia!”. Kuin ihmeen kaupalla Ansku pääsi kyseiseen kouluun ja sitä kautta pääsi myöhemmin myös opiskelemaan elokuvaa ja alalle töihin. Koko opintojensa ajan Ansku kuitenkin opiskeli ja toimi myös taiteen parissa ja tituleerasi itseään itsepäisesti taiteilijaksi.
Ansku tekee taidetta nykyisin hyvin monialaisesti ja hänen oma työnsä onkin murroksessa. Ansku on siirtynyt elokuva-alalta enemmän tapahtumapuolelle ja taiteellisessa työssä laajentanut valokuvasta ja videosta installaation sekä kolmiulotteisten teosten ja audion pariin. Anskun taiteellisen tekemisen ytimessä ovat tarinat, ei pelkkä näyttäminen vaan myös kertominen.
Eniten Anskun työskentelyä ja arkea tässä kevään korvilla kuitenkin määrittelee Anskun työ Oulun Musiikkivideofestivaalien taiteellisena johtajana, joka nivoo oikeastaan kaikki hänen kiinnostuksenkohteensa yhteen. Ansku on aina rakastanut musiikkivideota ja on ihan täysi ”musavideopää”. Kun hän tajusi, että musiikkivideoita voisi tehdä itsekin, paluuta ei ollut. Ansku alkoikin käymään Oulun musiikkivideofestivaaleilla aluksi tekijänä ja festareista inspiroituneena hän alkoikin yhdessä Anna Alkiomaan kanssa järjestämään Tampereella pientä Musavideorama -musavideotapahtumaa vuosittain. Kun taannoin OMVF:n taiteellisen johtajan paikka oli aukeamassa, festivaalin edellinen taiteellinen johtaja Jaakko Mattila suositteli Anskulle, että hakisi paikkaa. Nyt Ansku on toiminut Oulun musiikkivideofestivaalien taiteellisena johtajana vuoden 2019 festivaaleista lähtien.
Muutit juuri Helsingistä Ouluun. Kerro lisää tästä! Miten päätös syntyi? Miltä tuntuu nyt?
Tosi moni on kysynyt multa ”miks kukaan muuttais Helsingistä Ouluun?” – vastaus voisi olla essee tai novelli, tai yksinkertaisesti vaan ”miksi ei?”. Iben sanoin ”stadi on kylmä” ja kaipasin jotain uutta. Olen onnistunut matkustamaan kerran kuussa noin viikoksi Ouluun koko viime syksyn ja talven, joten mietin miksei se koti voisi olla täällä ja reissut sijoittua muualle. Jännitin muuttamista lähinnä etelän ystävyyssuhteiden takia, mutta sain kyllä paljon tukea päätökselle! Kotimaan matkailu on aina ollut mulle tuttua, joten tänne kauemmas sijoittuminen ei tunnu itselleni niin radikaalilta. Äitini kannatti päätöstä sanoin ”hyvä että muuallakin tapahtuu asioita kuin Helsingissä!” – meillä on kotona aina kartettu Helsinkikeskeisyyttä ja kai se elää itsessänikin edelleen.
Mun suhde Ouluunhan on syntynyt puhtaasti musiikkivideofestivaalien kautta – ensin kävijänä, sitten aktiivina ja nyttemin taiteellisena johtajana. Mulla ei ole sukujuuria täällä, enkä ennen festaria tuntenut täältä ketään. Festivaalien kautta mulle alkoi kuitenkin muodostua tänne laaja piiri tärkeitä ihmisia ja syviä ihmissuhteita, musiikkivideoperhe niin sanoakseni, ja aloin viettää täällä entistä enemmän aikaa myös työn ulkopuolella. Kesä 2021 oli varmaan käännekohta ajatuksen konkretisoitumisessa; Elektornit, festarit ja tapahtumat, täydelliset rullaluistelureitit ja valoisat kesäyöt veivät mennessään ja Oulu flirttaili mulle kovempaa kuin mikään tai kukaan koskaan ennen!
Täytyy myös sanoa että lobbaushanke mun Ouluun saattamiseksi oli pitkä ja ovela ja (tietysti kun ammattilaiset oli asialla) niin hedelmällinen että täällä sitä ollaan! Kuten ystäväni Vilma asian ilmaisi: ”Aika paljon Oulun vetovoimasta kertoo se että sä muutit tänne!”
Mitä sinulle kuuluu juuri nyt? Millä tavoin vietät vapaa-aikaasi?
Mulle kuuluu hyvää! Oon muuttanut noin kuukausi sitten, joten aika on toistaiseksi kulunut siivoillessa, (nukke)kotia rakennellessa ja kirppareilla luuhatessa (Oulun kirppikset muuten best, oon löytänyt täältä parhaat yöpuvut, mesh-paidat, posliiniesineet ja kodin hörhelöt). Kaksi ensimäistä viikkoa laittelin aamusta iltaan kämppää ja pastelliresidenssini alkaa nyt olla aika valmis, eli fokus alkaa siirtymään arjen rakentamiseen, sekä apurahahakemuksiin kun eletään tätä aikaa vuodesta.
Haaveissani oli muuton jälkeen lähinnä järjestellä posliiniesineitä, maata sängyssä ja juoda loputonta aamukahvia. Näin olen helmikuussa tehnytkin! Lukeminen on tuntunut vaikealta parit viime vuodet, mutta muuton jälkeen olen löytänyt itseni kirja kädestä päivittäin!
Tämän kuun kirjanostot ja suositukset kevääseen:
Syyskirja, Johanna Venho
Kevyt kantamus ja muita kertomuksia, Tove Jansson
Eläinten syömisestä, Jonathan Safran Foer
Jotta en antaisi itsestäni liian ruusuisen intellektuellia kuvaa, olen katsonut myös obessiivisesti Too Hot To Handlea ja rehellisesti sanottuna myös selvittänyt ketkä pareista on edelleen yhdessä… En ennen katsonut realitya, mutta törmäsin HBOlla Fboy Islandiin ja se oli menoa sitten!
Aion myös tässä alkukeväästä yrittää levätä enemmän kuin ennen muutenkin, sillä kesä tulee taas olemaan hektistä festarin tekijänä!
Mitä kantava teemamme, kulttuuri-ilmastonmuutos, merkitsee sinulle?
Ilmastonmuutos on sanana raju ja herättää tietysti mielikuvia ympäristömme tilasta ja huolta tulevaisuudesta. Olen jo pitkään vauhkonnut kotimaan matkailusta ja luulen että yllättävän moni on matkustanut Suomessa melkoisen vähän. Haluaisin rohkaista kaikkia laajemminkin kulttuuri-ilmastonmuutokseen ja jos jotain positiivista koronapandemiasta täytyy löytää, toivon että kotimaan matkailu kiinnostaisi ihmisiä jatkossakin enemmän. Esimerkiksi Bättre Folkin vetovoima myös Oulun ulkopuolella on hyvä esimerkki siitä, että etäisyys ei ole lopulta kynnyskysymys – matkustavathan ihmiset tietysti ulkomaillekin tapahtumien perässä.
Yksinään sana ilmastonmuutos on negatiivisesti ravisteleva, mutta kulttuuri-ilmastonmuutos merkitsee minulle ennen kaikkea avoimuutta, lempeyttä, yhteistyötä ja ennakkoluulottomuutta.
Minkälaista on toimia Pohjois-Suomessa? Millaisena näet Oulun tällä hetkellä?
Mielestäni Oulu on tosi ihastuttavan kokoinen paikka toimia (ja elää!), täällä asiat saa tapahtumaan ja ihmiset tuntuvat olevan avoimia yhteistyölle ja uusille kokemuksille.
Olen jatkuvasti häkeltynyt että koko päivä ei mene ympäri kaupunkia matkustamiseen ja ihmeelliseen säätämiseen, jota Helsingissä tuntui olevan riittämiin. On ihanaa että täällä liikkuminen ilman autoa on helppoa ja nopeaa ja keskustan kompaktius on omasta näkökulmasta äärimmäisen viehättävää! Myös tapahtumajärjestäjänä (ja kävijänä!) tämä näyttäytyy mulle hyvänä asia – samana päivänä voi olla useampi tapahtuma johon yleisö oikeasti ehtii, yhteistiedotuksella saa etkot, juhlat ja jatkotkin samana iltana!
Oulu tuntuu hyvällä tavalla isolta puistolta, puut ja vesi on koko ajan lähellä. Täällä onkin ilahduttavasti aivan keskustassa myös saavutettavia, epäkaupallisia tiloja missä nähdä ja viettää aikaa!
Oon toiminut valtaosan urastani Pohjois-Suomessa korona-aikana, mikä toki värittää käsitystä siitä millaista kulttuuri- ja tapahtuma-alalla toimiminen on ylipäätään. Toivoisin kuitenkin vielä enemmän yhteistyötä tapahtumatiedotuksessa eri järjestäjien välille (ehkä pitäs olla joku oma Oulun Hypend!), tuntuu että esimerkiksi nuoria bile- ja tapahtumakävijöitä ei vielä tavoiteta tarpeeksi. Kiinnostavaa on myös se, kuinka helposti täältä pääsisi maitse Ruotsiin ja Norjaan! Jännittävää nähdä miten naapurimaiden yhteyksiä hyödynnetään kulttuuripääkaupunkihankkeessa.
Miltä Oulussa näyttää ja tuntuu vuonna 2026? Miten uskot kulttuuripääkaupunkitittelin vaikuttavan pohjoiseen Suomeen?
Näinä aikoina tuntuu hurjalta ajatella noin pitkälle! Toivon että Oulu on oma vehreä itsensä, aurinko paistaa, ihmiset ramppaavat tapahtumissa ja meillä on entistä elävämpää, saavutettavampaa, monipuolisempaa ja ennakkoluulottomampaa kaupunkikulttuuria!
Voisin olla shokissa siitä kun monikin tuttuni sanoo ettei ole koskaan käynyt Oulussa, mutta en ollut itsekään ennen musiikkivideofestivaaleja. Kulttuurin voimaa ei siis kannata vähätellä! Uskon että kulttuuripääkaupunkitittelin kautta rohkaistumme solmimaan uusia verkostoja, heittäytymään tuntemattomillekin vesille ja järjestämään entistä enemmän ja monipuolisempia tapahtumia.
Uskon vaikutuksen näkyvän siten, että paikalliset arvostavat omaa kotikaupunkiaan ja aluettaan entistä enemmän ja Oulun vetovoima näyttäytyy myös Pohjois-Suomea pidemmälle!
Kuva: Anna-Mari Nousiainen
huhti 6, 2022
Viikon kulttuuripersoonamme on Riku Rousu, musiikin monitouhuaja. Riku on kasvanut musiikkiin ja oman musiikin tekeminen on ollut lapsesta saakka hänelle vuosi vuodelta tärkeämpää. Monitouhuajaksi hän taas on päätynyt milloin pakon, milloin malttamattomuuden, milloin uskomattoman kalenterinhallinnan ansiosta.
Mitä sinulle kuuluu juuri nyt? Millä tavoin vietät vapaa-aikaasi?
Hyvää kuuluu, olo on hitusen tyhjä ja helpottunut ja katse tulevassa. Juuri tässä odottelen eilen valmistunutta The I.O.N.S. -levyn miksausta masteroinnista, intensiivinen projekti saatu edes jonkinlaiseen päätökseen ja pääsee rentouttaan hartioita hetkeksi, samalla kun miettii seuraavan levyn biisijärjestystä ja pyörittelee muutamaa muuta albumikokonaisuutta. Siinäpäs se, vapaa-aika!
Mitä kantava teemamme, kulttuuri-ilmastonmuutos, merkitsee sinulle?
Toivottavasti yleinen suhtautuminen kulttuuriin lämpenee nopeammin kuin tuo varsinainen ilmasto, kuitenkin ylikuumentumatta ja säilyttäen hedelmällisen maaperän vaatiman kosteuden!
Minkälaista on toimia Pohjois-Suomessa? Millaisena näet Oulun tällä hetkellä?
Hyvähän täällä on toimia, vaikkakin keikkailu on välillä hieman vaivalloista, mikäli etelän pelipaikoille mielii. Pitkä välimatka tekee toki yksittäisestä keikasta työläämmän, mutta myös uuden tuominen niin sanotusti tykö voi vaatia etäämpää enemmän. Vaan onneksi pohjoisessakin piisaa puurtamista!
Oulu tuntuu omaan silmään olevan jonkinlaisen kasvun alussa, sanon mieluummin näin kun “notkon pohjalla”.. Monia baareja, jotka tähtää kokonaisvaltaisempaan esittävän taiteen mahdollistamiseen, kulttuurilehtiä, -radioita ja -tiloja syntynyt tai vireillä ja eikös tässä oo joku kokonainen Kulttuuripääkaupunki-hankekki vireillä?
Miltä Oulussa näyttää ja tuntuu vuonna 2026? Miten uskot kulttuuripääkaupunkitittelin vaikuttavan pohjoiseen Suomeen?
Hyvältä näyttää ja tuntuu! Kulttuuri kukoistaa, niin pieni, kuin suurikin! Keskustakin on vihdoin siirretty yhdistyneeseen Suur-Tuiraan!
Toivottavasti titteli piristää koko Pohjois-Suomen kenttää. Etenkin pienempien, ei-kaupallisten tekijöiden työn mahdollistavia tiloja vaan lisää, ne kun syntyy nopsaa ja elää sopivalla liekillä!
Kuva: Veera Uutinen
maalis 30, 2022
Viikon kulttuuripersoonamme on Joonatan Hamari. Joonatan on erikoisuuksista ja omasta rauhastaan pitävä oululainen ihminen, joka viihtyy tällä hetkellä kaupunkikehityksen ja kulttuurin rajapinnassa. Viime kesästä lähtien Joonatan on työskennellyt enimmäkseen Kestävä Kaijonharju -hankkeen parissa, mutta teknisesti ottaen hän on freelancer. Nykyiseen tilanteeseensa hän on ajautunut vastaamalla kaikenlaisiin ehdotuksiin enimmäkseen myöntävästi: “Aiemmin toisistaan erillään syntyneet kehityskulut nivoutuvat kierteenomaisesti yhteen ennalta odottamattomalla tavalla. Tätä ovat edesauttaneet useat hienot ja ennakkoluulottomat ihmiset, joille olen tietysti hyvin kiitollinen avusta ja mieluisasta elämänvaiheesta.” Joonatan kertoo.
Mitä sinulle kuuluu juuri nyt? Millä tavoin vietät vapaa-aikaasi?
Just nyt kuuluu oikein hyvää, kun pääsee puuhaamaan niin monenlaista kivaa ja kiintoisaa! Vapaa-aika on melko liukuva käsite, mutta ainakin musisointia, mailapelejä, kaupunkiluontofiilistelyä, yhdistystoimintaa ja käveleskelyä joko ulkona tai hajamielisesti ympyrässä kotona. Todellisuudessa myös liian paljon somessa roikkumista, vaikka sen mielekkyys alkaa olla melko vähäistä. Kun puhelimen jättää toiseen huoneeseen, voi rauhassa köllötellä ja tuijotella esimerkiksi seinää tai ikkunasta avautuvaa näkymää.
Mitä kantava teemamme, kulttuuri-ilmastonmuutos, merkitsee sinulle?
Minulle kulttuuri-ilmastonmuutos merkitsee pelosta luopumista sekä ajattelu- ja toimintatapojen murrosta. Uskallusta myöntää oma rajallisuutensa sekä luottaa eri asioita ymmärtävien kykyihin – yhteistyötä, jossa kukaan ei kuvittele olevansa joka alan asiantuntija vaan asioita mietitään oikeasti monipuolisesti merkitystasolla. Yritän opetella tätä aktiivisesti myös itse. Vakiintuneiden kategorisointien rajapinnoilla ja asioita kohtauttamalla synnytetään todella luovuutta sekä oivallisia löydöksiä ja ratkaisuja.
Toisaalta se merkitsee perinteisen kulttuurialan itsemäärittelyn uudistumista: miksi esimerkiksi matkailuala ja liike-elämä käsittävät kulttuurin ja sen voiman usein laajemmin kuin me, jotka ajattelemme työskentelevämme kulttuurialalla? Kulttuuri on vaikuttavaa ja läsnä kaikkialla, missä ihmiset ovat. Kulttuurinen ymmärrys on mittaamattoman arvokasta.
Minkälaista on toimia Pohjois-Suomessa? Millaisena näet Oulun tällä hetkellä?
Oulun fyysisessä ympäristössä on yhä valtavasti potentiaalia ja väestössä on todella välkkyä porukkaa. Tekemistä vaikeuttaa – ja toisaalta lisää – otollisten yhteistyökumppanien kulkeutuminen Etelä-Suomeen.
Kaupungin kokoluokka on usein käsitelty mutta kiinnostava näkökulma. Sen lisäksi, että toimijaverkostot ovat inhimillisen kokoiset, Oulussa on jäljellä strategista liikkumavaraa sen suhteen, millaisiin suuntiin alueella kehitytään. Nykyisessä maailmanjärjestyksessä erikoistuminen on menestyksen avain: Oulussa olisi mielestäni tärkeää käydä aitoa identiteettikeskustelua sekä tehdä rohkeita loikkia sinne, missä keskeiset kilpailijamme eivät vielä ole. Jostain syystä muualta kopioimisen tarve on monesti suurta eikä edistyneitä avauksia usein uskalleta tehdä, elleivät Helsinki tai Tampere ulkomaisista suurkaupungeista puhumattakaan ole näyttäneet esimerkkiä. Tähän omanlaisiaan raikkaita poikkeuksia ovat esimerkiksi lupaavasti kehittyvä OuluBot sekä kevyenliikenteen kaistavalot. Haluan alleviivata, että kiinnostavimmat erikoistumisen suunnat eivät välttämättä löydy keskittymällä yksittäiseen vakiintuneeseen kategoriaan, vaan etsimällä tarkasti sellaisten kokonaisuuksien rajapinnoilta, joiden välisiä yhteyksiä kaikki eivät vielä hahmota tai tunnusta.
Vasta-argumentiksi valittamiselleni sopisi, että muuttoliike kuvastaa äänestystä, jonka perusteella pöhinöitsijöille on parempi muuttaa etelään ja Oulun jutuksi jää lyhyen tähtäimen ennustettavuus, vakaus, turvallisuus ja yleisesti hyväksytty mukavuus. Siinä ei tietenkään ole mitään vikaa. Miksi toiveeni olisi viime kädessä muiden omia arvokkaampi? Tärkeintä on, että ihmisille on erilaisia hyviä vaihtoehtoja, joista valita asuinpaikkansa ilman ylimääräisiä esteitä.
Miltä Oulussa näyttää ja tuntuu vuonna 2026? Miten uskot kulttuuripääkaupunkitittelin vaikuttavan pohjoiseen Suomeen?
Jos kunnianhimo ja taso ovat tarpeeksi korkeita, Ouluun syntyy imua, jota ei halua paeta. Etelässä monet ihailevat jo nyt Oulun seudulla tehtäviä kokeilullisia tai alakulttuurisia asioita, mutta vuonna 2026 arvostamme niitä myös itse ja toimimme niille ravinteikkaana kasvualustana. Luonto ja ihminen kohtaavat yhä suurehkolle suomalaiskaupungille poikkeuksellisella kontrastisella tavalla. Vuonna 2026 kotiseutuhäpeä kääntyy kotiseutuylpeydeksi. Tilaa olla ja elää arvostetaan ja edistetään – turha pahoinvointi vähenee. 2020-luku on Oulun seudun menestyksen vuosikymmen!
Kuva: Juuso Haarala
Oulu2026 Euroopan kulttuuripääkaupunki sekä Kulttuurin elämysoppaat ja Euroopan kestävin kulttuuripääkaupunki -hankkeet järjestävät yhdessä webinaarin 17.5. klo 9-11:15 teemalla tapahtuman järjestäminen luontokohteessa. Tilaisuus on suunnattu Oulu2026-alueen ja Pohjois-Pohjanmaan toimijoille